Voiko fibromyalgian jakaa alalajeihin? Ei vielä, mutta ehkä joskus

Fibromyalgia on haastava sairaus. Sen diagnosointiin ei ole tarjolla helppoa verikoetta eivätkä oireet ole kaikilla sairastavilla keskenään samanlaisia. Menneinä vuosikymmeninä sitä mollattiin joskus luulotaudiksi.

Nykyään tiedetään, että joihinkin asioihin fibromyalgiaa sairastavien elimistö reagoi toisin kuin muiden. Silti ei ole ihan väärin sanoa, että sairaus on korvien välissä. Aivojen toiminnassa tapahtuu muutoksia, joita voidaan mitata.

”Kipu ei ole kuviteltua. Aivoissa eroja näkyy eri alueiden yhteyksissä, hermoverkkojen toiminnan aktiivisuudessa ja tulehdusmerkkiaineissa”, Teemu Zetterman sanoo.

Zetterman on yleislääketieteen erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori, joka kiinnostui fibromyalgiasta työskennellessään terveyskeskuslääkärinä.

”Koin hankalaksi hoitaa ihmisiä, joilla on pitkäkestoista kipua. Kipu on usein mysteeri, jolle ei löydy selvää syytä.”

Erikoistumisvaiheessa Zetterman hakeutui töihin HUSin kipuklinikalle. Siellä oli alkamassa tutkimus, jossa selvitettiin, miten fibromyalgiaa sairastavien elimistö toimii erilaisissa tilanteissa. Zettermanin oma väitöskirja syntyi osana tutkimushanketta.

Piinaavat päässälaskut

Tutkijat halusivat tietää, miten stressi vaikuttaa fibromyalgiaa sairastavien elimistöön.

”Potilaat usein kertovat, että heillä on stressitilanteessa jännittynyt olo eivätkä he pysty rentoutumaan.”

Tutkijat pohtivat, voisiko tuntemusten taustalla olla stressistä johtuva lihasjännitys. Sen testaamiseksi piti ensin aiheuttaa koehenkilöille sopivasti stressiä. Osa osallistujista sairasti fibromyalgiaa, osa ei.

Ensimmäisellä kerralla koehenkilöt pantiin laskemaan tutkijoiden antamia laskutehtäviä päässä. Aikaa oli niukasti, tehtävistä annettiin palautetta negatiiviseen sävyyn ja taustalle pistettiin vielä lisähäiriöksi huriseva ääni.

”Haluttiin saada aikaan tilanne, joka ei olisi miellyttävä. Ihan kaikki eivät kokeneet tätä erityisen stressaavaksi, mutta suurin osa kyllä. Eli sikäli koeasetelma oli onnistunut.”
Tehtäviä laskettiin kahteen otteeseen, välissä pidettiin tauko. Koehenkilöiden elimistön reaktioita seurattiin koko kokeen ajan.

Tärkeä sykevälivaihtelu

Stressin vaikutus ihmisen elimistöön tunnetaan hyvin. Sitä voi aiheuttaa niin fyysinen kuin henkinenkin rasitus. Lyhytkestoisena stressi on hyvä apuri vaikeissa paikoissa.
Yksinkertainen tapa seurata stressiä on mitata sydämen sykettä. Normaalisti tiukka paikka saa sydämen sykkeen kohoamaan, lepo laskemaan.

Sykevälivaihtelu on mittari, joka kertoo, kuinka tasaiseen rytmiin sydän lyö. Levossa rytmi vaihtelee yleensä enemmän, stressatessa vähemmän. Suuri vaihtelu on siis hyvä asia.

Suurella osalla fibromyalgiaa sairastavista sykevälivaihtelu jäi kokeessa pieneksi.

Ensimmäisellä stressauskerralla syke kyllä nousi, mutta maltillisemmin kuin terveillä verrokeilla. Kierrosten laskeminen takaisin lepotasolle kävi muita hitaammin.

Suurin ero tuli ilmi, kun koehenkilöt joutuivat tauon jälkeen uuteen testiin. Terveillä verrokeilla sykkeet nousivat samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla. Monilla fibromyalgiaa sairastavilla vaste jäi vaimeammaksi.

”Eli kun tuli tilanne, että sykettä pitäisi nostaa, siihen ei pystyttykään. Ei ikään kuin ollut reserviä toistaa nousua”, Zetterman kuvailee.

Kun vaihteluväli kapenee, keho ei todennäköisesti myöskään pääse levossa niin rennoksi kuin pitäisi.

Fibromyalgiaa sairastavat eivät olleet kokeessa yhtenäinen r yhmä. Osalla heistä sydän reagoi stressiin samoin kuin terveillä koehenkilöillä. Tutkijoita kiinnosti, oliko ero yhteydessä koehenkilöiden oirekuvaan. Siltä vaikutti.

”Sykkeen poikkeava toiminta näkyi erityisesti heillä, joilla oli paljon mielialaoireita.”

Mitä enemmän koehenkilö koki masennusta tai ahdistusta, sen pienemmäksi jäi sykevälivaihtelu. Jos fibromyalgiaan ei liittynyt mielialaoireita, sydän reagoi stressiin samoin kuin terveillä ihmisillä.

Tuopillinen sokerivettä

Seuraavalla kerralla koehenkilöt saivat juodakseen tuopillisen vahvaa sokerilientä. Fibromyalgian tiedetään vaikuttavan sokerin sietoon, ja nyt asiaa haluttiin tutkia sokerirasitustestillä.

Ihmisen sokeriaineenvaihdunta on tarkka ja monimutkainen järjestelmä. Kun sokeria tulee elimistöön kerralla paljon, elimistö pyrkii laskemaan sen määrän sopivalle tasolle.

”Verensokeri nousee ja elimistön pitää silloin kyetä tuottamaan insuliinia ja siirtämään sokeria verestä rasva- ja lihassoluihin”, Teemu Zetterman sanoo.

Alustava tulos oli odotusten mukainen. Fibromyalgiaa sairastavien sokerinsieto näytti keskimäärin heikommalta kuin terveiden verrokkien.

Tarkempi analyysi kertoi toista. Tulos näytti erilaiselta, kun tarkasteluun otettiin mukaan kaikki koehenkilöitä koskeva tieto.

”Kun mukaan otettiin elämäntapatekijät, ne selittivät erot sokeriaineenvaihdunnassa. Näitä tekijöitä olivat ylipaino, tupakointi, vähäinen liikunta ja tämän tyyppiset asiat.”

Huonompi sokerin sieto ei siis johtunut fibromyalgiasta, vaan muista tekijöistä.

”Ihmisillä, joilla on fibromyalgiaa, on valitettavasti myös usein näitä muita kansansairauksille altistavia tekijöitä”, Zetterman sanoo.

Ei peruuttamatonta vikaa

Kolmannessa testissä koehenkilöt laitettiin polkemaan kuntopyörää uupumukseen asti.

Fibromyalgiaa sairastavien hapenottokyky ja maksimaalinen fyysinen suorituskyky jäivät muita heikommaksi. Testin tarkemmista tuloksista on tulossa toinen väitöskirja, mutta perusasetelma tunnetaan jo.

”Mitään peruuttamatonta fyysistä vikaa tai elimistön toimintahäiriötä ei fibromyalgiaa sairastavilla näytä olevan. Erot voivat selittyä yksinkertaisesti sillä, että potilaat liikkuvat vähemmän kuormittavasti omassa arjessaan”, Zetterman sanoo.

Liikunnan määrässä ei ollut eroja, mutta fibromyalgiaa sairastavat harrastivat rauhallisempaa liikuntaa. Sen seurauksena heidän fyysinen kuntonsa ja suorituskykynsä jäi muita heikommaksi.

Tietokone tunnistaa jo melko hyvin

”Fibromyalgian oireprofiilissa näyttäisi olevan kolme päätyyppiä. Ne ovat toistuneet tutkimuksissa aiemmin ja näkyivät myös meidän tuloksissamme.”

Yhden ryhmän oireissa korostuvat ennen kaikkea kipu ja jäykkyys, toisessa ryhmässä uniongelmat ja niistä johtuva uupuneisuus.

Kolmannessa ryhmässä näiden rinnalla on myös mielialaoireita, etenkin masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. He kokevat fibromyalgian vaikeuttavan elämää muita enemmän.

”Vaikka vielä ei puhuta fibromyalgian alalajeista, nämä r yhmät ovat todellisuutta.”

Tutkijat halusivat saada mahdollisimman tarkkaa tietoa elimistön reaktiosta stressiin. Koehenkilöiden aineenvaihduntaa seurattiin kaikissa kolmessa testissä verikokein ja muin testein. Tietoa kertyi paljon ja sen analyysissä hyödynnettiin koneoppimista.

”Tietokone ei tiedä ennalta, kuka sairastaa fibromyalgiaa, kuka ei. Kone pystyi ihan niitä vasta-aineprofiileja katselemalla arvioimaan, kuka oli verrokki, kuka potilas.”
Se lupaa hyvää. Jonain päivänä saattaa olla tarjolla verikoe tai muu vastaava keino luokitella sairaus eri alalajeihin.

”Jos löytyisi joku mittari, joka osoittaisi, millä tavalla juuri sinun elimistösi toiminta eroaa muista. Sehän olisi todella hienoa, jos voitaisiin valita juuri sinulle sopiva lääkehoito tai liikuntamuoto.”

Sekin on mahdollista, että diagnoosit muuttuvat tulevaisuudessa.

”Jos me saadaan esille tarpeeksi suuria eroja ryhmien välille, niin voidaan kysyä, ovatko nämä kaikki eri ryhmät fibromyalgiaa vai olisiko osalla porukasta joku muu vaiva.”

Kohti räätälöityä hoitoa

Yhden asian Zetterman uskoo pysyvän samana.

”Liikunta on ja tulee varmasti olemaan se tärkein hoito. Sillä on osoitettu olevan paras teho.”

Tulevaisuudessa kaikkia ei ehkä kannusteta liikkumaan samalla tavalla. Lääkkeistäkin tiedetään, etteivät ne tehoa liian pienellä annoksella ja liian suureen annokseen liittyy riskejä.

”Ehkä me voidaan joskus sanoa, että sun ei kannata hölkätä nykyistä enempää, mutta tanssi tai kuntosaliharjoittelu auttaisi.”

Mitä enemmän Zetterman on fibromyalgiaa tutkinut, sen kiinnostavammalta sairaus tuntuu. Samalla kipupotilaiden kohtaamisesta on tullut hänelle helpompaa.

”Entistä selvempää on, että tämä ei ole lääkkeillä ratkaistava sairaus, vaikka ne voivat jonkin verran helpottaa oireita. Enemmän paino on muussa puolessa, fyysisen aktiivisuuden ja itsetuntemuksen lisäämisessä”, Teemu Zetterman sanoo.

”Että miten minä haluan elää elämääni ja miten reagoin. Mistä löydän sen tasapainon, kun välillä pitää kohdata tilanteita, jotka pahentavat oireitani.”

Teksti: Pia Laine
Kuvat: Eeva Anundi

Juttu on julkaistu ensin Reuma-lehdessä 2/2026.