Siirry sisältöön

Hyvinvoinnin polulla -podcast: Kivakin tekeminen voi kuormittaa – miten huolehtia omasta palautumisesta?

Kuvakollaasi, jossa on kaksi kuvaa. Kuvat on otettu podcastin äänityksistä, ja niissä on juttelemassa podcastin vieraita.

Jakson tekstivastine

Marjo 

Kun työssä on koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, niin se on jo niin sosiaalista, että kun mä tuun töistä kotiin, niin mä vaan oon. Mä en halua lähteä kavereiden kanssa kahville, enkä halua soitella kenellekään. Mä saatan maata sohvalla ja katsoa televisiota siten että mä vaan kuuntelen sitä, enkä edes jaksa lukea tekstitystä. 

Heta 

Tervetuloa Hyvinvoinnin polulla -podcastin pariin. Mun nimi on Heta ja työskentelen Suomen Reumaliiton Omahoitopolku-hankkeessa. Tämän podcastin jaksoissa mun kanssa keskustelemassa on ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämää reumasairaus värittää. Me keskustellaan arjen hyvinvoinnista sekä erityisesti siitä, millaiset asiat haastavat reumasairauksia sairastavien ihmisten hyvinvointia ja mitä meistä jokainen voi tehdä vahvistaakseen omaa hyvinvointiaan. Jaksoissa kuullaan myös asiantuntijoiden vinkkejä hyvinvoinnin tueksi.  

Reumasairaus itsessään voi kuormittaa ja väsyttää kehoa ja mieltä, mutta se ei poissulje sitä, etteikö elämässä olisi myös muita tekijöitä, jotka haastavat palautumista. Uneen ja palautumiseen liittyvistä teemoista keskustellaankin tänään meidän vieraiden Marjon ja Merin kanssa. Tervetuloa mukaan. Päästäänkin teidät heti ääneen ja esittelemään itseänne, niin aloitetaanko vaikka Marjo susta? 

Marjo 

Joo, kiitoksia vaan. Olen 53-vuotias ja ajan taksia työkseni, mikä on aika haastavaa, koska työtä tehdään sekä päivisin että öisin, että se aiheuttaa paljon haasteita arjessa. Toki mä asun yksin, että voin myös kyllä nukkua päivisin, eikä ole muita perheenjäseniä häiritsemässä. Ja mun sairaus on systeeminen skleroosi ja olen saanut diagnoosin 2009. Toki vähän aikaisemmin kyllä jo oireilin, eli en saanut ihan heti sitä diagnoosia, mutta 15 vuotta se diagnoosi on ollut virallinen. 

Meri 

Mun nimi on tosiaankin Meri ja olen 51-vuotias. Mulla on diagnooseina kaksikin eri reumasairautta eli nivelreuma ja fibromyalgia. Diagnoosin olen saanut viitisen vuotta sitten. Semmoisia hankalia vaiheita on nyt ollut tässä viimeiset kaksi vuotta, eli sairaus ei ole ollut remissiossa, jonka vuoksi en tällä hetkellä ole työelämässä. Eli olen kuntoutustuella. Odotan tässä juuri toisen käden kiireellistä leikkausta, että olen ollut leikeltävänäkin useampaan otteeseen. Koulutukseltani olen psykofyysinen fysioterapeutti, eli voisi sanoa, että on tämmöinen asiantuntija palautumiseen ja uneen liittyvissä asioissa. Mutta tietysti ihan vahvasti myös omakohtaisia kokemuksia tähän liittyen, eli myös sitä kokemusasiantuntijuutta. 

Heta 

Joo, sellainen tuplarooli. Mites Marjo, onko sulla sairaus tällä hetkellä kuinka aktiivinen tai miten se näkyy sun arjessa? 

Marjo 

No joo, on erilaisia vaivoja. Vähän sen mukaan tietysti, esimerkiksi kylmyys aiheuttaa ihan hirveästi ongelmia, että nyt kun on ollut hyvä kesä, niin on ollut vähän helpompi. Mulle on myös tämän reumasairauden tavallaan kylkiäisenä tullut semmoinen maksasairaus, mikä on myös autoimmuunisairaus, niin sittenhän sitä on aina tosi vaikea tietää, että joku väsymyskin, että mistä se johtuu. Mutta jos mä vertaan muita, jotka sairastaa samaa sairautta, niin kyllä mä suht hyvässä kunnossa olen, koska pystyn kuitenkin käymään töissä. 

Heta 

Joo, eli vähän aaltoilee ja vaihtelee se vointi kuitenkin. Mutta hei, mennään meidän tämän päivän varsinaiseen aiheeseen, eli aletaan puhumaan unesta ja nukkumisesta aluksi. Onko teillä ollut mitään vaikeuksia nukkumisen kanssa? 

Marjo 

Mulla on ainakin sellainen, mikä on ihan selkeästi tässä nyt vähän ongelma. En tiedä johtuuko sairastumisista, iästä vai molemmista, mutta mä tosi huonosti enää osaan nukkua päivällä tai aamupainotteisesti. Eli jos mun työvuoro loppuu viideltä aamulla, niin se miten mä nukun sen jälkeen, niin se ei todellakaan ole virkistävää unta. Pitäisi säännöllisesti päästä yhdeksältä illalla nukkumaan, jotta se uni olisi hyvää. Ja sitten kun se ei toteudu arjessa, niin se on aika suuri haaste mulla ainakin. 

Heta 

Mikäs Merin tilanne unen ja nukkumisen kanssa? 

Meri 

No itsestä kyllä tuntuu, että unen kanssa on ollut paljon ongelmia jo ennen sairastumista, että olen hyvin herkkäuninen ja hyvin helposti kaikki erilaiset äänet ja esimerkiksi valoisuus vaikuttaa, että tarvitsen aina pimennysverhot ja hyvin säännöllistä rutiinia siihen omaan nukkumiseen. Mutta totta kai tämä sairaus ja kivut tekee sen, että välillä on todella vaikeita öitä ja on vaikea saada nukuttua niiden kipujen takia, että ne kivut pitää hereillä. Ja sitten tietysti unen laatu on muuttunut, siihen kyllä varmasti vaikuttaa myös hormonaaliset muutokset, kun alkaa olla tässä tämmöisessä iässä, että vaihdevuosioireita on jo ihan selvästi. Ne kannattaa myös jotenkin osata eritellä näistä reumasairauksista, että voi tulla muunkinlaisia uneen vaikuttavia tekijöitä. Tarvitsen myös huomattavasti enemmän unta kuin ennen sairautta. Yöunet on mun mielestä pidentynyt ja päivisin tarvitsee sellaisia lepohetkiä, että ihan selvästi tämä sairaus vaikuttaa omaan jaksamiseen, uneen ja unen laatuun. 

Heta 

Niin toi on varmaan aika vaikea erottaa tai tunnistaa, että mikä johtuu siitä sairaudesta, jos siinä on mukana näitä iän tuomia ja hormonaalisia muutoksia, mitkä myös saattaa aiheuttaa haasteita. Toisaalta en tiedä, onko niitä tarpeenkaan aina erottaa, että mikä johtuu mistäkin, mutta koetteko, että ne muutokset tulleet juuri sairauden myötä? 

Marjo 

En mä usko, että niitä kukaan pystyy, lääkärikään, erottamaan, että mikä johtuu mistäkin. Ja ei sitä oikeastaan tarvitsekaan erottaa, koska ihminen nyt on kuitenkin kokonaisuus ja sillä tarvitsisi mennä. Mutta tietysti kun ikä tuo niitä haasteita ja kun on vielä ne sairauden haasteet siihen lisäksi, niin totta kai se sitten kuormittaa enemmän, koska on tuplahaasteet. 

Meri 

Joo, ajattelen samalla tavalla, että ei varmaankaan tarvitse erottaa. Jossain vaiheessa ehkä on hyvä vaan tiedostaa, että kaikki ei välttämättä johdukaan siitä sairaudesta. Ainakin itselle se sairastuminen oli niin iso elämänmuutos ja sellainen, joka laittoi monet asiat ihan täysin uusiksi, niin ehkä herkemmällä korvalla kuuntelee sitä omaa kehoa ja siinä tapahtuvia reaktioita. Tässä vuosien aikana on oppinut erottamaan, että minkälaiset kivut esimerkiksi liittyvät siihen itse reumasairauteen ja mitkä liittyykin vaihdevuosioireisiin. Esimerkiksi reumakivut harvoin on tällaisia vaeltelevia kipuja, vaan ne on useasti jossain tietyssä kohdassa, eikä ne jatkuvasti vaihda paikkaa, kuten vaihdevuosiin liittyvät kivut. Ja esimerkiksi ihon kutiseminen tai kutinan tunne voi olla esivaihdevuosioire, joka ainakin itsellä oli tosi voimakkaana silloin jossain vaiheessa. Niin ajattelisin, että ehkä on hyvä tietää ja tiedostaa asioita. 

Heta 

Miten Marjo, kun sanoit, että on nykyisin vaikeampaa esimerkiksi se päivällä nukkuminen kuin aikaisemmin, niin miten se näkyy, että onko nukahtaminen vaikeata vai unessa pysyminen vai miten sä itse sitä näkisit? 

Marjo 

Nukahtaminen ei ole vaikeaa. Kyllä jos joskus viiden kuuden aikaan aamulla tulee töistä, niin on niin väsynyt, että nukahtaa saman tien. Mutta sitten yhdeksän kymmenen aikaan se alkaa jo olemaan sitä, että herää ja käy vessassa ja kun menee takaisin, niin ei meinaa millään nukahtaa uudestaan. Ja sitten jos nukkuukin tuntimääräisesti suht tarpeeksi, niin seitsemän tunnin uni ei tunnu samalta, kun tuntuisi seitsemän tunnin uni, jos menet kymmeneltä illalla nukkumaan ja heräät viideltä aamulla. On koko päivän ihan semmoinen väsynyt ja tuntuu, että ei saa mitään järkevää aikaiseksi, että ihan selkeästi se unen laatu on erilaista. 

Heta 

No varmaan tosi haastavaa, kun tiedostaa itse, että säännöllinen unirytmi olisi tosi tärkeä, mutta sitten se on käytännössä mahdotonta. Uskon, että moni vuorotyöläinen voi tuohon varmasti samaistua. No hei, jos teillä molemmilla on ollut kuitenkin vähän erilaisia haasteita uneen liittyen, niin oletteko te itse tehneet jotain parantaaksenne omaa untanne tai unenlaatuanne? 

Meri 

Joo, todellakin olen tehnyt ihan vaikka mitä. Ihan siitä alkaen, että kannattaa hankkia ensinnäkin hyvä vuode, jossa on mahdollisimman hyvä nukkua, että sä oot hyvässä asennossa nukkuessa. Ajattelisin, että kyllä tämmöinen uniergonomia on ehdottomasti tärkeä, että panostaa hyvään tyynyyn ja nykyään on olemassa semmoisia viilentäviä peittojakin, että jos tulee semmoisia kuumia aaltoja yöllä. Eli on olemassa monenlaisia erilaisia vaihtoehtoja. Mutta tosiaan unihygieniaan panostaminen, että huone missä nukut on eri paikka kuin vaikka siinä omalla sohvalla, eli sulla oikeasti on se makuuhuone ja hyvä sänky. Ja mulla on itselläni käytössä painopeitto, joka rauhoittaa autonomista hermostoa, että se on aika hyvä keino, jota voi myös illalla vähän pitää sylissä, että alkaa rauhoittua. Ja sitten mulla on piikkimatto vuoteessa, ja joka ilta käyn siihen ja nukahdan sen päälle. Ja sitten mulla on tämmöiset painopussit silmien päällä. Eli mulla on kaikki tämmöiset repertuaarit kyllä käytössä. Piikkimatto totta kai lentää lattialle sitten kun on nukahtanut, mutta yölläkin jos herään ja tuntuu, että on vaikea saada uudestaan unen päästä kiinni, niin otan sen piikkimaton taas käyttöön. Eli se rauhoittaa sitä elimistöä ja vapauttaa mielihyvähormoneja, niin se on kyllä ollut mulle hyvä keino. Ja kuten sanoin niistä rutiineista, että totta kai mulla on helpompi kuin Marjolla noudattaa niitä rutiineja, kun ei ole mitään epäsäännöllistä työaikaa. Mulle ne rutiinit on tosi tärkeitä, että keho tietää illalla jo, että miten rauhoitutaan ja ei olla älylaitteilla, vaan mieluummin kirjan parissa ja rauhoitutaan illalla jo siihen yöhön. Niin ne on mulla semmoiset hyväksi todetut keinot. 

Heta 

Joo, monenlaista olet kokeillut kyllä. Mites Marjo, onko sulla jotain, mitä sä oot itse tehnyt? 

Marjo 

Ei oikeastaan ole, ei mitään noista. Ainoa mikä mulla on, niin mä jossain vaiheessa päätin, että jos mua nukuttaa seitsemältä illalla, niin mä menen nukkumaan. Mun ei tarvitse odottaa, että on semmoinen virallinen nukkumaanmenoaika. Monet ajattelee, että ei ennen yhdeksää voi mennä yöunille, mutta mä päätin, että jos mä oon nukkunut sen edellisyön tosi huonosti, niin mä voin mennä seitsemän aikaa yöunille. Että mä saan sen tavallaan kirittyä takaisin siinä. Ja esimerkiksi mun lapset on oppineet, että ne katsoo WhatsAppista, että jos mä en ole ollut siellä tuntiin, niin sitten mä oletettavasti nukun. Eli ei voi katsoa kellon mukaan, että koska mulle voi soittaa, vaan mä voin nukkua ihan koska vaan.  

Heta 

No hei, mutta sieltä tuli jo monia vinkkejä, mistä sitten ehkä kuulijakin voi saada ainakin jotain sellaisia ajatuksia, että mitä voi kokeilla, jos siinä omassa unessa on haasteita, että mistä voisi olla itselle hyötyä. Ja Meri ammattilaisenakin varmaan voi samaistua tai tietää sen, että kokeilemallahan se myös selviää sitten, että mikä itselle toimii, kun mainitsit noita painopeittoja ja piikkimattoja ja muita, että kaikki ei varmaan kaikille sovi. 

Meri 

Joo, juuri näin, että me kaikkihan ollaan yksilöitä ja jokaisella on ne omat tapansa. Toki tiedetään tiettyjä asioita, esimerkiksi älylaitteiden siniset valot, jotka vaikuttaa siihen, että on vaikeampi nukahtaa. Eli on olemassa jo tiettyjä asioita, mitä ehkä kannattaa yrittää välttää, jos mahdollista. Ja totta kai se koko päivä vaikuttaa siihen yöhön, eli jos on hyvin kiireinen ja stressiä paljon siinä omassa päivässä ja ei ole niitä semmoisia mikrotaukoja, jolloin vähän hellittää ja hengittää, niin se kaikki heijastuu sinne yöhön ja uneen, ja se unen laatu ei tietenkään silloin ole samanlaista. Keinoja on varmasti tosi paljon. Vaikka semmoinen rauhallinen ulkoilu, ei mitään hikiliikuntaa ennen sitä nukkumaanmenoa, vaan joku rauhallinen kävely tai jooga tai joku, mikä rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa, niin se auttaa uneen käymiseen. Mutta jokaisella on varmasti omat keinot ja niitä kannattaa kyllä kokeilla ja ehkä myös harjoitella. Eli ihan samalla tavalla mun mielestä se hyvä nukkuminen vaatii harjoittelua kuin joku muukin opittava asia, että sitä vaan kannattaa harjoitella sitkeästi, niin sitten ehkä löytää omat tavat nukahtaa. Ja siihen kyllä auttaa oma kehotuntemus, eli mitä paremmin tunnet oman kehosi, niin yleensä silloin on myös helpompi löytää niitä itselle sopivia keinoja. Jotkut tykkää käydä vaikka pulahtamassa sinne kylmään tai lämpimään veteen, tai sauna on esimerkiksi semmoinen hyvä rentouttava asia, joka rauhoittaa meitä hyvään uneen. Eikä ole niin vaarallista, vaikka välillä ei nukkuisikaan hyvin. Meillä kaikilla on varmasti sellaisia öitä, että menee ihan plörinäksi, niin sitten voi itseään aamulla rauhoitella, että nyt oli tällainen yö ja ensi yönä nukun ehkä varmasti paremmin. Että siitä ei kannata ottaa mun mielestä stressiä, sekin on tärkeää siitä nukkumisesta ja unesta. 

Heta 

Niinpä. Puhutaan sitten vähän palautumisesta. Unihan on yksi tärkeä osa palautumista, mutta palautuminen on varmasti paljon muutakin. Tähän ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia tässä podcastissa, mutta mitä teidän mielestä palautumisella tarkoitetaan? Kerro vaikka Marjo nyt eka, kun Meri oli äsken äänessä. 

Marjo 

Joo, no mun mielestä se on semmoista tietynlaista mielen tyhjentämistä siitä, mitä on tapahtunut, jotta sä jaksat sitten jotain muuta. Ja tää on asia, minkä eteen mä oon joutunut tekemään ihan hirveästi töitä, että mun kalenteri ei voi olla ihan täynnä, että vaikka se tekeminen olisi kuinka kivaa, niin siitä tekemisestä täytyy palautua, jotta jaksaa seuraavan jutun. Ei voi samalla tavalla täyttää aikataulua, mitä silloin aikaisemmin, että kunhan vaan ehdit siirtymään paikasta A paikkaan B, niin se riitti, että se mahtui aikatauluun, mutta jotenkin se täytyy tyhjentyä se ajatus. Ja mullakin tietysti, kun työ on tommoinen, että on koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, niin se on jo niin sosiaalista, että kun mä tuun töistä kotiin, niin en halua lähteä kavereiden kanssa kahville enkä soitella kenellekään, että mun täytyy vaan saada olla yksin. Monta kertaa mä saatan maata sohvalla ja katsoa televisiota niin että mä vaan kuuntelen sitä, enkä edes jaksa lukea tekstitystä. Tavallaan käy läpi sen, mitä on tapahtunut ja sen jälkeen sen voi sieltä sitten pistää muistiin ja siirtyä seuraavaan asiaan. 

Heta 

Toi oli hyvin sanottu, että kivakin tekeminen voi kuormittaa, tavallaan siitäkin tarvitaan palautumista, että se ei ole aina vaan se työ tai joku fyysinen rasitus, mistä tarvitsee palautua. Koetko sä, että se on nimenomaan se sairaus, minkä takia sä tarvitset enemmän palautumista vai tarvitsetko sä muutenkin esimerkiksi siitä kivastakin tekemisestä palautumista? 

Marjo 

Kyllä mä jotenkin uskon, että ehkä toi sairaus on suurin syy. Toki ikä vaikuttaa tähänkin, että diagnoosin saamisesta on 15 vuotta, niin mulla on myös tullut 15 vuotta ikää lisää. Mutta koko ajan tuntuu, että enemmän ja enemmän varsinkin, jos on semmoista kauheata hälinää ja paljon ihmisiä ja koko ajan joudut skarppaamaan jossain tapahtumissa ja tämmöisissä, niin kyllä vaatii ihan reilusti aikaa siihen, että pystyy palautumaan. Kyllä mä uskon, että se sairaus verottaa osansa, että kun sä vähän skarppaat, että saat kaikki hommat hoidettua, niin sitten se kostautuu tavallaan jälkikäteen, että se vaatii erillisen palautumisen ja sen, että antaa luvan itselleen siihen, että ei ole laiska, vaikka se kalenteri ei olisikaan ihan täynnä. Ja just se, että pystyy kieltäytymään myös semmoista kivoista asioista, koska nekin kuormittaa. 

Heta 

No miten Meri sulla, mitä sulle palautuminen merkitsee? Miten määrittelisit sen? 

Meri 

Mun mielestä Marjo kyllä määritteli tosi hyvin jo sen, mitä palautuminen on, koska sehän on oikeasti siis semmoinen prosessi, jonka aikana meidän henkinen ja fyysinen tila palaa sille kuormitusta edeltävälle tasolle. Ja kyllä itse ajattelen, että se on mulle ainakin sitä, että se edistää minun toimintakykyä. Eli oon ihan täysin samaa mieltä Marjon kanssa ja kyllähän kaikki tämmöiset tutkimuksetkin osoittaa, että tämmöinen pitkäaikainen sairaus heikentää sitä palautumista. Ja se heikentää sitä sillä tavalla, että se keho ylikuormittuu paljon helpommin ja sitä kautta meidän hyvinvointi heikkenee. Ja mun mielestä Mario hyvin kuvasi sitä, että mitä se arjessa voi olla, että joku kiva juttukin saattaa ollakin yllättävän raskas juttu sen takia, että keho ei enää samalla tavalla palaudu. Sairaus vie tavallaan niin suuren palan siitä meidän hyvinvoinnista ja toimintakyvystä. Jotenkin sen tunnistaminen, taas palaan näin itse sairaana, mutta myös sillä fysioterapeutin suulla siihen, että mitä paremmin tunnistaa sitä omaa kehoa ja sen rajoja ja jaksamista, niin sitä helpommin ymmärtää myös sen palautumisen tärkeyden ja sen, milloin meidän pitää tavallaan painaa sitä jarrua. Että ei voi tehdä, vaikka mieli haluaisi, mutta sit keho ei pysty, niin kunnioittaa sitä kehoa ja niitä kehorajoja ja painaa sitä jarrua, että nyt on levättävä ehkä siitä kivastakin jutusta tai sen kivan jutunkin jälkeen. Mutta tämä on varmaan semmoinen asia, mikä työelämässä pitäisi ottaa vielä paremmin huomioon silloin, kun on tämmöisen sairauden kanssa työelämässä. 

Heta 

Joo, aivan varmasti. Hei, kertokaa vielä, miten te palaudutte? Mitkä on teille sellaisia mieluisia asioita tai ei sen tarvitse olla mitään tekemistä, se voi olla myös tekemättömyyttä, mutta miten te palaudutte omassa arjessa? 

Marjo 

Mulle ehkä just se, että ei tee mitään, se on yksi hyvä vaihtoehto. Vaikka vaan just makaa sohvalla, kuuntelee vaikka jotain äänikirjaa tai podcastia, se on yksi ihan kiva. Vesijuokseminen on yksi hyvä vaihtoehto, koska siinä ei ole minkäännäköisiä älylaitteita tai televisiota tai mitään vieressä, että sitä keskittyy vaan siihen asiaan, mitä tekee sillä hetkellä. Ehkä mun mielestä mulla kaikkein tärkein on, että siinä ei ole muita ihmisiä, että jotenkin kun niin paljon on ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä, niin se on kyllä kaikkein nopein keino siihen palautumiseen, että saa olla jonkun aikaa yksin ja ihan omassa mielessään prosessoida niitä asioita ilman, että täytyy aina sitten olla vastaamassa jollekin tai keskustelemassa jonkun kanssa. Toki se ei aina onnistu, mutta se on kaikkein nopein keino, että saa olla yksin. 

Heta 

Joo, mites Meri? 

Meri 

Mulla varmaan vähän vaihtelee, että välillä voi olla, että on kiva nähdä ystäviä ja sit taas toisinaan on kiva paeta metsään, istuskella siellä ja ihmetellä. Ja tykkään lintujen bongailusta, tykkään lintuja katella ja koiran kanssa liikkua luonnossa. Ja hyvin monenlaista, vaikka lukea kirjaa tai kuunnella podcastia tai katsoa jotain älyvapaata sarjaa telkkarista. Tai mennä kylmään veteen uimaan. On paljon erilaisia keinoja. Vähän riippuu aina, mikä on se juttu, että voi vähän valita itse, että miltä nyt tuntuu, että kaipaanko enemmän jotakin sosiaalista vai yksinoloa. 

Heta 

Niin tässä hyvin tulikin jo esille, että se voi olla toisaalta sitä tarvetta olla yksin, mutta toisaalta joskus se palautuminen voi olla myös sitä, että tarvitseekin nähdä muita ihmisiä tai olla jotain tekemistä, kehon liikuttelua, jotain tällaista. 

Meri 

Juuri näin. Niin tai mennä vaikka konserttiin. 

Heta 

Tässä on tullutkin jo keskustelun aikana kaikenlaisia vinkkejä sekä vertaisen näkökulmasta että myös vähän ammattilaisen näkökulmasta, mutta sano vielä Meri, psykofyysisen fysioterapeutin äänellä, että mistä kannattaisi lähteä liikkeelle tai mitä voisi kokeilla, jos huomaa, että omassa palautumisessa on jotain haastetta. Mikä olisi semmoinen ensimmäinen askel, mistä lähteä liikkeelle? 

Meri 

Mehän tiedetään, että palautumista esimerkiksi heikentää alkoholi, tupakointi, ravinto, siinä varmaan kahvi tai kofeiinipitoiset pitoiset asiat, erilaiset huolet, murheet, stressi ja sitten tietysti sairaudet. Me tiedetään, että ne on niitä heikentäviä asioita sille palautumiselle, mutta sitten myös, mitkä asiat tukee sitä palautumista, niin on tietysti se laadukas yöuni ja siihen nyt äsken jo käytiinkin erilaisia keinoja, millä tavalla omaa yöunta parantaa. Ja tähänhän toki löytyy myös ihan THL:stä ja tuolta ohjeitakin ja paljon on erilaisia yrityksiä, jotka järjestää palautumiseen liittyviä kursseja. Mutta sitten tietysti terveellinen ravinto, mitä se sitten kellekin on, hyvä fyysinen kunto ja sitten tällainen henkinen hyvinvointi. Ja sitten nostaisin kyllä semmoisen onnellisuuden tai ilon, että millä tavalla pystyy kukin omilla keinoillaan tai omilla erilaisilla intresseillä lisäämään omaa hyvinvointia, myös henkistä hyvinvointia. Nämä on ainakin niitä, mitkä tukee sitä. Siinä on paljon erilaisia, että se on semmoinen piiras, erilaisia osa-alueita ja mitä kukakin sieltä noukkii, niin ehkä tämä on vähän semmoinen opettelua tässä ikääntymisessäkin, että pitää opetella sitä sopivaa palautumista itselle ja noukkia sieltä niitä hyviä vaihtoehtoja ja kokeilla ja vähän ehkä vaihdellakin. 

Heta 

Niinpä, että voi vähän katsoa, että missä osa-alueessa mahtaisi itsellä olla mahdollisesti jotain parannettavaa tai missä olisi eniten niitä haasteita ja ehkä lähteä sitten siitä liikkeelle ainakin, jos ei tiedä, että mistä lähtisi. Meillä on ollut hyvä keskustelu ja valitettavasti aika alkaa tässä pikkuhiljaa jo päättymään, mutta otetaan tähän loppuun vielä sellaiset terveiset vertaisille, jotka mahdollisesti kuuntelee tätä jaksoa. Eli on varmaan paljon muitakin reumasairauksia sairastavia, joilla on jotain haasteita unen tai palautumisen kanssa, niin antakaa tähän loppuun vielä jotkut vinkit tai terveiset vertaisille. Aloita vaikka Marjo tällä kertaa. 

Marjo 

Mun mielestä aika tärkeää olisi muistaa semmoinen armollisuus itseään kohtaan, että elämä ei voi olla semmoista pelkkää suorittamista oman hyvinvoinnin kustannuksella. Jos tulee haasteita terveyden ja muiden takia, niin muistaisi sen, että pikkasen hölläisi ja kuuntelisi itseään ja katsoisi, että mihin ne voimavarat riittää ja suunnittelisi niitä aikatauluja ja elämää sen ympärille. 

Heta 

Hyvä vinkki. Mites Meri? 

Meri 

Ihanasti Marjo kyllä jotenkin kiteytti, toi oli kyllä ihanasti sanottu. Jotenkin ajattelisin, että semmoinen lempeä suhtautuminen itseensä ja myös semmoinen kehollinen tutkailu, omaan itsensä tutustuminen, niin niillä pääsee jo tosi pitkälle. Ja totta kai tuo armollisuus, mitä Marjokin tuossa sanoi, niin se on mun mielestä kanssa tosi tärkeä, koska kyllä tässä tämän sairauden tai minkä tahansa pitkäaikaissairauden kanssa, mutta reumasairauden kanssa varsinkin, niin tarvitsee semmoista armollisuutta ja lempeää itsensä kohtaamista ja ehkä hellittämistä. Me ollaan aika ankaria itsellemme, että mitä jos me välillä hellitettäisiin. 

Heta 

Aivan ihania vinkkejä molemmilta ja tällaisiin lempeyteen ja armollisuuteen kannustaviin sanoihin onkin hyvä lopetella tämä jakso. Lämmin kiitos teille molemmille, että olitte mukana keskustelemassa mun kanssa. 

Marjo ja Meri 

Kiitos. 

Heta 

Kiitos, kun kuuntelit tämänkertaisen jakson. Jos hyvinvointiaiheet kiinnostavat, käy tutustumassa Oman hyvinvoinnin polkuun Reumaliiton verkkosivuilla. Tämä podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta, jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. 

Omahoitopolku-hankkeen logo, jossa sydämen keskellä kulkee polku.

Omahoitopolku-hanke

Hyvinvoinnin polulla -podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta (2023-2026), jota jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

Anna palautetta reumaliitto.fi-sivustosta TÄSTÄ ja auta meitä kehittämään sivustoa. 

Pystyt vastaamaan kysymyksiin parhaiten, kun teet ensin sen, mitä tulit sivustolle tekemään.