- Erityistä huomiota tulee kiinnittää sairastuneen henkilön sujuviin siirtymiin eri ammattilaisten ja hoidon tasojen välillä.
Tällaisia ammattilaisia ovat esimerkiksi moniammatillisen tiimin jäsenet. Tärkeitä hoidon siirtymiä potilaalle ovat siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, työterveyshuollosta julkiseen terveydenhuoltoon sekä lasten reumahoidosta aikuisten puolelle.
- Reumatologeja, reumahoitajia ja muita tule-ammattilaisia tulee olla riittävästi.
Tällä hetkellä Suomessa on pula niin reumatologeista, reumahoitajista kuin reumaprofessuureistakin. Tilanteen vuoksi osa sairastuneista ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Lisäksi esimerkiksi fysiatreja ja fysioterapeutteja tarvitaan lisää.
- Hoitosuunnitelman tekemiseen on hyvä panostaa ja luoda rakenteet sen toteutumiseksi käytännössä.
Hoitosuunnitelma tukee hoidon suunnitelmallisuutta ja on ammattilaiselle sekä sairastuneelle työkalu sen toteuttamiseksi. Siihen kirjataan diagnoosit, hoidon ja kuntoutuksen tarve ja tavoite, työnjako, vastuutaho, hoidon toteutus ja keinot, seuranta ja arviointi sekä lääkitys. Se on potilaan työkalu omahoitoon ja tietoisuuden lisäämiseen. Se vähentää potilaan ja lääkärin välisiä kommunikaation epäselvyyksiä.
- Nopea hoitoon pääsy on tärkeää, jotta terveysongelmat eivät lisäänny.
Reumasairauksissa varhainen diagnosointi ja hoidon käynnistäminen vaikuttavat olennaisesti sairauden ennustukseen. Mitä pidempään hoidon aloittamisessa kestää, sitä enemmän sairaus ehtii edetä ja pahimmillaan tehdä pysyviä vaurioita. Nopealla hoitoon pääsyllä voidaan vähentää hoidon komplikaatioita ja kokonaiskustannuksia sekä lisätä vaikuttavuutta.
- Kuntoutus tulee sitoa selkeäksi osaksi hoitopolkuja.
Kuntoutus on sairastuneen ihmisen terveyden, hyvinvoinnin ja työ- sekä toimintakyvyn ylläpitoa ja takaisin saamista. Parhaimmillaan lääkinnällisellä ja ammatillisella kuntoutuksella voidaan ehkäistä tuki- ja liikuntaelimistön oireiden kroonistuminen sekä sairauden tai vaivan paheneminen, nopeuttaa parantumista, pidentää työssä jaksamista sekä estää palautumattomia vaurioita.
Terveydenhuollossa tai sosiaaliturvajärjestelmässämme ei kuitenkaan ymmärretä kuntoutuksen merkitystä riittävästi, vaan se nähdään irrallisena. Kuntoutus tulee saada automaattiseksi osaksi hoitopolkua.
- Potilasjärjestöjen vertaistuen ja toiminnan pariin ohjaaminen pitää saada osaksi hoitopolkuja. Yhdistykset tarjoavat sairastuneille tukea ja toimintaa, jotka täydentävät terveydenhuollon palveluita.
Suomessa toimii yli 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Niissä on 1,3 miljoonaa jäsentä ja toimintaan osallistuu puoli miljoonaa vapaaehtoista. Vertaistukijoita järjestöissä on 260 000 ja ne työllistävät kymmeniä tuhansia alan ammattilaisia. Pelkästään Reumaliitolla on 129 yhdistystä ympäri Suomea, joissa on jäseniä yhteensä noin 30 000.
Valtakunnalliset ja paikalliset järjestöt täydentävät julkisia palveluita, ja auttavat siten julkista sektoria toimimaan kustannustehokkaammin ja laadukkaammin. Potilasjärjestöihin ohjaaminen tulee saada itsestään selväksi osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Näin järjestöjen koko potentiaali auttaa ja tukea sairauden kanssa tulisi paremmin käyttöön.