Vaivaisenluun syntyyn voi vaikuttaa myös itse

Kivulias vaivaisenluu saattaa vaikeuttaa kävelyä. Kotijumppa voi hidastaa muutosten syntymistä.

Näky on monelle tuttu. Päkiän sisäsyrjällä, isovarpaan tyvessä luu alkaa työntyä ulospäin, isovarvas taas sisäänpäin. Kengät hankaavat ja kävely voi olla kivuliasta.

Vaivaisenluu on yleinen vaiva. Työikäisestä väestöstä siitä kärsii joka viides, yli 65-vuotiaista jo useampi kuin joka kolmas. Naisia se kiusaa miehiä useammin.

”Vaivaisenluuhun johtavat syyt ovat varsin monimutkaisia”, dosentti Minna Stolt sanoo. Stolt toimii yliopistolehtorina Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella ja on ensimmäiseltä ammatiltaan jalkaterapeutti.

Vaivaisenluu voi olla joko synnynnäinen tai hankittu eli toiminnallinen. Molempiin muotoihin vaikuttavat muutokset jalkapöydän luissa.

Jalkapöydän luita on viisi, yksi kutakin varvasta kohden. Isovarpaan puoleista luuta kutsutaan ensimmäiseksi jalkapöydän luuksi, seuraavaa toiseksi ja niin edelleen.

Jalkapöydän luut päättyvät päkiän kohdalla. Siinä sijaitsevat varvasluiden tyvinivelet. Isovarpaassa varvasluita on kaksi peräkkäin, muissa varpaissa kolme.

Normaalisti ensimmäinen jalkapöydän luu on pisin tai yhtä pitkä kuin toinen. Silloin jalka liikkuu normaalisti. Synnynnäisestä vaivaisenluusta puhutaan, kun ensimmäinen jalkapöydän luu on naapuriaan lyhyempi. Silloin isovarpaaseen saattaa syntyä asentomuutosta jo lapsena ja koko jalkaterän toiminta alkaa muuttua. 

Paljon tavallisempi on kuitenkin myöhemmin syntyvä vaivaisenluu.

Hieno biomekaaninen laite

Ihmisen jalka on hieno biomekaaninen laite. Muutos yhdessä kohtaa heijastuu herkästi toisaalle. Usein vaivaisenluun synty laitetaan korkokenkien piikkiin. Se on vain osa totuudesta.

”Vääränlaiset kengät eivät suoraan aiheuta vaivaisenluuta, mutta voivat myötävaikuttaa sen syntyyn”, Stolt sanoo. Tärkeämpänä syynä on aiemmin lättäjalaksikin kutsuttu lattajalka.

”Lattajalassa jalkaterän sisäkaari on madaltunut ja jalkaterän kaarirakenne romahtanut”, Stolt kertoo.

Kun kaari madaltuu, jalkaterän pienten lihasten ja jänteiden toiminta muuttuu.

Oikein toimivassa jalassa varpaiden ojentajalihakset kulkevat jalkapöydän luiden päällä. Ne auttavat pitämään jalan suorassa ja jalkapöydän luut siistissä rivissä. Kaaren madaltuessa ojentajalihakset siirtyvät pois tavalliselta paikaltaan. Muutos heijastuu myös lukuisiin muihin jalan pieniin lihaksiin ja nivelsiteisiin.

”Jalka leviää varsinkin päkiän kohdalta ja siitä tulee räpylämallinen. Sen on merkki, että nivelsiderakenteet ovat antaneet myöten. Myös lihastasapaino muuttuu. Isovarpaan nivel tulee epävakaaksi ja syntyy vaivaisenluun asentomuutos”, Stolt sanoo.

Aiemmin vaivaisenluun kohdalla puhuttiin virheasennosta, mutta nykyään käytetään termiä asentomuutos.

Kun jalkaterä levenee, ojentajalihakset siirtyvät kohti jalan keskiosaa. Silloin ne vetävät isovarpaan kärkeä kohti muita varpaita. Kun normaalisti toimivat ojentajalihakset nostavat isovarpaan kärkeä pystyyn, paikkaa vaihtaneet lihakset vetävät varvasta sivukautta kohti kantapäätä.

Aiemmin ajateltiin, että vaivaisenluu on vain varpaan asentomuutos, mutta käsitys on laajentunut.

”Ihmisen eri osat tarjoavat mikrobeille suuren määrän erilaisia ekosysteemejä, joihin asettua. IJos haluaa mahdollisimman suotuisan mikrobiston, kannattaa katsoa lautaselle. Ravinto on nimittäin lääkkeitä parempi tapa vaikuttaa suoliston terveyteen. kun ojentajien ja koukistajien tasapaino häviää”, Stolt sanoo.

Kun ikää kertyy, myös vaivaisenluun todennäköisyys lisääntyy. Ikääntyessä nivelsiteiden rakenteet jalkaterässä antavat myöten etenkin, jos lihastasapaino on heikko. On tavallista, että ikääntyessä myös kengän koko kasvaa.

Tiiraile jalanjälkiä suihkussa

Mitä varhaisemmassa vaiheessa vaivaisenluun kehittymisen huomaa, sen paremmin sen hoito onnistuu. Yleensä ensimmäinen oire on kipu, joka tuntuu isovarpaan tyvinivelessä kävellessä tai heti kävelyn jälkeen.

”Silloin olisi hyvä hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle”, Stolt vinkkaa.

Jalkaterapeutti tekee alaraajojen biomekaanisen tutkimuksen. Siinä tarkastellaan koko ihmisen anatomista linjausta, päästä varpaisiin. Jalkaterän alueelta voidaan tunnistaa poikkeamia, joista voi tulevaisuudessa koitua ongelmia. Etenkin jalkaterän kaaren korkeutta tarkastelemalla voidaan ennakoida riskejä.

Jos jalkaterapeutilla käynti ei ole mahdollista, kannattaa ottaa käyttöön kotikonstit. Suihkun jälkeen voi märin jaloin astua kuivalle lattialla ja tarkastella, miltä oma jalanjälki näyttää.

”Normaali jalkaterä on aika kapea, sopusuhtainen ja kaari näkyy selvästi. Varpaiden suunta on suoraan eteenpäin. Jos huomaa, että jalanjälki näyttää räpylältä eikä kaarta juuri näy, todennäköisesti kyse on lattajalasta”, Stolt kertoo.

Myös päkiän leveyteen kannattaa kiinnittää huomiota, vaikka sen muutoksia on itse vaikeampi huomata. On aivan normaalia, että seistessä päkiä leviää kehon painon johdosta jonkin verran. Jos nivelsiteet jalkapöydän luiden välissä ovat antaneet myöten, päkiä leviää tavanomaista enemmän.

Jalkapohjan ihokin kertoo omaa tarinaansa. Jos päkiän alle syntyy kovettumaa toisen ja kolmannen varpaan kohdalla, se on merkki levinneestä päkiästä. Kovettuman voi tuntea käsin tunnustelemalla.

”Se on merkki, että alueelle kohdistuu liikaa painetta.”

Muutoksia on, mitä teen?

Kun vaivaisenluu on jo olemassa, on useita keinoja, joilla kipuja voidaan helpottaa. Yksilöllisesti valmistetut tukipohjalliset ohjaavat jalan luita oikeaan asentoon ja parantavat koko jalkaterän toimintaa. Niiden suunnittelu vaatii huolellisen arvion, jonka yleensä tekee jalkaterapeutti. Hän osaa myös valmistaa pohjalliset.

Lievempiä vaivoja varten voidaan tehdä silikonimassasta varpaiden oikaisija. Se ei muuta jalan biomekaanista toimintaa, vaan ohjaa vain varpaita oikeaan asentoon. Yökipuun helpotusta voi tarjota isovarpaan yölasta, joka ohjaa varvasta oikeaan asentoon. Lasta auttaa kipuun, mutta ei poista vaivan aiheuttajaa.

Vaivaisenluuhun kerääntyy usein niin sanottua luuliikaa eli ylimääräistä luuta, joka näkyy kovana pattina isovarpaan kohdalla päkiässä. ”Luuliika hankaa usein ikävästi kengän sisäsaumoihin. Hankausta voi ehkäistä apteekista saatavilla suojilla, jotka estävät ihon rikkoutumisen.”

Tärkein apu ovat kuitenkin tarpeeksi ti-lavat ja muutenkin sopivat kengät.

”Kengän kärjen on oltava tarpeeksi laaja, jotta jalkaterä mahtuu kenkään. Kenkä ei saa puristaa mistään kohtaa. Kaupassa kannattaa kysyä leveälestisiä kenkiä”, Stolt vinkkaa.

Kengän kärjessä pitää olla pisimmän varpaan kohdalla vähintään sentin verran tyhjää tilaa.

”Kävellessä jalkaterä on liikkeen takia pidempi kuin paikallaan seisoessa. Siksi kenkien kärjessä on oltava käyntivaraa.”

Hyvässä kengässä on myös jokin kiinnitysmekanismi, esimerkiksi nauhat. Kiinnitys varmistaa, että jalka pysyy kengän sisällä oikeassa paikassa myös kävellessä.

”On makuasia, käyttääkö mieluummin tennareita vai kävelykenkiä. Tärkeintä on, että kenkä on tarpeeksi tilava.”

Joskus kipuihin voivat auttaa keinukengät, joissa pohja on hieman pyöreä. Niillä kävellessä ei välttämättä tarvitse taivuttaa päkiäniveltä lainkaan. Vaivaa ne eivät korjaa, mutta voivat vähentää kipua. Nykyään vaivaisenluita leikataan enää harvoin. Se tulee kysymykseen vasta, jos muut keinot eivät helpota arkea.

”Jos haitta on päivittäistä ja estää normaalia elämää, silloin voidaan harkita leikkausta, jossa varvas asetetaan oikeaan asentoon. Myös leikkauksen jälkeen on käytettävä tarpeeksi leveitä kenkiä, jotta vaiva ei uusiudu”, Minna Stolt sanoo.

Tärkeä isovarvas

Hyvin toimiva isovarvas on kävelyssä tärkeä, sillä se auttaa ponnistamaan askeleelta toiselle. Mikäli isovarvas ei toimi normaalisti, kävely muuttuu. Jos ihminen välttää painon varaamista kipeälle vaivaisenluulle, jalkaterät alkavat usein osoittaa sivulle päin. Jalkaterän asennon muutokset heijastuvat myös polviin ja lonkkiin. Joskus lonkkakivunkin alkusyyksi voi paljastua vaivaisenluusta johtuvat asentomuutokset.

Jumppaa lihaksia

Oli vaivaisenluuta tai ei, jalan nivelten ja lihasten tasapainon ylläpitäminen on tärkeää. Se auttaa pitämään jalan toimintakunnossa.

Jos vaivaisenluu on vaikea, parhaiten auttaa jalkaterapeutin laatima yksilöllinen jalkavoimisteluohjelma. Terapeutti tarkastelee, mitkä jalan lihaksista kaipaavat lisää voimaa, mitkä taas rentoutta.

Jos jalkaterapeutilla käynti ei onnistu, näistä Minna Stoltin suunnittelemista jumppaohjeista hyötyy jokainen.

• Voimaa jalkaterän pikkulihaksiin. Seiso portaan tai paksun kirjan reunalla. Varpaat ja päkiät ovat portaalla, kantapäät ilmassa. Paina tästä asennosta kantapäitä alas niin pitkälle kuin mahdollista. Pysy asennossa puoli minuuttia. Nouse ylös ja toista liike rauhallisesti muutaman kerran.
• Liikkuvuutta jalkaterän keskiosaan. Istu tuolilla ja nosta jalka toisen reiden päälle niin, että voit ottaa jalkaterästä kiinni molemmilla käsillä. Nilkka on 90 asteen kulmassa. Kierrä jalkaterää rauhallisesti kuin kuivaisit märkää rättiä. Käännä toisella kädellä varpaita ylös, toisella kantapäätä alas. Vaihda sitten suuntaa. Toista pari minuuttia molemmilla jaloilla.
• Vakautta isovarpaan tyviniveleen. Tarvitset liikettä varten kahtia leikatun tennispallon tai palan vaahtomuovia. Seiso kapeassa haara-asennossa. Laita pallonpuolikas tai vaahtomuovin pala päkiän alle isovarpaan kohdalle. Paina isovarpaan tyvinivelellä alas niin, että pallo painuu kasaan. Pidä jännitys 10 sekuntia, rentouta. Toista 10 kertaa kummallakin jalalla. Varmista, että isovarvas osoittaa koko harjoittelun ajan eteenpäin.

Teksti: Pia Laine
Kuva: 123rf

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 2/2019