Näkökulma: Pelkkä esteettömyys ei riitä yhdenvertaisuuteen, tarvitaan myös tietoa
Reumaviikon teemana on liikunta. Yksilöiden liikkumismahdollisuuksia rajoittaa esteettömien liikuntapaikkojen puutteen lisäksi moni muukin asia, kirjoittaa Liisa Vänttinen.
Yhdenvertaisella liikkumisella viitataan yksilöiden yhtäläisiin mahdollisuuksiin harrastaa liikuntaa ja olla aktiivisia päivittäisessä elämässään. Vaikka yhdenvertaisuuslaki ja vammaispalvelulaki turvaavat yksilöiden perusoikeuksia, paperilla ”kaikille avoin” toiminta ei useinkaan todellisuudessa ole kaikille saavutettavaa.
Yksilöiden liikkumismahdollisuuksia rajoittavat muun muassa esteettömien liikuntapaikkojen puute, taloudellinen tilanne, tiedon puute liikuntamahdollisuuksista sekä mielenterveyden haasteet. Fyysiset toimintarajoitteet ja mielenterveysongelmat heikentävät yhä useamman mahdollisuuksia liikkua, vaikka juuri nämä ryhmät hyötyisivät liikunnasta kaikkein eniten toimintakyvyn ja osallisuuden turvaamiseksi. Terveyshaasteet myös usein kasaantuvat.
YLLI-tutkimuksessa tutkittiin lähiöiden asukkaiden liikkumista ja liikkumisen saavutettavuutta. Eniten liikkumisen esteitä kokevia olivat vieraskieliset, yksinhuoltajat sekä pienituloiset. Myös toimintarajoitteiset henkilöt kokevat muita enemmän liikkumisen esteitä.
Fyysisesti esteettömät liikuntapaikat ja -reitit ovat välttämättömiä monille liikkujille, joskaan fyysinen esteettömyys ei yksin ratkaise kaikkia saavutettavuuden ongelmia. Jos esimerkiksi tietoa mahdollisuuksista ei ole, voi liikkuminen estyä. YLLI-hankkeessa laaditussa kuviossa (kuva 1) havainnollistetaan liikkumisen saavutettavuuteen liittyviä tekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa.
Miten saavutettavuutta sitten voidaan parantaa niukkenevilla resursseilla? YLLI-hankkeen havainnot korostavat monialaisen ja poikkihallinnollisen yhteistyön tärkeyttä. Liikkumisen lisääminen tapahtuu usein muualla kuin liikuntapalveluissa, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut tavoittavat väestöä laajasti. Luomalla jouhevat palvelupolut hyvinvointialueelta kunnan ja järjestöjen palveluihin voidaan löytää ihmiselle sopivia tapoja liikkua. Usein pienen arkisen liikkeen lisääminen on toimivampaa kuin hikiliikunnan tai täysin uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen.
Käytännön kustannustehokkaita toimia ovat esimerkiksi penkkien lisääminen kevyen liikenteen väylille, vertaisliikkujien verkostot ja tuolijumpat järjestöjen kerhojen yhteydessä. Myös tiedottaminen on keskeistä, sillä esteettömyystiedot ja kuvaukset toiminnasta auttavat ihmisiä löytämään heille soveltuvat palvelut. Liikunnan yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteutuminen vaatii laaja-alaista ymmärrystä erilaisista liikkumisen esteistä sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
Liisa Vänttinen
Projektisuunnittelija
Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen osasto
Valokuva: Susan Heikkinen
