Tuttu lääkäri tuo jatkuvuutta hoitoon ja säästää resursseja

Kun lääkäri tuntee potilaansa, vastaanottoaika ei kulu alusta aloittamiseen, tutkimuksia ei tehdä moneen kertaan ja ongelmat havaitaan ajoissa, kirjoittavat Maria Mattila ja Pia Isomäki.

Tiivistelmä

• Omalääkäri- ja omatiimimalli toisi säästöjä ja parantaisi hoidon laatua, kirjoittavat erikoislääkäri Pia Isomäki ja erityisasiantuntija Maria Mattila.
• Kun lääkäri tuntee potilaansa, vältetään päällekkäisiä tutkimuksia, turhia lähetteitä ja ongelmat havaitaan ajoissa.
• Pitkäaikaissairailla tulisi olla yksi yhteinen hoitosuunnitelma, jota kaikki hoitoon osallistuvat ammattilaiset päivittävät yhdessä potilaan kanssa.
• Hoidon jatkuvuus on järkevää resurssien käyttöä aikana, jolloin hyvinvointialueet etsivät säästöjä, Isomäki ja Mattila kirjoittavat.

Säästöjä haetaan nyt hyvinvointialueilla leikkaamalla. Säästää voidaan myös järjestämällä hoito uudelleen. Omalääkäri- ja omatiimimallissa potilaalla on tuttu lääkäri ja hoitotiimi, joka tuntee hänen tilanteensa. Tutkimusnäyttö ja kokemukset sekä Suomesta että muista maista viittaavat samaan suuntaan: hoidon jatkuvuus vähentää saman asian vuoksi tehtyjä käyntejä, turhia lähetteitä ja hillitsee kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Kun lääkäri tuntee potilaansa, vastaanottoaika ei kulu alusta aloittamiseen, tutkimuksia ei tehdä moneen kertaan ja ongelmat havaitaan ajoissa.

Esimerkiksi reuma- ja muut tule-sairaudet vaikuttavat laajasti ihmisen toimintakykyyn ja arkeen. Sairauksien hyvä hoito edellyttää sujuvaa yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen välillä. Potilaan ei pidä joutua itse kuljettamaan tietoa tai selvittämään, kuka vastaa hoidon kokonaisuudesta.

Omalääkäri- ja omatiimimalli tukisi oikea-aikaista hoitoa, vahvistaisi hoidon jatkuvuutta sekä säästäisi potilaan ja ammattilaisten aikaa. Pysyvä hoitosuhde mahdollistaisi myös etävastaanottojen nykyistä paremman hyödyntämisen: tuttu lääkäri pystyy arvioimaan, mikä asia voidaan hoitaa etänä ja milloin tarvitaan tutkimuksia tai lähikäyntiä.

Hoidon jatkuvuus selkeyttäisi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä yhteistyötä. Erikoissairaanhoidossa olisi tiedossa, kuka vastaa potilaan hoidosta terveyskeskuksessa ja keneen voidaan ottaa yhteyttä. Tämä helpottaisi hoitovastuun siirtymistä ja sovittujen seurantatoimien toteutumista. Hyöty olisi erityisen suuri monisairaille, joiden hoidossa kokonaisuus voi hajota useiden erikoisalojen välille.

Jokaisella pitkäaikaissairaalla tulisi lisäksi olla yksi ajantasainen ja helposti löydettävissä oleva hoitosuunnitelma esimerkiksi Kannassa, jota eri erikoisalojen sekä perusterveydenhuollon ammattilaiset päivittävät yhdessä potilaan kanssa. Yhteinen suunnitelma vähentäisi päällekkäistä työtä ja tekisi tavoitteet, vastuut ja seurannan näkyviksi kaikille. Sairauden omahoito olisi potilaalle helpompaa.

Potilasjärjestöt täydentävät potilaan hoitopolkua tarjoamalla ja tuottamalla luotettavaa tietoa, vertaistukea ja hyvinvointia vahvistavaa toimintaa. Ne tuovat myös sairastavien kokemukset palvelujen kehittämiseen. Vastuu hoidosta on terveydenhuollolla, mutta arki sairauden kanssa eletään vastaanottojen välissä. Siinä järjestöt ovat monelle tärkeä tuki.

Hyvinvointialueet etsivät nyt säästöjä. Omalääkäri- ja omatiimallit sekä yhteinen hoitosuunnitelma auttaisivat käyttämään nykyiset terveydenhuollon voimavarat paremmin. Hoidon jatkuvuus on järkevää resurssien käyttöä.

Pia Isomäki

johtaja, reumatologian erikoislääkäri Reumasairauksien koordinaatiokeskus, Pirkanmaan hyvinvointialue

Maria Mattila

sosiaali- ja terveyspolitiikan erityisasiantuntija, Suomen Reumaliitto ry

Mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 24.9.2026