Kaveriksi kehon kanssa

Kun sairaus hankaloittaa elämää ja haastaa kehonkuvaa, itseensä kannattaa suhtautua lempeästi. Kenenkään keho ei ole täydellinen, mutta jokaisen kehossa on paljon hyvää.

Tuntuu, että omaan kehoon on vaikeaa olla täysin tyytyväinen. On päiviä, kun peilikuva miellyttää, ja on päiviä, kun kehon heikkoudet hyppivät silmille. Paksut reidet, pienet rinnat, ohuet hiukset, vinot hampaat, pullea vatsa, näppylöitä naamassa, jäykät sormet – mikä tahansa voi ärsyttää, kun on ”bad body day.”

”Tasapainoiseenkin kehonkuvaan kuuluu se, että oma ulkonäkö herättää toisinaan kielteisiä ajatuksia ja tunteita. Jokaisella on piirteitä, joista ei erityisemmin tykkää. Välillä on vähän vaikeampaa olla kotona kehossaan”, sanoo psykologi, psykoterapeutti Katarina Meskanen.

Meillä jokaisella on omanlaisemme käsitys kehostamme ja siitä, minkälainen se on. Kehonkuva on subjektiivinen, mielensisäinen edustus omasta kehosta ja sen ar vosta. Se koostuu kehoon liittyvistä havainnoista, ajatuksista, tunteista, uskomuksista, odotuksista ja kokemuksista.

Jos käsitys on myönteinen, suhde omaan kehoon on enimmäkseen tasapainoinen ja mutkaton. Keho on arvokas sellaisena kuin se on, kremppoineen ja puutteineen. Sen tarpeita haluaa kuunnella ja sen hyvinvoinnista huolehtia.

”Kun kehosuhde on vakaalla pohjalla, ihminen pystyy hyväksymään myös ikävät ajatukset ja tuntemukset ja suhtautumaan niihin lempeästi ja hyväksyvästi. Niiden voi antaa tulla ja mennä.”

Voi suhtautua kuin sateeseen: Ei minun tarvitse tykätä sateesta, mutta voin silti lähteä ulos. Huono sää menee ohi. Jos olo tuntuu turvonneelta, voi valita kaapista väljemmät vaatteet tiukan kotelomekon sijaan ja mennä silti juhliin.

”Tasapainoinen kehonkuva näyttäytyy ulospäin usein varmana ja sujuvana olemisena. Kehoa ei tarvitse hävetä tai nolostella ja itseään uskaltaa ilmaista kehollisesti. Sellaisen ihmisen seurassa on usein muidenkin helppoa olla.”

Sairaus voi tehdä särön

Kehonkuva ei ole kiveen hakattu, vaan se muokkautuu läpi elämän. Sitä muovaavat esimerkiksi elämäntapahtumat ja -kokemukset, ikääntyminen, ympäristöstä tulevat viestit ja vaikutteet sekä vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa. Moni tietää, että ikävät sanat satuttavat ja voivat jäädä kummittelemaan mieleen vuosikausiksi.

Kun ihminen sairastuu tai loukkaantuu, kuva itsestä eheänä ja pystyvänä rikkoutuu herkästi. Keho ei ehkä kykene samaan, mihin aiemmin. Se ei kenties tunnu omalta, tai ole sellainen, kuin haluaisi sen olevan. Kehossa tapahtuu asioita, joita ei voi hallita, ja se pelottaa, ahdistaa, ärsyttää, masentaa.

”Sairaus oireineen, fyysisine muutoksineen ja rajoitteineen sekä hoidot ja niiden mahdolliset sivuvaikutukset vaikuttavat enemmän tai vähemmän kehonkuvaan. Tunteet omasta kehosta voivat sävyttyä ikävästi kielteisiksi”, Meskanen sanoo.

Reumasairauksissa kehonkuvaa koettelee usein sairauden aaltoilu. Ihminen voi luulla, että kaikki on kunnossa, mutta sairaus voi iskeä uudestaan, kun sitä vähiten odottaa. Lääke, joka on pitänyt sairauden kurissa jo vuosia, saattaa lakata tehoamasta. Pitää taas alkaa etsiä ja kokeilla uutta sopivaa lääkettä. Voi tuntua, että keho on pettänyt luottamuksen.

”Kehosuhteen työstäminen on osa sairauden hoitoa. Tärkeää on olla armollinen itselleen ja antaa keholleen anteeksi. Keho ei ole syyllinen tai vihollinen eikä tee tahallaan takapakkia.”

Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole yhtä kuin sairautensa. Itseltään kannattaa kysyä, mitä muuta minä olen, ja kiinnittää huomio siihen, mitä kaikkea pystyy tekemään, kokemaan ja aistimaan sairaudesta huolimatta.

”Aivot ovat valtavan joustavat ja mieli sopeutuvainen. Mitä ajattelee, se vahvistuu.”

Usein asiat asettuvat uuteen mittakaavaan ajan myötä ja moni löytää kiitollisuuden. En voi lähteä rinkka selässä maailmanympär ysmatkalle, mutta pääsen yhä ystävän kanssa kävelylle.

Muilla on helpompaa, vai onko?

Moni näkee oman kehonsa eri linssien läpi kuin muiden kehot. Reumasairautta poteva saattaa ajatella, että muut vammattomat ihmiset ovat automaattisesti ter veitä, vaikkei omakaan sairaus aiheuttaisi näkyviä muutoksia.

”Useita sairauksia on muiden vaikeaa havaita. Se voi tehdä tilanteesta tietyllä tavalla raskaamman. Ihminen voi kokea painetta todistella ulkopuolisille, että sairaus tosiasiassa heikentää toimintakykyä, vaikkei sitä ulospäin havaitsisikaan.”

Muilla on helpompaa -harhalle on tyypillistä, että vertailemme itseämme paremmassa asemassa oleviin. Mitä kauempana ihanne on omasta todellisuudesta, sitä todennäköisemmin ihminen on tyytymätön itseensä.

Usein myös vertaillaan vain yhtä asiaa, kuten sairautta. Helposti jää huomaamatta, että vaikka toinen on terve, hänellä ei ehkä ole sellaista onnellista parisuhdetta tai kolmea ihanaa lasta, kuten itsellä on.

Muut ihmiset voivat notkauttaa kehonkuvaa ajattelemattomilla, loukkaavilla tai tungettelevilla kommenteillaan ja kysymyksillään. Voi kamalaa, mitä käsillesi on tapahtunut? Oletpa laihtunut, onko kaikki hyvin? Eikö sinua hirvitä syödä noin paljon lääkkeitä?

”Kenenkään sairautta tai hoitotasapainoa ei pidä kommentoida, ellei ole kyseisen ihmisen sairautta hoitava lääkäri. Kehorauha koskee kaikkia”, Meskanen muistuttaa.

Kehorauha tarkoittaa kunnioittavaa suhtautumista omaan ja muiden kehoihin. Annetaan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, eikä tehdä olettamuksia kenenkään kehon kautta.

Jos toisen puheet haavoittavat, tärkeää on hyväksyä omat tunteensa, olla itselleen myötätuntoinen ja lohduttaa.
Vaikka sanat satuttavat, ikäviä puheita ei kannata jäädä liikaa itsekseen kelailemaan, koska silloin ne vahvistuvat. Sen sijaan kannattaa hakeutua ihmisten seuraan, puhua tunteistaan muille tai keskittyä johonkin mieluisaan tekemiseen.

Hyvä ja arvokas sellaisenaan

Sillä, hyväksyykö ihminen oman kehonsa vai ei, on valtava merkitys itsetunnolle. Jos kehonkuvassa on haasteita, kehoon liittyvät epävarmuudet ja tyytymättömyys pyörivät jatkuvasti mielessä. Se sitoo aikaa, energiaa ja keskittymistä. Voi ahdistaa ja masentaa.

”Heikko kehonkuva nakertaa mielen hyvinvointia yllättävän paljon. Se koettelee sosiaalisia suhteita ja olo voi tuntua tukalalta monissa arjen tilanteissa, joissa joutuu tekemisiin kehonsa kanssa.”

Itseltään saattaa rajata erilaisia mahdollisuuksia pois. Ei voi esimerkiksi mennä uimarannalle, saunaan tai sovituskoppiin, jos kokee, ettei oma keho ole toivotunlainen tai sopiva.

Myös seksuaalisuus voi kärsiä. Jos ei tunne oloaan hyväksi kehossaan, on vaikeaa heittäytyä nauttimaan seksistä. Kehostaan on myös vaikea pitää huolta, jos ei koe olevansa huolenpidon arvoinen.

Onneksi kehonkuvaa voi muokata myönteiseen suuntaan. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä eikä helposti, vaan vaatii opettelemista.

”Ensimmäiseksi kannattaa luopua siitä ajatuksesta, että itseensä voisi olla 100-prosenttisen tyytyväinen. Kehon kanssa kannattaa tavoitella kumppanuussuhdetta. On hyvä elää, kun rinnalla on kumppani, jota rakastaa ja arvostaa, vaikka tämä onkin välillä ärsyttävä.”

Kohti parempaa kehonkuvaa

• Hyväksy kehoon liittyvät ajatukset, tuntemukset ja reaktiot, myös epämiellyttävät ja ikävät. Toisinaan omassa kehossa ei ole hyvä olla ja se on ihan ok. Voit todeta, että nyt minusta tuntuu tältä, ja muistuttaa itseäsi, että tunteet laantuvat vähitellen.
• Opettele näkemään keho kokonaisuutena yksityiskohtien sijaan. Keskity siihen, mitä kehosi tuntee, miten se toimii ja mihin se pystyy, sen sijaan, että tarkastelisit vain ulkonäköä.
• Osoita myötätuntoa ja puhu itsellesi lempeästi, kuin hyvälle ystävälle. Ethän arvostele ja mollaa muitakaan.
• Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat mutkattomasti kehoonsa ja hyväksyvät kaikenlaiset vartalot. Hyväksyvä suhtautuminen voi tarttua.
• Kiinnitä huomiota siihen, millaisille vertailukohteille altistat itsesi. Varsinkin sosiaalinen media voi luoda epärealistisia odotuksia ja vahvistaa kielteistä kehonkuvaa.
• Tunnusta, että kehosi on arvokas sellaisena kuin se on. Sitä ei tarvitse kurittaa eikä väheksyä, mutta ei myöskään välttämättä rakastaa, jos et halua. Riittää, kun suhtaudut kehoosi neutraalisti vihaamatta sitä.

Teksti: Pirkko Tuominen
Kuva: 123.rf ja Susa Laine