Siirry sisältöön

Hyvinvoinnin polulla -podcast: Istuuko olkapäälläsi painopoliisi?

Kuvakollaasi, jossa on kaksi kuvaa. Kuvat on otettu podcastin äänityksistä, ja niissä on juttelemassa podcastin vieraita.

Jakson tekstivastine

Elina 

Ensimmäistä kertaa aikoihin tunsin nälkää ja se oli jotain aivan outoa. Mä tunsin sen aivan pahoinvointina. Ihan siis oikein pahoinvointina ja ihmettelin, että mitä tämä on. Ja totta kai siinä tulee ensimmäisenä mieleen, että tämä lääke ei sovi mulle, kun paljon kipulääkkeistäkin tulee pahoinvointia ja sivuoireita. Mutta sitten kun mä kuulostelin sitä kroppaa, että mikä tämä nyt oikeasti on, niin se oli nälkä. Eli mä ymmärsin sen, että mun kuuluu syödä silloin. 

Heta 

Tervetuloa Hyvinvoinnin polulla -podcastin pariin. Mun nimi on Heta ja työskentelen Suomen Reumaliiton Omahoitopolku-hankkeessa. Tämän podcastin jaksoissa mun kanssa keskustelemassa on ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämää reumasairaus värittää. Me keskustellaan arjen hyvinvoinnista sekä erityisesti siitä, millaiset asiat haastavat reumasairauksia sairastavien ihmisten hyvinvointia ja mitä meistä jokainen voi tehdä vahvistaakseen omaa hyvinvointiaan. Jaksoissa kuullaan myös asiantuntijoiden vinkkejä hyvinvoinnin tueksi.  

Tänään tarkoituksena on keskustella niinkin tutusta aiheesta kuin syöminen. Erityisesti pohdimme sitä painonhallinnan näkökulmasta. Onko laihdutuskuuri hyvä idea ja miten omia syömistottumuksiaan voisi lähteä muuttamaan? Millaiset asiat auttavat onnistuneeseen painonhallintaan? Innolla odotan tulevaa keskustelua.

Mun kanssa tänään studiossa juttelemassa ovat Elina ja Taija. Kerrotteko aluksi hieman itsestänne, ketä ootte? Aloita vaikka Elina. 

Elina 

No joo, olen Elina ja 58-vuotias. Ja perheeseen kuuluu mies Hannu, sitten molemmilla liuta lapsia, jotka aikuisia, että nuorimmainen 18-vuotias on kotona ja opiskelee. Ja muut on sitten maailmalla perheellisiä, ja kyllä mulla on onnekkaasti kymmenkunta lastenlastakin. 

Heta 

Sä oot tänään mukana kertomassa erityisesti omista kokemuksista, niin eikö niin, että sulla kulkee elämässä mukana myös reumasairaus? 

Elina 

Kyllä, mulla on oikeastaan reumasairauksia enemmänkin. On fibromyalgia, nivelrikko on hyvinkin vahvana mukana, ja sitten nivelpsoriaasi on vielä lisänä, eli ihopsoriaasia sitten nivelissä myös, että kyllä tässä monimuotoista reumasairautta on. 

Heta 

Joo. Taija sitten on tuomassa tänään ammattilaisen näkökulmaa, niin esittäydytkö myös itse lyhyesti? 

Taija 

Joo, kiitos. Mä oon Taija Wilenius, psykologi ja psykoterapeutti. Ja tulen tuolta Turusta, jossa mä työskentelen. Mulla on oma vastaanotto siellä ja mä oon myös Turun yliopistossa töissä. Ja yksi aihepiiri, mihin mä oon työssäni koittanut perehtyä ja syventyä on syömisen säätelyn psykologia. Oon paljon työskennellyt lihavuuden ja syömishäiriöiden hoidon parissa. Ja myös elämäntapamuutoksen ja sen psykologian teemojen parissa. Ja siitä näkökulmasta nyt sitten tänään oon myös keskustelemassa. 

Heta 

Kiva saada molempia näkökulmia mukaan. Kerrotko sä vaikka Elina ensin hieman sun omista kokemuksista? Ootko sä joskus lähtenyt tekemään painonpudotusta tietoisesti tai laihdutuskuuria? 

Elina 

No kyllä, ihan voisin sanoa, että turhankin usein lähtenyt kokeilemaan. Mutta epäonnistumisia on tullut tähän asti aika useinkin loppu viimeksi, että liian nopeita pyrähdyksiä tullut, että sitten se takapakki on aika suuri. Ja kyllähän siihen totta kai vaikuttaa monet asiat, mutta ehkä on ollut väärä tapa kuitenkin siihen, ettei ole se koko ajatus ihan itsellä mukana. Reilun 10 vuoden takaa oli oikeastaan semmoinen painavin ajatus, että nyt on elämäntavat muututtava. Ja niitä muuttamalla hiukan sainkin sitä sitten ja osittain siinä tapahtui pysyvää hyvää muutosta. Ja sitten kuitenkin siihen tuli epäonnistuminen sikäli, että ei se kroppa ollutkaan siinä mukana sillä tavalla, kun mä olin ajatellut. Mutta jotain hyvää tuli siinä vaiheessa, että mä tapasin nykyisen mieheni silloin, että ajatusmaailma taisi olla toinen, että jotain elämänmuutosta tapahtuikin. 

Heta 

Muistatko sä, että mikä sulla oli taustalla siinä se ajatus, että miksi – miksi sä lähdit painoa pudottamaan tai halusit painoa lähteä pudottamaan? 

Elina 

Siinä vaiheessa oli semmoinen todella raskas olo ja mulla oli tosiaan nivelpsoriaasi todettu silloin 2005. Ja sehän lähti synnytyksen jälkeisenä oireina ja siinä on jäänyt synnytyksen jälkeen totta kai kiloja ja niitäkin siinä sitten muutaman kerran jojoillut pois, mutta huonolla menestyksellä, että jossain vaiheessa putosi jopa liikaakin ja sitten taas roppakaupalla takaisin. Mutta siinä vaiheessa reilu kymmenen vuotta sitten oli se, että nyt ravintoja parempaan kuntoon. Ja sitten muun muassa semmoinen viihde-elämä oli tuonut alkoholia, viikonloppuviihde, niin mä halusin siitä muutoksen, että tämä ei ole mun elämää. Haluan pois siitä alkoholista. Ja sen mä onnistuin jättämään silloin. Että sen semmoinen viihde, humalanhaku jäi pois. Ja kyllähän se muutti elämäntapaa muutenkin. Totta kai perheellinen äiti haluaa olla perheensä ja lasten kanssa, niin eihän se siihen kuulu. 

Heta 

Mä meinasinkin seuraavaksi kysyä, että miten onnistuit, niin tosta tuli jo yksi onnistuminen, mutta sit toisaalta sanoit, että oli myös sitä sellaista jojoilua ja sellaista sen painon kanssa, – niin miten painonhallinnan näkökulmasta koet, että silloin onnistui tämä? 

Elina 

No ei vielä siinä vaiheessa onnistunut. No joo, pikkuisen onnistui, että oli ajatus, että käynpäs kuntosalilla ja pidän PT:tä, että sitä seurattiin, että olisi liikuntakin mukana, mutta mun kunto petti siinä vaiheessa ihan täysin, että se ei painonhallinnallisesti onnistunut, vaan siinä vaiheessa – kivut lisääntyi, oli turvotuksia ja uupumusta, kunnes siinä sitten ne loppui. Painonhallinnalle en pystynyt mitään tekemään, mutta sieltä nousi diagnoosina fibromyalgia, joka sitten oli tavallaan se, että kun se diagnoosi siihen nousi, niin painonhallinta jäi taka-alalle, koska enhän pystynyt millään tavalla suorittamaan sellaista, että sitten lähdettiin hoitamaan enemmänkin omaa terveyttä, muuta terveyttä. Se kyllä jäi siinä vaiheessa. 

Heta 

Oliko sulle terveydenhuollon puolelta tai ohjattiinko sua sieltä jotenkin laihduttamiseen tai painonhallintaan? 

Elina 

Joo, mua on kyllä sit sen jälkeenkin ohjattu monta kertaa, koska sitä ylipainoa on ollut ja sitten tämä kolmas peikko, nivelrikko, tietysti on tehnyt sen, että sitä sitten mielellään sanotaan, koska on moninivelrikko ja isoissa nivelissä – lonkat, polvet, jotka ei jaksa kantaa, niin totta kai se paino on siihen sitten se peikko. Ohjattu on ravitsemusterapeutille monta kertaa ja tiedän kaikki, että mitkä on lautasmallit ja terveelliset ruokailutottumukset ja kaikki semmoiset. Kyllähän niitä ohjeita olen saanut monta kertaa. Ja sitten on tuntunut vaan ettei ne tuo tulosta. Että yksi kerta oli semmoinen kuntoutusmuoto, että ohjattiin ravitsemusterapeutille ja kävin juttelemassa sairaanhoitajan kanssa lähinnä mielenterveydellisesti ja haettiin ehkä just sitä psykologista näkökulmaa siihen ruokailuun ja sitten ravitsemusterapeutti antoi omat ohjeensa ja lähtikin sitten enemmän sitä viemään ehkä lääkkeen kautta, painonpudotusta, jopa lihavuusleikkaukseen. Ja se oli ravitsemusterapeutti. Musta se kuulosti aika oudolta, että hän lähti siihen suuntaan eikä ravinnon puoleen. Hän vaan sanoi mulle, että sun ravintotottumukset näyttäisi olevan ihan kunnossa, kun näitä ruokapäiväkirjoja ja kaikkia käydään, että olisiko tämä sitten mahdollista. Ja tuntui ettei se paino sitten kuitenkaan lähtenyt, vaikka piti olla siinä, että punnitaankin siellä hoitajalla. Kävin ihan vain satunnaisesti kaksi kolme kertaa tätä, ja totesin, että tämä on liian kallista mulle käydä täällä vaan vaa’alla. Tai että mulle soitetaan ja kysytään, että miten menee. 

Heta 

Siinä tuli jo monenlaista kokemusta, mutta päästetään välillä Taijakin ääneen, miltä tämä susta kuulostaa? Onko tyypillinen esimerkki tai onko sun työssä tullut vastaan vastaavia esimerkkejä? 

Taija 

Joo, tästä tuli kyllä monta asiaa Elinan tarinassa ja kokemuksissa, mitkä kuulostaa hirveän tutuilta mun korviin, Ja tosi samantyyppisiä asioita on sekä mun asiakkaiden kautta kuullut, mutta myös jotka näyttäytyy ihan tutkimuksissa, joita elämäntapamuutoksiin ja painohallintaan liittyen tehdään. Voisin vaikka tuohon tarttua, mitä sä kerroit siitä, että… sä jotenkin nostit sen raskauden ja toisena sairastumisen semmoisiksi kohdiksi, missä voimavarat oli vähissä. Ja sehän on yksi tosi yleinen kohta, missä huomioi on jossain muualla – ja ne voimavarat menee johonkin muuhun ja silloinhan ymmärrettävästi tulee ensinnäkin helpommin tartuttua johonkin sellaiseen ravitsemukseen, joka ei välttämättä ole terveyden kannalta niin optimaalista. Mutta sitten myös mä ajattelen, että toisena tärkeänä asiana ja mikä on hyvä ymmärtää on se, että silloin kun on stressaavia ja kuormittavia elämänvaiheita, vaikkapa sairastamista ja siihen liittyvää kuormitusta ja huolta, Niin meidän stressinsäätelyjärjestelmä kehossa alkaa usein reagoida, voi mennä ylikierroksille. Siitä voi seurata unettomuutta. Krooninen stressi ja unettomuus on molemmat sellaisia, jotka vaikutaa ihan suoraan meidän kehon syömisen säätelyjärjestelmiin ja meidän aineenvaihduntaan. Eli silloin tavallaan tämmöisen pitkäkestoisen kuormituksen tai unettomuuden myötä – voi alkaa myös kertyä painoa, vaikka söisi tismalleen samalla tavalla kuin mitä aikaisemmin on syönyt. 

Heta 

Usein just puhutaan aika paljon paino edellä. Varmaan moni itse sitä omaa painoaan tarkkailee, että on liikaa painoa ja pitäisi pudottaa painoa, mutta myös sieltä terveydenhuollon puolelta voi tulla. Just Elina sanoi, että punnitaan ja todetaan vain vaa’an lukemista, että sulla on nyt vähän liikaa painoa tai pitäisi tämän verran pudottaa, niin miksi sitä painoa tuijotetaan niin paljon? Onko se olennaisin asia tässä? 

Taija 

Niinpä. Tämä on sellainen, mitä me ollaan terveydenhuollossa tosi pitkään tehty, että keskitytään siihen painoon, painon seurantaan ja sitten ehkä se ohjeistus, mitä monet saa on sellaista, että – annetaan niitä ravitsemusohjeita ja mitä Elinakin sanoi, että hän tiesi kaikki mahdolliset, sulla oli kaikki se tieto mitä maailmassa on ja sulla oli ihan riittävästi sitä tietoa, – mutta eihän se aina mene niin, että se tieto riittää, vaan on paljon muitakin tekijöitä, jotka vaikuttaa syömiseen ja siihen miten se arki rakentuu ja miten ne valinnat rakentuu. Tämä on toivottavasti pikkuhiljaa muuttumassa, että meillä tulee ymmärrystä siitä, että itse asiassa… Vaikka totta kai väestötasolla jos tarkastellaan, niin me tiedetään, että lihavuuteen liittyy tiettyjä sairastumisriskejä. Mutta sitten jos me katsotaan yksilötasoa, niin paino, terveys ja hyvinvointi ei kulje välttämättä ollenkaan käsi kädessä. Vaan voi hyvinkin olla sillä tavalla, että painoa voi olla painoindeksin mukaan mitattuna sillä tavalla, että on ylipainoinen ja silti voi olla se syöminen täysin terveellistä. Voi olla liikunnallinen ja voi olla, että ne sairausriskit ei ole sen suurempia kuin jollain hoikallakaan, että se on niin monesta tekijästä kiinni. Ja mä toivoisin itse, että me voitaisiin luopua tästä painon kyttäämisestä ja enemmän mennä miettimään sitä kokonaisvaltaista hyvinvointia ihmisten elämässä. 

Heta 

No sanokaas molemmat, mikä on teidän mielipide laihdutuskuureista? Sano vaikka Elina ensin omasta kokemuksesta. 

Elina 

No, sikäli huvittaa, että niitä on oikeasti, laihdutuskuureja ja pussikuureja, lukuisia eri näköisiä tuolla takana, jotain laihdutusryhmää ja semmoista – ja ne ei ole kyllä kertaakaan tuottanut tulosta, koska ei ne perustu siihen oikeaan, se on vaan ajatus, että äkkiähän sitä sitten vaan pudotetaan painoa, mutta unohdetaan monta muuta asiaa. Eihän pää siinäkään tule mukana, että sekin siihen tarvitaan todellakin, että mieli pysyy mukana. En tykkää varsinaisesti semmoisesta, vaan nyt itsekin tässä tämä viimeinen… että vaikka mitä siellä on takana, että on tiedostanut fibromyalgian. Siihen voi kokeilla laihdutuskuuria ja sitten just semmoinen hyvä ruokavalio siihen, esimerkiksi vehnätön, gluteeniton, jotain tällaista. Totta kai siinä painossa tapahtuu muutosta, mutta ei se ole kuuri, vaan siihen tarvitaan enemmän. Se täytyy olla jatkuvuutta, säännöllisyyttä ja päivärytmiä, ja paljon paljon muutakin. Että en mä niitä kannata, koska mä oon nyt itse tässä viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt sen suurimman muutoksen, niin kyllä mä tätä nyt enemmän kannatan, mitä tässä vaiheessa on. Että jos siitä haluat vielä tietää, niin kerron lisää. 

Heta 

Niin ei siis että nyt kahden viikon nopea kuuri, vaan pidempiaikainen muutosajatus. 

Elina 

Kyllä, jos tässä nyt on tosiaan puolitoista vuotta nyt tätä, – niin tämä on nyt mun mielestä oikeanlaista, mikä ainakin mulle sopii. Totta kai nyt täytyy muistaa, että me ollaan erilaisia ihmisiä. Jokaisella on oma tyylinsä ja sen kun löytää, niin sitten tulee onnistumistakin. 

Taija 

Toi kuulostaa kyllä tosi viisaalta. Hirveän monihan on näitä erilaisia mahdollisia ja mahdottomia kuureja kokeillut. Ja se ei ole mikään ihme, koska me ollaan eletty vuosikymmeniä tällaisen laihdutuskulttuurin keskellä, että niitä kuureja on joka tuutista tullut. Ja tutkimustietokin on ollut kuureihin keskittyvää, että on katsottu aika lyhyen aikavälin tuloksia. Ja kyllähän ihmisillä se paino usein tipahtaa, jos on joku semmoinen hirveän tiukka kuuri, mutta nyt me ymmärretään ja ollaan paljon viisaampia jo myöskin tästä. Me tiedetään pitkäaikaisista seurantatutkimuksista, että itse asiassa suurimmalla osalla, arvioiden mukaan jopa 95 prosenttia ihmisistä, jotka on tämmöisen kuurin avulla onnistunut pudottaa painoa, – niin pitkäaikaisessa seurannassa vuoden tai kahden vuoden päästä 95 prosentilla se paino on tullut takaisin tai voi olla jopa suurempi. Ja tähän on tosi hyvät ja selkeät syyt. Se ei ole niin, että ihmisen syöminen välttämättä olisi muuttunut tai elämäntapa olisi riistäytynyt jotenkin täysin käsistä, vaan meidän kehossa on tosi voimakkaat biologiset järjestelmät, – jotka on varmaan evoluution myötä meillä kehittynyt, joiden tehtävä on suojella kehoa tällaiselta rajulta painonpudotukselta. Ja sitten kun me ollaan jollain kuurilla, niin niin meidän keho tulkitsee, että nyt on joku tämmöinen nälänhätäjakso ja alkaa hidastaa aineenvaihduntaa – ja sitten meidän kylläisyydestä viestivät hormonien tuotanto hidastuu, aivot ei saa enää sitä kylläisyysviestiä normaalilla tavalla. Ja sitten taas nälkäviestijärjestelmät voimistuu. Nämä muutokset saattaa olla tosi pitkäänkin kehossa päällä sen kuurin loppumisen jälkeenkin. Eli meidän keho rupeaa varastoimaan tavallaan aktiivisemmin kaikkea sitä energiaa, vaikka palaisi ihan hyvään tavalliseen syömiseen, niin painoa voi kertyä herkemmin sen kuurin jälkeen. 

Elina 

Kyllä, mä oon kokenut tän saman, että joku kuuri, niin vaikka se paino oikeasti lähtisi, niin sitten miten edes tapahtuu normaali syöminen sen jälkeen. Kyllä se vaan lähtee tulemaan, ei siihen tavalliseen syömiseen pääse, että sitten jää tosiaan se kuuriluontoinen päälle, että ei siihen pääse vaan siihen syömiseen. Ainakin mun kokemukset on, että se paino vaan lähtee ihan ryöppyämään käsistä. Saattaa tulla jopa paljon enemmänkin sitten, että sitten taas ollaan ihan toisessa pisteessä, että ollaankin vielä suuremmissa painoissa. Mullakin on taipumus siihen ylipainoon. Pitkä ihminen, ei ehkä näe ulospäin, mutta kuitenkin vaaka kertoo hoitohenkilökunnalle sitä. Viimeisin mulle näistä kuureista on ihan kauhistus, jos mä voin kertoa sen tässä välissä. Mulla on nivelrikon takia lonkkaan ja polveen tekonivel vaihdettu ja niiden myötähän tietysti haluttaisiin painoakin pudottaa. Mutta on myös muita syitä tähän, eli on leikkaus tulossa, jossa teknisesti tarvittaisiin sitä, että paino olisi pienempi, – niin lääkärin ehdotus oli tähän suoraan, että nyt toistakymmentä kiloa painoa pois ja keino on se, että määrätään pussiruoka. Eli sille kuurille, eli se on vaan vähäkalorinen kuuri, niin saadaan painoa äkkiä pois, niin voidaan teknisesti tehdä leikkaus sitten. Tähän minä kauhistuin ihan hirveänä, että en halua mitään, että olen kokeillut niin monta tämmöistä kuuria, että en halua sellaista. Haluan tässä vaiheessa nyt pysyvän, koska on kerran nivelrikko niin suuri, että on isot nivelet koko ajan vaarassa ja enemmän leikkauksia sen puolelta, niin en halua sitä vaan haluan pysyvän muutoksen myös tämän leikkauksen takia. Sitten hän oli kyllä aivan ihmeissään, että kyllähän sitä puhua voi, mutta ei hän nyt vielä usko, että niin tulee tapahtumaan. Mulla oli kyllä vakaa päätös siihen asiaan, että mä teen toisin. En ottanut sitä pussikuuria vastaan. 

Heta 

Niin ja tuossakin tilanteessa ehkä se, mitä olisit toivonut, olisi ollut tukea siihen muutoksen tekemiseen. 

Elina 

Kyllä, ehdottomasti sitä. 

Heta 

Eikä sitä epäuskoa, että ei tule onnistumaan. Tämä onkin herkullinen aihe seuraavaksi, koska kuulostaa siltä, että kaikki tässä kannatetaan kuurin sijaan pysyvämpää muutosta, – mutta sellaisen tekeminen ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista. Miten niistä opituista tavoista pääsee pois, miten uusia tottumuksia voi omaksua? Olisiko sulla Taija tähän jotain kommentoitavaa, että miksi se on niin hankalaa muuttaa omia tapojaan? 

Taija 

No kyllä ensin olisi hyvä ymmärtää, että todella meidän keho on vahvasti rakentunut sellaiseksi, että siellä ei ole tällaisia järjestelmiä, jotka ikään kuin suojaisi meitä painonnousulta, vaan päinvastoin meidän aivot antaa meille hyvät mielihyvähormonitujaukset aina, kun me syödään, koska ihmislajin selviytymisen kannalta on ollut hirveän tärkeää, että ruoan etsiminen on motivoivaa ja me saadaan mielihyvää siitä syömisestä. Muutenhan kaikki muut hommat olisi ajanut edelle ja me oltaisiin näännytty lajina. Nykymaailmassa, missä kuitenkin ruokaa on yltäkylläisesti tarjolla, niin tämä voi olla meille kaikille syömisen säätelyn kannalta haaste. Ja sitten vielä tiedetään, että joillakin ihmisillä on geneettinen alttius siihen, että painoa kertyy helpommin. Siellä voi olla aineenvaihdunnallisia tekijöitä tai hormonaalisiin ja hermostollisiin viestijärjestelmiin liittyviä tekijöitä, jotka tekee sen, että paino kertyy helpommin. Ja monet ihmiset kokevat valtavaa syyllisyyttä. Ja sitten kun tämä meidän yhteiskunta on tällainen tosi laihuutta ihannoiva ja me ollaan tosi yksilökeskeisesti ajateltu tätä painoasiaa. Meillä on vahva tämmöinen lihavuuden stigma, mikä on tämmöinen virheellinen uskomus, että lihavuuteen yhdistetään jotain muita ominaisuuksia. Jos me katsotaan vaikka mediaa, että millä tavalla elokuvissa lihavat ihmiset on usein esitetty, että ne on jotenkin laiskoja tai pahiksia tai jotain muuta, – että tällaisia uskomuksia meillä tulee jo kauhean pienenä, lapsena jo me aletaan sisäistää tällaisia. Ja kaikki nämä uskomusjärjestelmät ja fysiologiset järjestelmät on sellaisia, että ne voi olla siellä taustalla ja ne voi tehdä sen painon säätelyn tosi vaikeaksi. Ja sitten ihmiset saattaa kokea valtavaa syyllisyyttä ja sitten ehkä ajautuu aika rajuihin yrityksiin ja tarttuu just tämmöisiin laihdutusbisneksen tarjoamiin, – tällaisiin liian hyvää ollakseen totta -tyyppisiin, koska ajattelee, että nyt mä tsemppaan ja nyt mä yritän. Ja ihan oikeasti tämä on suhteellisen uutta tutkimustietoa. Me vasta ymmärretään, että miten haitallisia nämä rajut niukkaenergiset laihdutuskuurit saattavat olla sillä järjestelmälle. Joissakin tutkimuksissa vielä kuuden vuoden päästäkin tämmöisestä rajusta laihduttamisesta, ne viestijärjestelmät on edelleen epätasapainossa. 

Heta 

On muuten totta, että on varmaan paljon sellaisia tiedostamattomia uskomuksia, joista ei edes tiedä mistä ne tulee lihavuuteen tai ylipainoon liittyen. Ja varmaan myös mielletään jotain tiettyjä asioita, ehkä laiskuutta, tämän tyyppisiä, mitkä liittyy siihen. Oliko sulla jotain muuta noista ajatusmalleista vielä, että mitä on ne ajatusmallit, mitä ihminen käy päässään läpi? 

Taija 

Mä ehkä nostaisin nyt kaksi. Ne on tosi yksilöllisiä ja niitä voi olla tosi monenlaisia. Mutta aika monella ihmisellä on meidän laihuutta ihannoivasta kulttuurista sisäistynyt tällainen, mitä mä sanon painopoliisiajatteluksi, – että omalla olkapäällä istuu pieni painopoliisi, joka aina alkaa nalkuttamaan, jos syö jotain, vaikkapa pullaa. Tai sitten joka aina nalkuttaa kehon muodosta. Tämmöistä mielensisäistä puhetta, joka on aika arvostelevaa ja voi olla tosi rajua ja ilkeältäkin monella ihmisellä. Tämä on yksi ajatusmalli, mikä voisi olla hyvä tiedostaa. Jos on tämän tyyppisiä uskomuksia, niin me tiedetään, että tämmöiset mustavalkoiset ja jäykät ajattelumallit liittyen syömiseen ja painoon, niin ne itse asiassa altistaa painon nousulle. Eli usein on niin, että siitä tulee vain lisää itsesyytöstä ja huonoa fiilistä, josta saattaa lähteä lohduttamaan itseään tunnesyömisen avulla, jos on semmoiseen taipumusta. Ja sitten toinen, mikä saattaa vuorotella tämän kanssa, että jos ensin tämä painopoliisi tai sisäinen kriitikko hyökkää, niin siitä voi välillä vajota semmoiseen uhrimoodiin tai fiilikseen, että ei tästä tule mitään ja en mä ikinä onnistu tässä. Ja jotenkin on laittanut tosi kovat standardit, mitä meillä tarjoillaan tuolta ulkopuolelta, kun iltapäivälehdissä näkyy näitä, että – hän pudotti näin ja näin paljon, niin meillä on ihan väärä kuva siitä, että itse asiassa suurin osa tiukoista kuureista epäonnistuu kaikilla. Usein nämä vähän vuorottelee, ja jos tällaista tunnistaa, niin se on jo aika iso askel, kun rupeaa tunnistamaan sitä omaa sisäistä puhetta. Ja sitten voi vaikka miettiä sitä, että puhuisinko jollekin mun ystävälle tällä tavalla, jos se olisi tässä samassa tilanteessa. Tunnistatko sä Elina yhtään tätä, mistä mä puhun? 

Elina 

No kyllä, kyllä nämä kaikki tosiaan kuulostaa hyvin tutuilta. Kyllä se on ollut se joku peikko, joka huutaa tuolla. Varsinkin ennen kuin miehenkin on tavannut, niin oli semmoinen, että olen sinkkuihminen ja näytän tällaiselta. Sekin oli yksi kriteeri, että halusin pudottaa painoa ja sitä elämäntapaa muuttaa, että en halua olla tällainen. Ja sitten kuitenkin kun tapasin miehen, niin hän oli erittäin ystävällinen ja ihana, rakkautta tuli, vaikka mä olin minkä näköinen. Eli se auttoi, että mulla on rakastava puoliso ja hän hyväksyy ja mä voin hänen kanssaan olla ja elää ja olla tämän näköinen. Mutta kyllä mä tiesin, että haluan myös itse itseäni rakastaa, niin mä haluan tehdä sitä muutosta. Mutta koska se ei tapahdu nopeasti, niin siihen tarvitaan toden teolla semmoista itsensä tutkiskelua. Ja oon kyllä käynyt terapioissa, että niitä asioita on käsitelty ja sitä oman kuvan mieltämistä. Kyllä tähän matkaan paljon mahtuu. 

Taija 

Se on aika pitkäjänteistä työtä ja myös, kun meitä ympäröi tällaiset tosi kapeat kehoideaalit, kirjaimellisesti kapeat, niin siinä joutuu tosi paljon tekemään töitä, – että vastustaa sitä ja että miten voi löytää ja lähteä rakentamaan myönteistä kehosuhdetta just siihen kehoon, mikä tällä hetkellä on. Että välittää itsestään, välittää siitä kehosta ja koittaa tehdä hyviä tekoja sille keholle. Mä en usko, että kenenkään keho pyytää, että anna mulle seuraavan kahdeksan viikon ajan vain näin ja näin vähän kaloreita, eli joku semmoinen ihan liian niukka, eikö vaan, että se ei ole kovin kehoystävällistä. 

Elina 

Joo, ei semmoista kestä keho kuitenkaan, että kyllä se tuosta terveellisyydestä lähtee. Mies on hoikka ja meillä syödään ja tehdään kotiruokaa paljon ja ollaan sillain terveellisellä ruoalla, mutta mun taipumus vaan on oikeasti se, että sitä painoa tulee ja se keho muuttaa muotoa. Mutta myös siihen tekee nämä sairaudet, kun lääkitykset on kovia välillä ja ne muuttaa sitä kehonkuvaa. Ja sitten jos painoa on sattunut putoamaan vähän ja sitten tulee joku vahva lääkitys ja se muuttaa taas kehon muotoa, kasvot rupeaa pöhöttymään tai tulee muualle turvotusta ja muuta, – niin sehän on sitten taas semmoinen, mikä vie alaspäin ja mieliala laskee ja ollaan taas semmoisessa pisteessä, että onko minusta mihinkään ja mitä tässä nyt sitten taas täytyisi tehdä. Ja siihen sitten lohtua, makeata, ja semmoista mikä on kuitenkin se peikko mullekin ollut, että makeanhimot on hirveän kovat, – että suutun, ellei sitä karkkia sieltä kaupasta saa, kun on käskenyt tuoda, mikä kuulostaa aivan typerältä, mutta se on totista totta, että jossain vaiheessa semmoinen tulee, että on ärtyisyyttä. Ja toisaalta taistelen oman kehoni kanssa siinä koko ajan myös. 

Taija 

Toikin on sellainen, mistä itse asiassa nykyään aletaan ymmärtää jo vähän enemmän, että joidenkin aivot on synnynnäisesti sellaiset, että tulee keskimääräistä voimakkaampi mielihyvävaste makealle nimenomaan. Ja silloinhan se saattaa helposti olla semmoinen, että se koukuttaa helpommin tosi ymmärrettävästi. Se on kanssa yksi semmoinen, mitä vasta jotenkin aletaan ymmärtää, että tällainenkin on mahdollista, että voi jäädä makeakoukkuun sen takia. 

Heta 

Tästä voisi varmaan ihan oman jaksonkin tehdä, mutta miten fysiologisesta näkökulmasta, mitä kaikkien meidän olisi hyvä ymmärtää siihen syömisen ja painon säätelyyn liittyen? 

Taija 

Mä aikaisemmin jo muutaman asian nostinkin. Mä ajattelen, että se on tärkeää ymmärtää, että meidän ruoansulatusjärjestelmä lähettää koko ajan erilaisia viestejä aivoihin siitä, että pitäisikö syödä – ja pitäisikö tätä saatua energiaa pyrkiä varastoimaan mahdollisimman tehokkaasti vai poltetaanko sitä energiaa. Meidän keho pyrkii koko ajan tällaiseen säätelyyn siinä. Ja sitten se, että nämä viestijärjestelmät saattaa sotkeentua. Ja silloin tavallaan se, että vaikka kuinka ajattelisi tai kuten monet sanoo, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen jonkun tämmöisen ison muutoksen, – niin se on vähän sellaista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Se on hyvin maltillista muutostyötä, mitä siinä täytyy lähteä rakentamaan. Ja se ei itse asiassa yleensä ollenkaan rakennu siitä, että yrittää vähentää syömistä tai miettiä, että mitä en saisi syödä, – vaan enemmänkin sitä, että mitä mun kannattaisi lisätä, mitä mun kuuluu syödä. Lähteä rakentamaan esimerkiksi siitä ihan tasaisesta syömisestä, jotta se keho alkaa luottaa siihen, että sitä ravintoa tulee säännöllisesti. Ei ole silleen, että aamupäivisin aina nipistetään ja sitten illalla on kauhea nälkä tai jotain muuta tällaista, vaan että keho alkaa pikkuhiljaa luottaa. Ja sitten ehkä toinen semmoinen, mitä nyt tiedetään jo enemmän, että semmoinen runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio, esimerkiksi jos saa keskityttyä siihen, että nyt mä lisään joka aterialle näitä kasviksia. Se voi olla sellainen, joka itse asiassa tuolta suolistomikrobien välityksellä tavallaan voi tasapainottaa näitä säätelyjärjestelmiä. Mutta mä enemmän suosittelisin keskittymään siihen, että mitä mä voin tuoda lisää omaan syömiseen. En tiedä, mitä Elina sä ajattelet tästä? 

Elina 

Kuulostaa ihan oikeasti just siltä, mitä mä voin nyt kokemuksen puolesta sanoa. Tässä on pari vuotta tätä prosessoitu, mutta puolitoista vuotta on siitä, kun ihan todellisuudessa alkoi tämä mun painonpudotus. Ja mulla on tässä lääke apuna, mutta se on vain pikkuisen apuna ja se on semmoinen, mitä mä pystyn säätelemään itse. Että ei tarkoita sitä, kun nykyisin painonpudotusta lääkkeellä koitetaan ja sehän on tosi nopeaa kanssa, eikä ollenkaan semmoista terveellistä. Mutta mulla on pikkuisen se apuna siten, että ensinnäkin siinä oli se hormonaalinen vaikutus, eli se makean himo poistuu. Ja sitten ensimmäistä kertaa aikoihin tunsin nälkää ja se oli jotain aivan outoa. Mä tunsin sen aivan pahoinvointina. Ihan siis oikein pahoinvointina. Ja ihmettelin, että mitä tämä on. Ja totta kai siinä tulee ensimmäisenä mieleen, että tämä lääke ei sovi mulle, kun paljon kipulääkkeistäkin tulee pahoinvointia ja sivuoireita. Mutta kun mä kuulostelin kroppaani siinä, että mikä tämä nyt oikeasti on, niin se oli nälkä. Eli mä ymmärsin sen, että mun kuuluu syödä silloin, että se oli ruoka-aika. Eli siitä lähti tulemaan se päivärytmi. Eli aamupala tarvitaan oikeasti. Sehän on mulle haaste, koska yöt on vaikeita, nukun mielelläni pitkään, niin sitä sitäkin haettiin. Mutta sitten kun mä ymmärsin sen, että kun tulee semmoinen pahoinvointi, niin se tarkoittaa nälkää, niin sitten tuli välipalat siihen ja päivän aikana tietysti sitten pyrittiin siihen, että tulee lounas ja päivällinen. Päivällinen on aina ollut, koska mies tulee töistä siihen aikaan, niin se on ollut kyllä, mutta se lounas, koska on paljon yksin kotona, niin sehän jää väliin. Se on ihan tosi minimaalista ja sitten se menee helposti sille voileipälinjalle aina, mutta koska sitä nyt sitten rakennettiin. Ja sitten se aamukin päästiin rakentamaan. Esimerkkinä, voi kuulostaa hassulta, mutta meille tämä on ainakin toiminut. Kun mulla on tosiaan nyt lonkkaleikkaus takana ja kipulääkkeet oli kovia ja niitä tarvittiin aamullakin aikaisin, että sitä toimintakykyä tuli. Mies lähtee seitsemän aikaan töihin siten, että hän keittää aamupuuron. Hän on koko elämänsä syönyt aamulla kaurapuuron. Olen kokeillut monta kertaa, vaan en ole päässyt siihen sillä tavalla ja ihmetellyt moista. Mutta keksimme, että hän keittää puuron myös mulle. En siitä kauheasti välittänyt, mutta mä vaan päätin, että mä syön sen aamupuuron, – niin silloin mä pystyn ottamaan ne kipulääkkeet, jotka on kuitenkin voimakkaita ollut silloin ja sitten mun on taas aamupäiväkin parempi nukkua. Ja hän ihan oikeasti, pakko myöntää, on niin kultainen, niin hän sen aamukaurapuuron toi mulle siihen sängyn viereen, että mä nousin siihen sängyn laidalle sitä syömään ja otin ne lääkkeet Ja se vaan oikeasti tuntui niin hyvältä ja sillä saatiin se, ettei se pahoinvointi tullut mulle aamupäivällä ja päästiin päiväkäyntiin. Ja tämä on kyllä ihan hyvä esimerkki, että tämmöinenkin voi toimia. 

Heta 

Niin, tämmöinen oma tapa toimia. 

Elina 

Tämä oli läheisen rakkautta ja sitä huolenpitoa kuitenkin. Ja hän on hyvin kannustava kyllä kaikessa, että on tässä mukana sillä lailla ollut. Ja sitten mulla on nyt myös järjestynyt, että mä sain henkilökohtaisen avustajan, ja meillä oli ihan kriteerinä hakea hänet, että mulla olisi päivärytmiä elämässä, – että kun hän tulisi niihin aikoihin ja tekisi ruoan ja mulla olisi se päiväruokakin sitten. Ja se on myös lähtenyt toimimaan tosi hyvin, että nämä on ihan todella tärkeät virstanpylväät olleet tässä tänä aikana, mitä on omaa prosessia käynyt. Ja mä tunnen siitä suurta onnistumisen iloa myös sen takia, koska noita leikkaus on ollut ja notkahduksia tulee voinnissa. Silloinhan se ei ole koko aikaa ole painonpudotusta, vaan se on sitä hallintaa. Mua ei haitannut, vaikka tässä tuli muutama kilo lisää, kun ei pystynyt siihen säännöllisyyteen leikkauskipujen ja muiden – ja varsinkin liikkuminen on todella huonoa, niin mua ei nyt tässä vaiheessa se hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Edelleen sitten sitkeästi jatkoin, että puolentoista vuoden aikana on tapahtunut niin paljon muutosta ja elämänmuutosta, että kyllä mä jaksan tämän. Mulla on tukijoukko mukana ja sitten kun se rupeaa näkymään itselle, niin totta kai se tuo siihen mieleen omaa iloansa. 

Heta 

Ja kuulostaa, että on tullut nimenomaan niitä uusia rutiineita sinne mukaan. 

Elina 

Kyllä, kyllä. 

Heta 

Miten sä koet, kun sulla oli kuitenkin aikaisemminkin noita laihdutus- ja painonhallintatavoitteita, epäonnistuneita laihdutusyrityksiä, niin oliko nyt, kun sä oot saanut onnistumisiakin, niin oliko jotenkin elämäntilanne nyt otollisempi siihen, vai mistä sä koet, että kun nyt on tullut se onnistuminen, mistä se johtuu sun mielestä? 

Elina 

No kyllä se sikäli, vaikka siis kyllä on ollut suuria kokemuksia, isoja leikkauksia, että ei ne nyt sillä lailla elämäntilanteena hirveän mukavia ole, – mutta ehkä kuitenkin semmoinen vakaa elämäntilanne, onnellinen, turvallinen. Ja sitten ne edelliset on ollut aika epätoivoisia siellä yksinhuoltaja, sinkkuuden aikana, että haki vain ehkä ulkomuodollistakin asiaa, että mä nyt kelpaisin jollekin. Ja sitten siihen on tullut haasteita siellä jo aikaisemminkin, että on raskasta eroa ollut tai haastetta lasten kanssa, perhe-elämässä yleensä, niin ne on sitten semmoisia, – että ne kun vie siihen epäonnistumiseen, niin kyllä siihen nähden tämä elämäntilanne on aivan toinen. Ei ole niitä raskaita ja koska on elämänkumppani turvallisesti mukana, – niin silloinhan pystytään jakamaan iloja ja suruja eri tavalla kuin silloin, mitä nämä aikaisemmat yritykset on olleet, että kyllä suurin muutos on tapahtunut meidän yhdessäolon aikana kaiken kaikkiaan. Eehkä se oma päätös silloin ennen hänen tapaamistaan oli jo yksi askel siihen, että sanoin, että tämä ei ole minun elämääni, tähän on tultava muutos, niin sieltä ehkä jo pieni kipinä lähti. 

Heta 

Joo. Haluaisin vielä pohtia teidän kanssa vähän tällaista, että onko se painonpudottaminen edes mahdollista? Ainakin uusien terveellisempien ruokailutottumusten oppiminen tuntuu olevan mahdollista. Ainakin meillä on täällä yksi elävä esimerkki siitä. Mutta jos se on mahdollista, niin miten se on mahdollista? Mistä kannattaa lähteä liikkeelle? Mitä voisi tehdä? Otetaan tällä kertaa vaikka Taijan kommentteja ensin. 

Taija 

Joo, ensinnäkin mä kannustan miettimään sitä, että ei niinkään, että onko se painon pudottaminen mahdollista, vaan ylipäätään, että onko se paino nyt se tärkein asia. Tietenkin joissakin tilanteissa voi olla semmoinen, että lääkäri on esimerkiksi just sanonut, että nivelten kuormitus voisi vähentyä ja ihan tuntee sen itsekin, – niin toki sellaisiakin tilanteita voi olla, missä ymmärrettävästi ajattelisi, että se kevyempi keho voisi helpottaa arkea. Mutta ylipäätään varsinkin meidän yhteiskunnassa monethan alkaa jollekin laihdutuskuurille semmoisessa tilanteessa, kun ei välttämättä edes ole sitä painoa niin paljon, että se haittaisi arkea. Niin kannattaa enemmänkin mun mielestä tarkastella kokonaisvaltaisesti sitä, että onko mun syöminen ja onko mun elämäntapa ylipäätään sellainen ihmiskeholle sopiva – tai onko siellä kokonaisvaltaisesti jotain sellaista mitä olisi hyvä lähteä tarkastelemaan ja muuttamaan, koska sitä hyvää oloa ja terveyttä voi lähteä rakentamaan aika monesta suunnasta. Me ollaan hiukan liian paljon pyöritty sen painon mittaamisen ympärillä. Mutta sitten jos on sellainen tilanne, että ajattelee, että se on nimenomaan se painonpudotus sellainen tavoite, mikä itselle tuntuu jotenkin tärkeältä vaikkapa sen hyvinvoinnin kannalta, – niin mä ajattelen, että kyllä se on mahdollista, mutta just se, että miten sitä lähtee rakentamaan. Mun mielestä Elina sanoi tosi itse asiassa oikeastaan kaikki ne viisaudet, mitkä mäkin olisin sanonut. Eli sä puhuit siitä tietoisuudesta, kuulostaa siltä että oot tehnyt todella paljon ajatustyötä, että mikä se on omalla kohdalla, mitä kaikkea siihen liittyy. Ja jotenkin tietoisia valintoja. Lähtenyt miettimään sitä arkea ihan palanen kerrallaan, että mites tää aamupala ja mites tää rytmi ja kaikki tämmöiset asiat – niin yksilöllisesti lähtee eikä ota mistään ulkopuolelta niitä ohjeita suoraan vastaan, vaan lähtee todella pohtimaan ja tiedostamaan sitä, että mitä se mun oma syöminen on ja mitkä on ne ehkä ne omat esteet siihen tasapainoon. Ja sit toinen rytmin lisäksi, musta sä ihanasti kuvasit sitä tukea, mitä sä oot saanut, se on ollut tärkeätä. Jokainen voi miettiä sitä, että millaista voisi olla se tuki, mitä mä tarvitsisin ja että mikä voisi olla se paikka, mistä sellaista voisi löytää. Ja ehkä vielä se, että onko itse itselleen hyvä tuki vai enemmänkin semmoinen kriitikko, että mun mielestä sä ihanasti Elina tässä kuvasit sitä, että sellainen myötätunto on lisääntynyt itseä kohtaan – ja sellainen maltti tullut siihen, että sä käytit monta kertaa sanaa, että lähtee rakentamaan tätä, niin siinä on jo paljon semmoista myötätuntoa mukana. Nämä on, mä ajattelen, semmoinen resepti, mutta se ei ole pikaratkaisu. 

Elina 

Joo, ei ole pikaratkaisu, ihan tässä on tullut monta kertaa sanottua, mutta kyllä mun täytyy myöntää, että se on mahdollista. Koska kyllä siinä sitten näkyvää muutosta tulee, mutta se, että kyllä todellakin – se täytyy olla tietoista toimintaa ja siinä täytyy olla mieli mukana, että kyllä siihen tarvitaan semmoista terapeuttista tukea kuitenkin muualtakin, että kyllä täytyy olla muutakin kuin pelkästään puoliso siihen. Mulla nyt on onnellisesti läheisiä ympärillä, että kyllä se lähtee ihan lastenlapsista, että siellä on semmoista kivaa vipinää, jotka tuo toimintaa, – ettei se ole pelkästään sitten sitä, että märehtii sitä omaa tilaansa siinä. Kyllä tulee semmoisia epätoivon vaiheita, että tuleeko tästä mitään ja kun se on kuitenkin hidasta projektia. Joskus tuntuu, että paino putoaakin ihan reippaasti ja sitten taas tulee semmoinen vaihe, että ei mitään, että ei se vaaka ole sitä mitä kuuluu edes tuijottaa. Monesti saattaa olla niin, että se näkyy vaan vaatteissakin, että nyt tässä on jotain väljää, että se taas tuo semmoista ihanaa, että joko mä voisin mennä vaatekaupasta hakemaan jotain uutta, – koska vaatteiden löytäminenkään ei ole mitään helppoa. Se on aika vaikeata. Me ollaan tässä viime aikoina naureskeltu sitä, kun mä ompelen paljon, olen aikaisemmin ommellut lapsille vaatteita ja itselle paljon. Kun menen hakemaan kaupasta jotain ja sit mä vaan totean siellä, että tälle tarvitsee tehdä jotain ja sit mä ostan sen ja teen sen kotona. Se on se uusi vaate, mitä mä menen heti korjaamaan, että mutta onneksi on semmoinen taito ja mulla on semmoinen mukautumistaito kuitenkin moneen asiaan. Kyllä se on mahdollista, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. 

Heta 

Tässä on tullut paljon vinkkejä jo jakson aikana. Ehkä keskeisimpänä se, että laihdutuskurin sijaan mitä hyviä muutoksia voisi lisätä omaan ravitsemukseen ja mitä pitkäaikaisia hyvinvointitekoja voi itselleen tehdä. Haluatteko te vielä sanoa jotain vinkkejä ihmisille, jotka pohtivat tai kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa tai ihan jotain konkreettisia kysymyksiä, mitä voi itse pohtia? 

Taija 

Sanoisinko mä psykologina tässä nyt vielä tällaisen, että mieli ja keho on erottamattomat, ja me ollaan tällainen kokonaisvaltainen systeemi. Eli omaa tilannetta kannattaa tarkastella kokonaisvaltaisesti, eikä vaan sitä yhtä osiota, – koska se voi olla, että esimerkiksi siellä stressin ja tunne-elämän puolella onkin ne palikat, mistä kannattaakin lähteä työntämään sen muutoksen aikaansaamiseksi. 

Elina 

Joo, mä luulen, että tuun samaan tulokseen, koska tässä jo on kertomusta takana siitä, että sitten kun on haastetta elämässä kovasti, niin – tosiaan silloin se keho ja mielihän ei ole millään tavalla mukana tämmöisessä painonpudotusasiassa – ja myös se ravinto jää silloin monesti todella huonoon, epäsäännölliseen ja muuten semmoiseen huonoon, niin kyllä nämä on juuri ne keho ja mieli. 

Heta 

Kiitos teille molemmille, että olitte mukana jakamassa omia kokemuksia ja ammattilaisen näkökulmaa. 

Taija 

Kiitos paljon. 

Elina 

Kiitos, oli kiva olla mukana. 

Heta 

Kiitos, kun kuuntelit tämänkertaisen jakson. Jos hyvinvointiaiheet kiinnostavat, käy tutustumassa Oman hyvinvoinnin polkuun Reumaliiton verkkosivuilla. Tämä podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta, jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. 

Omahoitopolku-hankkeen logo, jossa sydämen keskellä kulkee polku.

Omahoitopolku-hanke

Hyvinvoinnin polulla -podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta (2023-2026), jota jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

Anna palautetta reumaliitto.fi-sivustosta TÄSTÄ ja auta meitä kehittämään sivustoa. 

Pystyt vastaamaan kysymyksiin parhaiten, kun teet ensin sen, mitä tulit sivustolle tekemään.