Luontoretki onnistuu, kun soveltaa
Soveltavassa retkeilyssä keksitään keinoja, joilla kuka tahansa pääsee luontoretkelle, vaikka ympäristö ei olisi esteetön.
Teijon kansallispuisto Salossa on Varsinais-Suomen suosituin kansallispuisto. Mathildedalin kylässä, Luontokeskukselle johtavan tien varressa on pieni pysäköintialue.
Huhtikuisena aamuna sieltä metsään lähtevällä soratiellä ei ole ruuhkaa. Leveä reitti mutkittelee kauniissa mäntymetsässä kohti Matildanjär ven rannalla sijaitsevaa Kariholman laavua. Rannalta löytyy laavun lisäksi laituri, uimapaikka sekä huussi. Reitillä on muutama loiva ylä- ja alamäki. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelussa reitti on merkitty vaativaksi esteettömäksi reitiksi.
Luontoreitti luokitellaan esteettömäksi, kun se on kovapintainen eikä sillä ole kulkua haittaavia esteitä eikä liian vaativia kaltevuuksia. Vaativilla esteettömillä reiteillä liikuntarajoitteinen tar vitsee yleensä avustajan tai luonnossa liikkumista helpottavan apuvälineen.
”Metsähallituksen esteettömiä tai vaativia esteettömiä reittejä on tällä hetkellä vajaa 70 kilometriä eri puolilla Suomea. Käyntikilometrejä on reilut 100 sillä monet reiteistä ovat lyhyitä niin sanottuja janareittejä, joita kuljetaan samaa reittiä takaisin”, kertoo Metsähallituksen luontopalveluiden virkistyskäytön erityisasiantuntija Laura Lehtonen.
Jo perustiedoista apua
Reittien kartoitukset ja reittikuvailut ovat vielä kesken. Metsähallituksen tavoitteena on, että kaikki nykyisten kohteiden reittikuvailut olisivat valmiit tämän vuoden lopulla. Esteettömien luontoreittien kriteerit ja reittien kartoitus- ja kuvailuohjeet on tehty Suomen Paralympiakomitean, Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn ja Metsähallituksen Luontopalvelujen yhteistyönä.
”Kun saamme kuvailut valmiiksi, on kaikissa esteettömissä kohteissa yksityiskohtaiset tiedot reitin kaltevuuksista, laavun pihapiirin kuopista ja juurakoista, polttopuiden pituuksista ja esimerkiksi onko puurakenteisessa polussa lahoamista tai onko siellä kaidetta. Kuvausten yhteyteen lisätään myös valokuvia.”
Kriteerien mukaisia kuvauksia on tarjolla vain muutamasta kohteesta. Reittien kuvailuja pitävät ensiarvoisen tärkeänä Rammat retkeilijät ry:n aktiivit Tiina Nopanen, Laura Keulas, Johanna Kujala ja Sari Nevalainen.
”Reittien kuvailut ovat tällä hetkellä hyvin puutteellisia. Ja tieto esteettömistä retkikohteista on pirstaleista. Sitä joutuu etsimään hyvin monesta paikasta”, Tiina Nopanen kertoo. Hän on Rammat retkeilijät ry:n varapuheenjohtajana.
Jo tiedot reittien peruspalveluista auttaisivat paljon.
”Reumaa sairastava ei välttämättä tarvitse esteetöntä vessaa. Mutta toimintakyky voi olla semmoinen, että ei pysty käymään ’kyykkypissalla’. Silloin tieto siitä, että reitin varrella on huussi, on tärkeä”, Nopanen painottaa.
Se, onko laavulla valmiiksi pilkottuja puita ja sytykkeitä, on myös merkityksellistä.
”Jos käsivoimat puuttuvat, voi puun pilkkominen taukopaikalla olla mahdotonta”, muistuttaa Sari Nevalainen.
Soveltava retkeily vaatii kekseliäisyyttä
Rammat retkeilijät -yhdistyksen edustajat haluavat esteettömän retkeilyn sijaan puhua soveltavasta retkeilystä.
”Kun puhutaan esteettömästä retkeilystä, tarkoitetaan yleensä reittejä ja kohteita, jotka on valmiiksi suunniteltu kaikille saavutettaviksi. Se kaventaa mielestämme käsitystä, mitä retkeily voi olla, ja ketkä kaikki sitä voivat harrastaa”, Tiina Nopanen kertoo.
Soveltavassa retkeilyssä on kyse siitä, että retkeilyä muokataan yksilön tarpeiden mukaan, vaikka ympäristö ei olisi esteetön.
”Se voi tarkoittaa erilaisten välineiden tai sovellusten käyttöä. Ja kekseliäisyyttä löytää keinoja, joilla ei-esteettömään ympäristöön voi päästää hyvin monenlaisilla toimintakyvyillä”, hän jatkaa.
Laura Keulas huomauttaa, että soveltava retkeily on jokaiselle erilaista.
”Jokaisen toimintakyky on erilainen. Joltain meistä on amputoitu jalka, joku istuu pyörätuolissa, jotkut meistä kulkevat kahdella jalalla, mutta käsivoimat ovat huonot.”
Retkelle pääsemisessä voi olla kyse hyvin pienistäkin asioista. Nevalainen ottaa esimerkiksi reumaa sairastavien huonot sormivoimat.
”Itselleni oli tärkeää, että löysin rinkan, jossa on semmoinen solki, missä ei tar vitse puristaa klipsejä. Ne voi vaan pujottaa kiinni. Se onnistuu kipeilläkin sormilla.”
Johanna Kujala, joka tekee paljon yön yli retkiä, on löytänyt täytettävän retkipatjan, jonka venttiilin saa kierrettyä auki normaalia patjaa helpommin.
Juuri kädet voivat aiheuttaa pulmia monelle reumasairauksia sairastavalle retkeilijälle.
”Retkikeittimien ja vedensuodattimien käyttö voi olla haastavaa kipeillä käsillä. Niitäkin on kuitenkin erilaisia, pitää vaan löytää se, joka sopii omille voimille”, hän muistuttaa.
Tiina Nopanen sairastaa reumaa ja hänellä on myös reisiproteesi. Hän ei pysty kävelemään pitkiä matkoja, eikä kantamaan tavaroita. Retkeily onnistuu, kun mukana on puoliso, joka kuljettaa hänenkin tavaransa.
”Tavaroiden kuljetuksiin on myös monenlaisia retkikärryjä, jos voimat riittävät niiden käyttämiseen.”
Lyhytkin matka on kokemus
Moni suosii retkeilyssä suoalueita. Niillä pääsee huonojalkaisempikin kulkemaan pitkospuita pitkin.
Jos kädet toimivat, melominen tarjoaa hyvä tavan päästä osaksi luontoa.
Laura Keulakselle melonta on vaikea laji nivelrikkojen ja leikatun olkapään takia. Hänelle paras tapa retkeillä on pyöräily. Hän on myös löytänyt itselleen sopivan tavan yöpyä.
”Selkäni ei kestä normaalia riippumattoa. Löysin kuitenkin riipputeltan, jossa on tasainen ’lattia’ ja siinä on patja. Siinä pystyn nukkumaan hyvin.”
Keulas yöpyy retkillään myös autossa.
”Minulla on autossa patja, retkikeitin ja kaikki tavarat. Ajan auton johonkin kivaan paikkaan, kävelen sen verran, mitä jaksan ja yövyn autossa.”
Naiset rohkaisevat jokaista kokeilemaan retkeilyä omalla tavallaan. Kauas ei ole pakko lähteä.
”Kaikki 200 metrinkin kävelyt ovat kokemuksia. Se on todella hienoa, jos löytää jonkun hienon asian itselle saavutettavasta paikasta. Ei ole tarvinnut kävellä kauas tunturin huipulle tämän kokeakseen”, kertoo Laura Keulas.
Retkeily myös antaa myös pystyvyyden kokemuksia.
”Välillä on huonoja päiviä ja olet todella kipeä. Mutta sitten retkeilyssä tulee hetkiä, jolloin voi iloita siitä, että miten hienoa on, että kehoni pystyy tähän. Semmoisia kokemuksia haluaisin kaikkien pystyvän kokemaan”, Tiina Nopanen sanoo.
Retkivinkkejä
- Norppapolku Puumalassa. Näköalapaikka, harjumaastoa, hiekkarantaa ja esteetön laavu.
- Lammassaari Helsingissä. Vaativa esteetön reitti. Leveä lankkupolku mutkittelee ruovikon halki. Upea paikka seurata lintuja.
- Pukalan virkistysmetsä Orivedellä. Ei esteetön, mutta monelle sopiva, sopii melonnasta ja kalastuksesta kiinnostuneille.
- Liesjärven kansallispuisto Tammelassa. Mukava esteetön reitti, muutama laavu/kota ja levähdyspaikka.
- Kintulammen retkeilyalue Tampereella. Reittejä voi suositella huonojalkaisille.
- Repoveden kansallispuisto Kouvolassa. Kompaktissa koossa monenlaista maastoa, pääsee kesken kaiken pois. Hyvä kohde melonnan aloittamiseen.
- Mielenreitti Tampereella. Vaativa esteetön reitti.
- Melkuttimet Lopella. Kirkkaan järven ympäri kulkeva reitti. Nousua ja laskua, mutta hienot taukopaikat ja kaunista metsää.
Retkivinkit tarjosi Rammat retkeilijät ry
Uupuuko retkireitiltä vessa?
Pidemmillä retkillä haasteeksi voi tulla vessan puuttuminen. Jos perinteinen riuku ei tule kysymykseen, neuvoo Antti Tulasalo rakentamaan retkivessan retkituolista, vessanpytynkorottajasta ja bioska-pussista. Rammat retkeilijät ry suosittelee Pstyle-pissakourua, jonka avulla nainenkin pystyy pissaamaan luonnossa seisaaltaan.
Teksti: Hanna-Mari Järvinen
Kuvitus: Tuomas Ikonen
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 2/2026