Vaikuttaminen

Reumaa sairastavien kohdalla hyvä hoitotulos säästää yhteiskunnan kuluja, sillä sairaus aiheuttaa pysyviä vaurioita ilman hyvää hoitoa. Oikea-aikaisella ja kokonaisvaltaisella hoidolla pystytään säilyttämään suurimman osan työ- ja toimintakyky.

Reumaliiton ratkaisuehdotus:

• Lääkkeiden vuosiomavastuun (633,17 €) maksaminen osissa on mahdollistettava pysyvästi. Kelan lääkeluottokokeilu on hyvä alku tähän suuntaan.
• Asiakasmaksukaton seuranta on siirrettävä hyvinvointialueiden vastuulle, jotta seuranta olisi yhdenmukaista ja asiakkaiden oikeudet toteutuvat paremmin. Asiakasmaksukaton seuranta on siirrettävä hyvinvointialueiden vastuulle, jotta seuranta olisi yhdenmukaista ja asiakkaiden oikeudet toteutuvat paremmin. Seuraavassa vaiheessa asiakasmaksu-, matka- ja lääkemaksukatot on yhdistettävä yhdeksi maksukatoksi, jossa huomioidaan hyvinvointialueiden erityispiirteet ja asukkaiden palvelutarpeet.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on pienennettävä ja jätettävä perimättä, jos maksut vaarantavat henkilön toimeentulon tai elatusvelvollisuuden.

Suomessa ei ole riittävästi reuma- ja tules-alan ammattilaisia, mikä viivästyttää hoitoon pääsyä ja heikentää hoidon laatua sekä hoidon yhdenvertaisuutta. Reuma- ja tules-alan osaamisen vahvistaminen lisäisi perusterveydenhuollossa hoitopolkujen sujuvuutta. Sujuvat hoitopolut erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon välillä ovat yhteiskunnan resurssien kannaltakin kannattavia.

Reumaliiton ratkaisuehdotus:

• Perusterveydenhuollossa yleisimpien kansansairauksien asiantuntijasairaanhoitajien roolia tulee vahvistaa. Reumahoitajia tulee kouluttaa lisää, ja heidän osaamistaan reuma- ja muiden tules-sairauksien hoidossa on hyödynnettävä paremmin. Fysiatrien ja fysioterapeuttien tarve on myös kasvava.
• Reumatologian koulutus- ja erikoistumislääkärivirkoja on lisättävä, jotta hoitoon pääsy ja hoidon laatu voidaan turvata yhdenvertaisesti koko maassa.

Reuma- ja muut tule-sairaudet tulee tunnistaa osana kroonisia ei-tarttuvia sairauksia, jotta ne saavat ansaitsemansa näkyvyyden kansainvälisessä yhteistyössä sekä kansallisen politiikan ja rahoituspäätösten valmistelussa.

• Reumasairauksille ja muille tuki- ja liikuntaelinsairauksille on laadittava kattava kansallinen ohjelma, sillä ne ovat edelleen yksi suurimmista työkyvyttömyyden ja toimintakyvyn menetyksen aiheuttajista Suomessa.

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta on merkityksellistä monille ja monin tavoin. Toiminnallaan sosiaali- ja terveysalan järjestöt lisäävät ihmisten hyvinvointia, vähentävät yksinäisyyttä, tarjoavat vertaistukea ja matalankynnyksen liikuntaa, vähentävät eriarvoisuutta sekä nostavat kaikkien ääntä esiin keskusteluun. Yhteensä sosiaali- ja terveysalan järjestöissä on noin 1,3 miljoonaa jäsentä ja niissä toimii vuosittain 500 000 vapaaehtoista ja 260 000 vertaistukijaa.

Pelkästään Reumaliiton 122 jäsenyhdistystä koskettaa noin 27 000 ihmisen elämää ympäri Suomen. Vapaaehtoistyö on myös liikunnan harrastamisen kivijalka. Esimerkiksi Reumayhdistysten ryhmissä liikkui viime vuonna yli 2 500 henkilöä viikossa.

Reumaliiton ratkaisuehdotus:

• Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustusten taso on turvattava, jotta järjestöt voivat toimia ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti, vaikuttavasti ja vakaalla pohjalla.
• Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta aktivoi, vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luo toimintaa alueille, siksi sen edellytykset on varmistettava muuttuvassa toimintaympäristössä. Yhdistysten paikallistoiminta on riippuvaista kuntien ja hyvinvointialueiden tuesta, jonka riittävä taso on turvattava.
• Yhdistystoimintaa tarpeettomasti kuormittavaa byrokratiaa on edelleen kevennettävä.

Tulevaisuuden hyvinvointialueilla tehdään yhteistyötä ja kuullaan järjestöjä toiminnan kehittämisessä.

• Hyvinvointialueet tarvitsevat sote-järjestöjä ja koska järjestöt ovat jo olemassa, ne kannattaa ottaa mukaan hyvinvointialueen palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen.
• Järjestöt lisäävät ihmisten kokonaishyvinvointia ja toimintakykyä tarjoamalla vertaistukea ja matalankynnyksen harrastus- ja liikuntatoimintaa kaikille halukkaille.
• Viisaita ovat ne hyvinvointialueet, jotka tukevat vapaaehtoisvoimin toimivia yhdistyksiä alueensa ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Yhdistykset tuntevat jäsenistönsä tarpeet sekä pystyvät siten tuomaan sairastavien ääntä kootusti esille.

Reumaliiton 124 jäsenyhdistystä koskettaa noin 28 000 ihmisen elämää ympäri Suomen. Yhteensä sosiaali- ja terveysalan järjestöissä on noin 1,3 miljoonaa jäsentä ja niissä toimii vuosittain 500 000 vapaaehtoista ja 260 000 vertaistukijaa.

Tulevaisuuden hyvinvointialueilla ihmisten työ- ja toimintakyky säilyy, kun hoitopolut ovat sujuvia ja potilasjärjestöt auttavat ihmisiä löytämään oikeat sosiaali- ja terveyspalvelut. Oikea-aikainen hoitoon pääsy tekee terveydenhoidosta vaikuttavampaa.  

• Hoitosuunnitelman tekeminen tulee vakiinnuttaa joka alueella. Hoitamattomat sairaudet, keskeneräiseksi jäävät hoitotapaamiset ja hoitosuunnitelman puute tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
• Oikea-aikainen hoitoon pääsy on keskeistä, jotta terveysongelmat eivät lisäänny tai pahene.
• Asiantuntijahoitajat tulee palauttaa perusterveydenhuoltoon. Osaava reuman hoito perusterveydenhuollossa sitouttaa ihmisen paremmin omahoitoon ja vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta.

Tulevaisuuden hyvinvointialueilla liikkuminen osa ihmisten arkea, sillä se tukee monien sairauksien ennalta ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta.

• Yhdistykset järjestävät vapaaehtoistoimin liikuntarajoitteisille henkilöille liikuntapalveluita, joita ei ole lähtökohtaisesti tarjolla muilla palveluntuottajilla. Soveltavan liikunnan edistämisessä kannattaa hyödyntää järjestöjen asiantuntemusta.
• Aluehallinnolliset rajat eivät saa olla este ihmisten liikkumiselle. Liikennejärjestelmäsuunnittelussa tulee huomioida mahdolliset hallinnolliset esteet kunta ja hyvinvointialueiden rajoissa, esimerkiksi liikuntaesteisten kuljetusten osalta.
• Hyvinvointialueen ja kuntien on sovittava järjestöavustamisen jatkumisesta kohtuullisina, jotta toiminta voi jatkua.

Vetovoimaisten kuntien edellytys on vireät ihmiset sekä aktiivinen yhdistyskenttä. Järjestöjen yhdistykset tarjoavat kuntalaisille tukea ja palveluita, johon viranomaiset eivät yksin pysty.

• Hyvinvointialueen ja kuntien on sovittava sote-järjestöjen yhdistysten avustamisen jatkumisesta osana hyvinvointialuestrategiaa.
• Vaikka vapaaehtoistoiminta on vastikkeetonta, ilman taloudellista tukea paikallisten yhdistysten ja vapaaehtoisten on vaikea toimia. Yhdistykset tarvitsevat rahoitusta toimintaansa ja tiloja käyttöönsä.
• Yhdistykset kannattaa ottaa mukaan kunnan toimintaan. Esimerkiksi vanhus- ja vammaisneuvostot edistävät järjestöjen välistä yhteistoimintaa ja edesauttavat vanhusten, vammaisten ja muiden erityisryhmien osallistumista.

Yhdistystoiminta kannustaa vapaaehtoisuuteen, joka on esimerkiksi monen kunnan harrastus- ja liikuntatoiminnan kulmakivi.

• Vapaaehtois- ja talkootyö on edullinen ja matalan kynnyksen liikunnan harrastamisen kivijalka. Tämä toiminta luo monissa kunnissa puitteet niillekin, joiden liikkumisessa on sairauden tuomia haasteita.
• Järjestöt auttavat vähentämään yksinäisyyttä ja lisäämään liikettä. Huolehditaan, että kunnissa on esteettömät mahdollisuudet liikkua ympärivuotisesti, mm. hiekoituksella, riittävällä ja iltaan saakka jatkuvalla valaistuksella sekä levähdyspenkeillä.

Esimerkiksi reumayhdistysten ryhmissä liikkui viime vuonna yli 2 500 henkilöä viikoittain.