Näkökulma: Moni toimintarajoitteinen haluaisi liikkua nykyistä enemmän

Reumaviikon teemana on liikunta. Soveltavan liikunnan erityisasiantuntija Riikka Roitto Suomen Liikuntatieteellisestä seurasta pohtii, vastaavatko nykyiset liikuntapalvelut kaikkien tarpeisiin.

Moni toimintarajoitteinen henkilö haluaisi liikkua enemmän kuin mihin oma arkinen ympäristö tai oma toimintakyky antaa myöten. Liikuntatieteessä tätä kutsutaan tyydyttymättömäksi liikunnantarpeeksi (Rantakokko ym. 2010), jolla halutaan kuvata ilmiötä, jossa yksilön kokemus omasta liikunta-aktiivisuudesta on riittämätöntä suhteessa koettuun tarpeeseen tai yleisesti tiedossa oleviin liikkumisen suosituksiin (ks. UKK-instituutti, 2020). Suomalaisten terveyden eriarvoisuus on 2020-luvulla polarisoitunut, ja hyvinvoinnin eriarvoisuuden kokemukset ovat jakaneet suomalaisia entisestään (Finér & Systä 2026).

Kun hyvinvointi ei jakaudu tasan

Tasa-arvon tavoittelu on ollut osa pohjoismaisen yhteiskuntamallin ydintä, joka on ohjannut moraalia sekä poliittista päätöksen tekoa (Graubard, 1986). Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen eri väestöryhmien osalta on kirjattu liikuntalakiin velvoittaen muun muassa kuntia järjestämään liikuntapalveluita eri kohderyhmät huomioiden (Liikuntalaki 390/2015). Kunnat ovat kuitenkin erilaisia ja niiden liikuntapalveluvalikoima on jokaisen kunnan osalta omanlaistaan.

Erityisesti ikääntyneillä esiintyy tyydyttymätöntä liikuntatarvetta, jos kunnan kevyen liikenteen väylien ylläpidon tai muu ympäristön esteettömyys ei ole huomioitu riittävällä tasolla (Rantakokko ym. 2010). Vastaavasti haja-asutusalueella ja syrjäseuduilla etäisyydet liikuntapaikkoihin estävät nuorten osallistumista liikuntaharrastuksiin (Armila, 2020). Maaseudulla asuvilla toimintarajoitteisilla selvästi yleisin omaehtoisen liikkumisen paikka onkin oma lähiympäristö, kuten koti, piha tai lähiluonto, kun taas taajamissa tai kaupungeissa asuvat liikkuvat kodin lähiympäristön ohella puistoissa ja kevyen liikenteen väylillä (Prinkey & Roitto, 2024).

Eriarvoisuuden syyt ovat moninaisia

Toimintarajoitteisista aikuisista jopa 70 prosenttia haluaisi liikkua tai harrastaa enemmän liikuntaa (Prinkey & Roitto, 2024). Tutkimuksissa on tunnistettu mm. iän, sukupuolen sekä koulutustason vaikutukset fyysiseen aktiivisuuteen. Ikääntyneistä (yli 75-vuotiaat) miehistä kolmannes ja vain neljännes naisista liikkuu liikuntasuosituksien mukaisesti. Terveyden edistämistyössä tulisi huomioida erityisesti matalasti koulutetut sekä iäkkäät, jotka erottuvat väestötasolla vähän liikkuvina. (Borodulin & Lahti, 2023.) Toimintarajoitteisten liikkujien osalta yleisimpiä liikkumattomuuden syitä ovat harrastamisen kalleus, sopivien liikuntaryhmien tai kavereiden puute (Prinkey & Roitto, 2024). Toimintarajoitteisten henkilöiden liikkumattomuuteen vaikuttavat taustatekijät ovat siis samoja, kuin väestötason tutkimuksissa on havaittu: sosioekonominen asema vaikuttaa siihen, minkä hintainen harrastaminen on mahdollista, ja asuinympäristö siihen, millaiset etäisyydet kodin ja liikuntapaikkojen välillä on.

Kuntien liikuntapolitiikassa on pitkään keskitytty liikunnan edistämistyössä uusien liikuntapaikkojen palveluverkoston kehittämiseen maantieteellisen saavutettavuuteen näkökulmasta. Perinteiset liikuntapaikat palvelevat kuitenkin ensisijaisesti jo aktiivisia liikkujia, jolloin tämän kaltaiset investoinnit liikuntapalveluihin eivät tuota väestötasolla lisää liikettä, vaan jatkavat liikkeen polarisaatiota. (Muukkonen, 2023.) Liikkeen lisäämiseksi tulee tunnistaa liikunnan sosiaaliseen saavutettavuuteen ja yksilöön liittyviä tekijöitä, jotka voivat olla estävinä tekijöinä fyysiselle aktiivisuudelle.

Päätöksen liikkumisesta tekee yksilö

Toimintarajoitteisilla liikkujilla yleisin (51 %) henkilökohtainen tekijä, joka estää liikkumista on vamma tai terveydentila. Lisäksi oma saamattomuus tai viitseliäisyys (22 %) vaikuttaa merkitsevästi estävänä tekijänä. (Prinkey & Roitto, 2024.) Samalla tavalla matalan sosioekonomisen asuinalueilla asuvilla yleisimmät esteet liikkumiselle ovat apea mieliala, yleinen väsymys ja ajan puute. Matalan koulutustason ja pienituloisuuden ohella eniten liikkumisen esteitä kokevat yksinhuoltajat, vieraskieliset sekä ruuhkavuosia elävät. (Muukkonen, 2023.)

”Ainakin 2 tuntia ja 30 minuuttia viikossa, ainakin kahdesti viikossa”. Liikkeen lisäämisen kampanjat ovat viime vuosina muistuttaneet arjen kokonaisaktiivisuuden olevan ratkaisevaa, kun aikaisemmin suositukset ovat nojanneet määriin ja liikunnan suorittamiseen. Kuitenkaan vähän liikkuvat toimintarajoitteiset liikkujat eivät ole liikettä lisäävissä kampanjoissa olleet edustettuina. Jos liikuntaviestintä ei luo mielleyhtymää liikuntapaikkojen soveltuvuudesta kaikille, vähän liikkuva ei välttämättä koe sen olevan hänen kaltaiselleen sopiva.

Liikkeen lisääminen vaatii muun muassa näiden yksilöllisten esteiden tunnistamista laaja-alaisesti liikuntapalveluita kehitettäessä. Toimintarajoitteisten liikkumisen esteitä ei pystytä purkamaan ilman monialaista kuntien, yhdistyksien ja hyvinvointialueen yhteistyötä. Liikkeen lisääminen on yksi keino kansalaisten terveyserojen ehkäisylle ja kaventamiselle, jotka ovat toistaiseksi osoittautuneet haastaviksi, sillä niiden taustalla olevat syyt ovat moninaisia ja linkittyvät toisiinsa (Finér & Systä, 2026). Lisäksi yhteiskunnan tila, jossa poliittiset päätökset leikkaavat resursseja kohtaavasta työstä, vaikuttaa merkittävästi siihen, kenen liikkumisen tukemiselle löytyy tahtoa.

Lähteet

Armila, P. (2020). Syrjäseudun nuoret ja liikuntaharrastukset: Tanssii mummojen kanssa. Teoksessa J. Kokkonen & K. Kauravaara (toim.), Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa (s. 160–177). Liikuntatieteellinen Seura. www.lts.fi/media/lts_julkaisut/julkaisut/eriarvoisuuden-kasvot-liikunnassa/eriarvoisuuden-kasvot-liikunnassa-artikkelikokoelma.pdf

Borodulin, K. & Lahti, J. (2023). Fyysinen aktiivisuus ja istuminen. Terve Suomi ilmiöraportit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. https://www.thl.fi/tervesuomi_verkkoraportit/ilmioraportit_2023/fyysinen_aktiivisuus_ja_istuminen.html

Finér, L. & Systä, J. (toim.). (2026). Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026. Kaveri Sorsa-säätiö. Vastapaino, Tampere 2026. https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/eriarvoisuuden–tila-suomessa-2026-web.pdf

Graubard, S. R. (Ed.). (1986). Norden: The passion for equality. Norwegian University Press.

Muukkonen, P. (2023). Liikkumisen ja aktiivisuuden esteitä tulisi poistaa lähiöissä. Terra 135:3, 2023. https://terra.journal.fi/article/view/136346/85930

Prinkey, V., & Roitto, R. (toim.). (2024). Liikuttaako 2023? Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seura- ja yhdistyskyselyn raportti. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 26. Liikuntatieteellinen Seura. https://www.lts.fi/media/lts_julkaisut/lts_selvityksia/liikuttaako-2023.pdf

Rantakokko, M., Iwarsson, S., Hirvensalo, M., Leinonen, R., Heikkinen, E., & Rantanen, T. (2010). Unmet physical activity need in old age. Journal of the American Geriatrics Society, 58(4), 707–712. https://doi.org/10.1111/j.1532-5415.2010.02792.x

Soveltaen liikkumalla hyvinvointia. Soveltava viikoittainen liikkumisen suositus aikuisille, joiden liikkuminen on jonkin verran vaikeutunut/jotka kävelevät apuvälinettä käyttäen/jotka liikkuvat pyörätuolilla. UKK-instituutti, 2020. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/soveltavat-liikkumisen-suositukset/

Valokuva: Liikuntatieteellinen Seura