Superpesistä reuman kanssa
Teemu Hollanti sai reumadiagnoosin lukioikäisenä. Superpesiksen kilpailukaudella pelejä on jopa joka toinen päivä.
Teemu Hollanti löysi pesäpallon isoveljen perässä. Lapsuudessa lajeja oli monta: yleisurheilua, hiihtoa, jalkapalloa ja pitkään myös sählyä. Joukkuelajit veivät voiton.
Nykyään Hollanti pelaa Superpesistä Kempeleen Kirissä. Uran toistaiseksi kovin saavutus on SM-pronssi vuodelta 2023.
Kun kilpailukausi on kiireisimmillään, pelejä on joka toinen päivä, ja välipäivät kuluvat paikkoja kasaan kursien.
Hollanti sairastaa reumasairauksiin kuuluvaa spondyloartriittia. Sairaus alkoi lukioikäisenä. Rystyset alkoivat aamuisin olla jäykät, punaiset ja turvonneet. Kipu tuntui myös jaloissa.
Varpaiden jännetulehdukset tekivät päkiät niin kipeiksi, että liikkuminen hankaloitui. Urheilu ei silloin ollut vielä ammattimaista, eikä hän edes osannut haaveilla nykyisestä tasosta.
”Olin pitänyt reumaa vanhempien ihmisten sairautena. Mietin, miten tässä käy”, Hollanti sanoo.
Hyvin kävi.
”Olen kiitollisessa asemassa, sillä reuman biologiset lääkkeet ovat purreet niin hyvin, että käytännössä olen elänyt oireetonta elämää. Viime kevättalvella oli pieniä ongelmia sormen ja polven kanssa, ja lääkettä vaihdettiin. Nyt olen taas täysin oireeton.”
Kova treeni vaatii palautumista
Harjoituskaudella treeniä kertyy noin viisitoista tuntia viikossa: nopeutta, voimaa, lajiharjoittelua ja kestävyyttä. Rinnalla ovat kulkeneet tuotantotalouden opinnot. Hollanti valmistui kesällä diplomi-insinööriksi.
Palautumista on pitänyt opetella.
”Se on ennen kaikkea kokonaiskuormituksen hallitsemista. Minä olen kuitenkin aika isokokoinen, niin kuormitus on todella kova. Pitää koittaa käyttää järkeä treenaamisen ja palautumisen suhteen.”
Uni, lepo, ravinto ja nesteet ovat palautumisen perusta, muu on toissijaista.
Tavoitteena on kaivaa oma potentiaali esiin niin, että uran jälkeen voi katsoa taaksepäin hyvillä mielin. Joukkueessa sairaudesta on aina voinut puhua, ja suhtautuminen on ollut kannustavaa.
”Osaan arvostaa terveitä päiviä ja tunnistan omat rajani.”
Vasta diagnoosin saaneille nuorille – ja vanhemmillekin ihmisille – hänellä on selkeä viesti: ”Reumadiagnoosin ei tarvitse tarkoittaa urheilun ja liikunnan loppumista, vaan ehkä jopa päinvastoin. Liikunnasta kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni.”
Teksti: Minna Elo
Kuva: Lassi Karvonen
