
Jakson tekstivastine
Krisse
Enhän mä voi nyt lopettaa tätä hyvin alkanutta tupakoimattomuutta, että mähän sain sieltä vielä kännykänkin palkinnoksi. Kaverithan nauraa mut ihan pellolla, jos alan polttaa tupakkaa ja mulla on se uusi voittokännykkä kädessä.
Heta
Tervetuloa Hyvinvoinnin polulla -podcastin pariin. Mun nimi on Heta ja työskentelen Suomen Reumaliiton Omahoitopolku-hankkeessa. Tämän podcastin jaksoissa mun kanssa keskustelemassa on ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämää reumasairaus värittää. Me keskustellaan arjen hyvinvoinnista sekä erityisesti siitä, millaiset asiat haastavat reumasairauksia sairastavien ihmisten hyvinvointia ja mitä meistä jokainen voi tehdä vahvistaakseen omaa hyvinvointiaan. Jaksoissa kuullaan myös asiantuntijoiden vinkkejä hyvinvoinnin tueksi.
Kukaan meistä ei ole varmasti välttynyt kuulemasta tupakoinnin vaaroista ja haitoista terveydelle. Tupakointi muun muassa lisää riskiä sairastua moniin sairauksiin, esimerkiksi nivelreuma on yksi tällaisista sairauksista. Tupakointi voi pahentaa reumasairauden oireita, heikentää lääkevastetta ja lisätä entisestään riskiä sairastua erilaisiin liitännäissairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin. Tiedetään, että tupakoinnin lopettaminen on terveysteko riippumatta siitä, sairastatko reumasairautta vai et. Tupakoinnin lopettaminen ei kuitenkaan ole helppoa tai yksinkertaista, ja siitä keskustellaankin tänään meidän vieraiden kanssa.
Vieraaksi olemme saaneet Anne Mikkolan, joka työskentelee asiantuntijana EHYT ry:ssä sekä Krissen, jolla on omakohtaista kokemusta tupakoinnin lopettamisesta. Tervetuloa molemmille.
Anne ja Krisse
Kiitos.
Heta
Krisse, muistatko sä, miten sun tupakointi aikanaan alkoi?
Krisse
No nyt mennään hurjaan menneisyyteen. Mä oon tällä hetkellä 56-vuotias ja mun tupakkahistoriani on alkanut sieltä 80-luvun alkupuolelta. Eli aloitin 15-vuotiaana klassisesti, miten siihen aikaan aloiteltiin eli piilossa ja salaa yläasteella ja mieluusti välitunneilla käytiin tietyn porukan kanssa opettelemassa nämä paheet. Ensimmäinen tupakka, jonka mä silloin osasin pyytää mulle haettavaksi, oli tietysti sitä, mitä aikuiset ja varsinkin mieshenkilöt mahtoi siihen aikaan poltella. Eli kaikista vahvinta varmaan, punaista merkkiä ja vahvaa tupakkaa. Sitä sitten opeteltiin kuin olisi muka kauankin polttanut ja oltiin kovaa tyttöä siihen aikaan. Eli silloin on alkanut tupakointi aikoinaan.
Heta
Joo. Kauanko sä poltit yhtäjaksoisesti?
Krisse
Mä poltin 24 vuotta, eli 15-vuotiaasta aina vuoteen 2007 asti. Ja silloin sitten lopullisesti loppui tupakointi, eli valitettavan pitkän pätkän. On semmoisia pieniä yrityksiä ollut väliin, semmoisia taukoja. Aika yhtäjaksoisesti voidaan sanoa, että 24 vuotta tuli tupakointia harrastettua. Jos nyt harrastaa on oikea sana, sanotaan että tupakoitua.
Heta
Joo. Kun ollaan Reumaliiton podissa, niin kiinnostaa vielä kysyä, että oliko reumasairaudet läsnä sun elämässä jo silloin, kun aloitit tupakoinnin vai onko ne tullut tässä matkan varrella?
Krisse
Joo, on. Mä oon sairastunut yksivuotiaana 60-luvun loppupuolella lapsuusiän nivelreumaan. Siihen aikaan ei ihan samanlaista hoitoa ollut, mitä nykyään on. Eli aika rankasti lähti yksiniveleisenä ja kuusivuotiaana lapsuusien nivelreumaan sitten liittyi värikalvon tulehdus, joka oli siihen tyypillinen liitännäinen. Ja koska elettiin 70-luvun alkupuolelta, niin siinä myös sitten sattui ikävät, eli siitä tuli krooninen ja paheni iän myötä. Mutta tupakointi ja reuma, sinällään kun nyt jälkeenpäin mietin, niin jos mä oon 15-vuotiaana aloittanut tupakoinnin, niin mulla oli ollut aika pitkälti vaan yhdessä nivelessä se lapsuusiän nivelreuma, mutta sitten nuorena aikuisena se lähti meneemään moniniveleiseksi. Eli selkeästi niihin samoihin aikoihin, kun mulla alkoi ihan se varsinainen aktiivinen tupakointi, ja siihen tuli myös fibromyalgiaa. Ja sitten myöhemmin myös selkärankareuma todettiin, että mulla on aika monta reumadiagnoosia. Eli ajatellaan, että mä ehkä olisin säästynyt hieman pienemmin mahdollisesti, kun nyt tiedetään, että tupakointi vaikuttaa myös näihin tulehdustauteihin.
Heta
Joo, totta kai nämä on sellaisia asioita, mitä ei ikinä voi varmaksi jälkikäteen tietää, mutta on mahdollista. Päästetään välillä Annekin ääneen, niin kerrotko Anne lyhyesti, kuka olet ja mitä teet työksesi?
Anne
Mun nimi on Anne Mikkola ja olen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n asiantuntija. Alueena Pirkanmaa, Satakunta, Varsinais-Suomi. Ja me tehdään ehkäisevää päihdetyötä, eli me ei tehdä hoidollista päihdetyötä. Minä jo olen kuitenkin vetänyt ryhmiä, sanotaan tämmöisiä irti tupakasta ryhmiä. Ne on eri nimisiä ollut tässä vuosien aikana ja tänä päivänä ne on irti nikotiinista ryhmiä. Ja myös tällaisia yksilöohjauksia.
Heta
Joo. Miltä sun korvaan, Anne, tuo Krissen tarina kuulosti? Oliko tyypillisen kuuloinen?
Anne
Kyllä, todella tyypillisen kuuloinen, että noin viidentoista vanhana aloitetaan ja jotkut käyttää jopa sanaa, että mä treenasin sitä tupakanpolttoa. Sitähän se on sitä totuttamista, että ekaa kertaa kun maistaa, niin kyllähän se pahaa on kaikilla. Mutta se on sitä totuttamista ja kyllä aine on niin hyvä, että se aika hyvin tuonne aivoille tulee ja jättää muistijälkiä, että ei siihen ihan siihen totuttamiseen kauan mene. Tänä päivänä kylläkin 15-vuotiaat sanoo, että mä oon jo liian vanha aloittamaan, että se aloittamisikä onkin siellä 10-11-vuotiaana. 15-vuotiaat sanoo mulle, että mä oon jo liian vanha aloittamaan, että en mä nyt enää, että suurimmat paineet on ollut silloin.
Heta
Aika hurjaa, eli toi ehkäisevä päihdetyökin saadaan aika nuorena jo sitten aloittaa.
Anne
Kyllä.
Heta
Sanoitkin, että oot vetänyt näitä irti tupakasta ryhmiä tai tämän tyyppistä toimintaa, niin sanopa vielä, että miksi se tupakoinnin lopettaminen tai muiden nikotiinituotteiden lopettaminen onkaan niin hankalaa.
Anne
Tästä voisi puhua vaikka huomiseen päivään, mutta se on jännä, että yksinkertaisuudessaan on tunneminä ja järkiminä. Vaikka me tiedetään tupakan haitat, yllättävän paljonkin me tiedetään tai nikotiinin tai muiden ainesosien haittoja. Mutta sitten tunneminä on taas toisenlainen, että mä sittenkin tarvitsen, mä oon tottunut ja mä aina poltan tupakkaa, kun mä haen sen Aamulehden tai kahvin jälkeen tai mitä nyt onkaan niitä tapoja, niin siihen liittyy niin valtavasti kaikkea muutakin. Ja sitten kun oikeasti miettii, että paljonko sitä ihan käden liikettäkin tapahtuu päivän aikana, niin onhan se valtavaa toistoa. Ja aivoissa tapahtuu aika hurjiakin asioita näiden ainesosien takia, mitä näissä nikotiinituotteissa on, sekä uusissa nikotiinituotteissa että ihan tässä vanhanaikaisessa tupakassa, niin kyllä ne jättää ihan huikean muistijäljen aivoihin. Sen takia se on niin vaikeaa.
Heta
Krisse, sä sanoit, että 24 vuotta tuli enemmän tai vähemmän yhtämittaisesti poltettua, niin yrititkö siinä välillä siis lopettaa tupakointia?
Krisse
Joo, totta kai. Eli nämä kuuluisat uudenvuoden lupaukset oli ehkä niitä klassisimpia. Ei ihan ehkä joka uusi vuosi, mutta se ajatus, että tämä oli viimeinen tupakka. Poltettiin se just silloin kello 24, kun vaihtui uusi vuosi, että sitten oltiin valmiina uuteen savuttomaan elämään.
Ja sitten se tupakka oli jotenkin, eihän sitä enää samalla tavalla näe nyt nuorilla, kuten Anne sanoi, että puhutaan nikotiinituotteista, ei enää pelkästään tupakasta. Mulla se on ollut puhtaasti tupakka, että mä en ole mitään muita nikotiinituotteita käyttänyt. Se kuului jotenkin siihen, en tiedä voiko sanoa ihan kulttuuriin. Ne ajat, kun oon 80-luvulla ja jysärin alussa ollut esimerkiksi ravintolassa tanssimassa, niin mehän poltetaan siellä tupakkaa. Se kuului siihen, että otettiin tanssit ja käytiin jonkun kanssa vetämässä hitaat ja poltettiin sitten tupakat. Eikä sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä, että tuoksuttiin tupakalle tai haistiin tupakalle.
Ehkä vasta 2000-luvun puolella alkoi olla semmoisia esimerkiksi, että kun halusi olla toisen ihmisen lähellä, että okei, mä haisen tupakalle, pitää ottaa purukumia tai jotain pastillia, ettei tuoksu. Silloin tuli ehkä sellaisia, että nyt mä otan vähän tupakkataukoa ja poltan vähemmän ja vaihdan tupakkatuotetta siten, että olisi parempi tuoksu, kun on jotain vihreätä siinä askin kyljessä ja mainostettiin näitä juttuja. Mentiin aika lailla kauden mukaan, että sitten kun tuli esimerkiksi nuuskat ja muuta, niin ruvettiin katsomaan jo vähän vieroksuen ja oli eri tupakkapaikat, että sitten oli semmoista, että ehkä tässä on pakko lopettaa. Mutta ei vieläkään pystynyt, että mä saatoin esimerkiksi tehdä silleen, mitä mä jälkeenpäin hyvinkin paljon ihmettelen, että mä kävelin paikasta toiseen ja mä poltin matkalla tupakkaa, jos oli tiedossa, että seuraavassa paikassa se tupakkanurkka tai tupakkapaikka oli jossain vähän kauempana. Jotenkin ihan älyttömiin ratkaisuihin tämä ihmismieli lähtee, kun jälkeenpäin ajattelee. Vähentämällä parannetaan toki terveyttä. Ja tämmöiset ratkaisut, joita yhteiskunta keksi, ettei tupakkaa pystytä polttamaan, niin pikkasen ehkä vähensi ja muutti sitä, mutta ei semmoisia varsinaisia.
Jos tähän samaan papatukseen vielä totean, niin ehkä se pisin tupakasta irtaantumisen yritys oli raskausaika. Mähän olin raskaana 1994, 90-luvulla, sekin tupakka-aikaa. Huomasin kun tulin raskaaksi, että mua rupesi oksettamaan tupakkaa. Kroppa teki semmoisen jännän biologisen reaktion, että tupakan tuoksukin oksetti ja polttaminen oksetti. Se oli aika helppo olla se raskausaika ja sitten vielä imetysaikakin sen päälle. Mä en kauhean pitkään imettänyt, mutta kuitenkin ilman sitä tupakkaa. Mutta sitten heti kun imetys loppui, niin tadaa, taas oltiin samoilla raiteilla, että ei ollut niin vahvaa se meikäläisen tupakasta irrottautuminen silloin vielä.
Heta
Osaatko sä arvioida, että monta tupakoinnin lopettamisyritystä sulla on ollut?
Krisse
Varmaan 20. Viisitoistakesäisenä ei ollut mitään tarvetta lopettaa, kuten Anne sanoit, sitähän piti periaatteessa harjoitella, että osasi tupakoida ja olla samanlainen kuin muut. Ne oli niitä uudenvuoden, enemmän ja vähemmän lyhkäisiä, ja pisin oli se raskaus ja imetysaika. En mä kauhean lahjakas siinä lopettamisessa ollut, vähentämisessä kyllä välillä, mutta että parhaimmillani vedin ihan sitä askia päivä.
Heta
Joo ja varmaan on ihan totta, että se on ollut sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää tuohon aikaan.
Krisse
Joo, ja jos ajattelee, että samalla lailla nyt esimerkiksi nikotiinipussit ja muut, mitä käytetään, niin voi olla että tulee sosiaalisia paineita ja käyttöpaineita ja koetaan, että kaveritkin on saanut tiettyjä asioita, että minäkin saisin samanlaista. Niin aikansa kutakin ja historia kulkee tavallaan. Edelleenkin varsinainen lopettaminenhan mulla tuli sitten vasta 2007.
Heta
Joo, mutta sanoit itse vasta 2007, mutta kauanko siitä nyt on aikaa? Oot ollut aika kauan polttamatta, eikö vaan?
Krisse
17 vuotta, että tupakkahistoria on pidempi kuin tupakoimattomuusaika, mutta siitä on ollut ihan totaalinen lopettaminen 2007. Ei ole mitään välipätkiä ollut, että ihan alussa, olisiko toisena lopettamispäivänä, ollut semmoinen hairahtaminen. Tein semmoista isoa projektia, jossa joutui valvomaan paljon, niin siinä poltin kaksi tupakkaa, mutta sen jälkeen ei sitten. Ei ensimmäisten päivien vaan ensimmäisten kuukausien aikana korjaan. Siitä se lähti, täysin tupakoimaton aika.
Heta
No mutta ihan mahtava saavutus. Onnea siitä.
Krisse
Kiitos ja aion pitää, ei ole tarvetta, edelleenkin on semmoinen reaktio, että pelkkä haju ärsyttää.
Heta
Mä haluaisinkin kysyä, että mistä voisi löytää tahdonvoimaa siihen muutokseen ja lopettamiseen, niin kerro vaikka ensin Anne ammattilaisen näkökulmasta, että mitä ajattelet tästä asiasta?
Anne
Tuossa kun Krisse sanoi, että täytyy oikein valmistautua siihen johonkin menemiseen. Vaikka jotkut mökkireissut, kun tietää että kauppa on kaukana. Tupakoitsijat ovat valtavan taitavia valmistautua, että paljonko sitä täytyy nyt varata mukaan. Valmistautuminen lopettamiseen on kyllä yksi. Mutta sitten se tahdonvoima, että mistä sitä saat. Kyllä me monta kertaa mietitään tupakoinnin plussat. Sano ääneen jollekin niitä, mieti itse ensin, mutta kerro jollekin ääneen, että miten näet tupakoinnin hyvät asiat? Entä huonot asiat, ne uhat ja näin poispäin? Näiden asioiden miettiminen, sanominen ääneen, että mitkä ne plussat ja miinukset on. Ja jo tosiaan sanominen ääneen, että joku toinen puhuu sulle takaisin, kommentoi ja kertoo ehkä omaa näkökulmaansa. Mutta se tahdonvoima on kyllä yllättävän motivoivaa sitten, kun sä oikeasti pidät mielessä ne asiat.
Heta
Oliko sulla Krisse jotain tällaisia plussat ja miinukset listoja tai miten sä lähdit tätä asiaa silloin työstämään? Mistä sun tahdonvoima löytyi?
Krisse
Sanotaanko, että siinä tuli oikeastaan reuma semmoiseksi avaintekijäksi siinä tilanteessa. Eli mulla oli tulossa silloin vuonna 2007, ihan tarkalleen ensimmäinen helmikuuta lopetin, minut valmisteltiin silloin tekonivelleikkaukseen polvesta, josta oli tosiaan yksivuotiaana se reuma alkanut. Ja tähän liittyen sitten kuulin lääkäriltä, että leikkaukseen ja nukutukseen liittyy nämä riskit tupakoijalla hengitysteiden osalta ja pitää olla kunnossa. Ja hän sanoi, että ihan suoraan sanoen, että verenkierrossahan tosiaan nikotiinit ja kaikki muut tupakan aineosat kiertää, että se vaikuttaa negatiivisesti tässä asiassa ja jopa vaaratekijänä.
Ja sitten mulla tosiaan lapsuusiän nivelreumaan liittyi värikalvontulehdus, mistä sitten myös näkö oli lähtenyt menemään ja silmänpohjaa rappeuttamaan, niin silmälääkäri oli myös ihan samoihin aikoihin alkanut puhumaan mulle, kun mulla lähti oikeasta silmästä jo näkö. Mä olin sadan prosentin näkövamman saanut jo siis kylläkin aiemmin. Sanottiin, että yritettiin säästää toisen silmän näkö, että kaikki mitä tupakoit, niin kiertää myös sinne silmään. Eli vaikuttaa myös silmän verenkiertoon.
Ja mä rupesin miettimään niitä plussa- ja miinusjuttuja, mitä Anne tuossa kertoi. Eli ne terveysasiat alkoi olemaan siellä jo tosi tärkeitä. Ja sitten kun menin polven tekonivelleikkaukseen, niin mulle tarjottiin mahdollisuus, kun siihen aikaan vielä jouduttiin se ihan osastolla tekemään ja silloin oli Suomen Reumasairaala olemassa vielä, niin nikotiinikorvaustuotteena laastarit, koska silloinhan ne ei heti päässyt tupakalle. Ja rupesin miettimään, että tässä voisi olla se sauma.
Mä oon aina sanonut, että kaikki huono tuo mukana on aina hyvää. Ja tässä kohtaa se, että mun tekonivelleikkauksesta mä joudun olemaan kaksi viikkoa kaiken kaikkiaan siellä vuodeosastolla, koska mulla jotenkin hermotus lähti jalasta. Eli se halvaantui kahdeksi viikoksi ennen kuin siihen saatiin sitten eloa. Se kaksi viikkoa oli hyvin otollista aikaa. Eli mä olin siellä vuoteessa. Mulla oli nikotiinilaastarit ja mä jatkoin niillä sitten vielä kotiin. Ja kaikki ajatukset oli siinä, että mä huolehdin nyt, että kaikki olisi hyvin. Ja yhtenä päivänä sitten hokasin, että mulla ei ollutkaan laastari ollut enää kiinni. Se oli irronnut ja mietin, että en mä ole tässä kyllä polttanutkaan. Ja tavallaan se vähän salaa lähti liikenteeseen.
Olin samoihin aikoihin ilmoittautunut myös tämmöiseen Irti tupakasta -kampanjaan, mikä oli netissä. Siellä oli, juuri kuten Anne sanoi, tämmöisiä plussa- ja miinuslistoja, mitä tehtiin ja erilaisia tehtäviä ja siellä oli myös vertaistukikeskustelua. Siellä tehtiin muun muassa semmoinen testi, mikä oli mulle tosi tärkeä. Eli mikä on mun tapa polttaa? Olinko mä se, että se on ensimmäisenä esimerkiksi aamukahvilla? Mikä mulla oli. Olinko mä sosiaalinen polttaja? Ja jos on tämmöinen tupakkapaikka ja kahvitauko -tyyli, että miten sen voisi korvata, että meneekö sinne vaan kahvikupin kanssa eikä enää kahvikuppi tupakkaa? Eli mä rupesin miettimään niitä mun sosiaalisia koukkuja. Ei pelkästään sitä tupakan nikotiinin ja riippuvuuskoukkuja, vaan ihan niitä sosiaalisia tapoja. Ja rupesin niihin tekemään sen Irti tupakasta -kampanjan avulla erilaista työstöä. Ja siinä oli muuten kilpailu, kolmelle parhaalle, ei kun kymmenelle parhaalle tuli lopussa arvonta, eli mä voitin vielä Nokia-puhelimenkin siitä kampanjasta, Se on mulla jäänyt mieleen, että enhän mä voi nyt lopettaa tätä hyvin alkanutta tupakoimattomuutta. Sain kännykänkin palkinnoksi, että kaverithan nauraa mut ihan pellolla, jos alan polttaa tupakkaa ja mulla on se uusi voittokännykkä kädessä.
Heta
Tuli tällainen ulkoinen motivaattori mukaan.
Krisse
Joo, ja siinä oli aika monta hyvää saumaa. Ja mä kiitän tosiaan niitä lääkäreitä. Se ei ollut saarnapuhe, vaan herättävä puhe, että olet menossa isoon leikkaukseen, nukutusriskit ja sitten se reumasairaalan mahdollisuus niihin laastareihin. Ja sitten se onnenkantamoinen, että silloin löytyi tämä verkkokurssi. Onhan niitä nytkin varmaan kaikenlaisia, vahva suositus sellaisiin.
Heta
Anne varmasti tietää paremmin, minkälaista apua on saatavilla.
Anne
Kyllä, monenlaista apua. Tietysti oma terveyskeskus on se ykkösvaihtoehto. Ja sitten on tämmöinen Stumppi-puhelin, jossa saa tämmöistä personal trainerin kaltaista tsemppausta. Ja juuri tommoisia, kuten Krisse sanoi, noita tehtäviä. Eli toi on just sitä valmistautumista lopettamaan ja sitä dokumentointia. Yleensä meillä on se tapa vaan käytössä eikä me paljon mietitäkään, että kun mä herään, niin montako sekuntia mulla menee ensimmäiseen tupakanpolttoon, että polttanko mä tosiaan ihan ekana joka aamu? Vai keitänkö mä kahvin eka tai minkä mä keitän? Sekin on pieni muutos siihen. Ihan kuten Krissekin aika nopeasti oot lopettanut. Oot toki käyttänyt näitä korvaustuotteita, mutta kuitenkin oot aika seinään lopettanut. Teet pienen muutoksen, että syönkin sen aamupuuron, juonkin sen kahvin ja käynkin hakemassa sen aamulehden. Hakeeko sitä enää kukaan? Mutta jotain pieniä tapoja, annan kisalle ruoan, ja sitten vasta poltan. Niin että se tavallaan venyttää sitä yhtäkin tupakkaa aika paljon ja tavallaan se valmistautuminen.
Meidän pressahan käyttää niitä kolmea kohtaa, niin miksi joskus sitten onnistuu siinä lopettamisessa, niin johtuu siitä, kolme kysymystä: Kuinka tärkeänä pidät lopettamista? Nollasta kymppiin annat luvun itsellesi. Toinen, että kun olet päättänyt lopettaa, niin kuinka varma olet, että mä pystyn lopettamaan? Ja kolmas vielä, että kuinka valmis olet lopettamaan? Onko sulla taitoja? Onko sulla tukea? Jos nämä kaikki kolme on sulla ysiä ja kymppiä, niin olet aika pitkällä. Mutta jos joku kohta näistä, esimerkiksi kuinka varma olet, että mä pystyn toteuttamaan sen, jos sä annat vitosen tai kutosen, niin et sä silloin ole vielä ihan valmis siihen, että se on nyt se aika. Mutta nämä kolme kysymystä on kyllä tosi tärkeitä.
Heta
Oliko Krisse nimenomaan se totutuista tavoista pois oppiminen, mikä oli haastavinta lopettamisessa vai miten sä itse näet, että mikä oli isoin este lopettamiselle?
Krisse
Mä luulen edelleen, että se on mun kohdalla ollut se sosiaalinen, että ehkä se on tästä mun persoonastakin, joka on sosiaalinen. Ja just kun siellä oli niitä, kuten Annekin sanoi, vaihtoehtoja, eli mitä sieltä verkkokurssinkin kautta löytyi, että ei tarvitse luopua siitä tupakkatauosta nurkalla, vaan sinne voi mennä kahvikupin kanssa pelkästään eikä tupakoimaan. Ja sosiaalinen paine myös sillä osin, että tupakoijien määrä oli myös vähentynyt. Mun työnantaja, joka nykyisinkin on edelleen sama, niin oli lähtenyt savuttomaksi. Tupakoijia ei sinne nurkalle enää ihan samalla määrin mennyt. Eli se oli siltä osin helppo. Ja tietysti ihan se fyysinen riippuvuus, että siitä oli menty loiventamisella eli nikotiinilaastareilla. Mä en muista, että olisin montaa kertaa esimerkiksi purukumia käyttänyt korvaustuotteena, että kyllä se meni laastareilla, mutta jälkeenpäin edelleenkin se sosiaalinen paine oli mulla se suurin terveyspuolen ajatuksien lisäksi. Eli halusin parantaa itseäni siinä kohden mahdollisimman paljon ja hyvin, joka oli sitten hyvin vahva motivaattori mulla siinä kohtaa.
Heta
Sulla on nyt tupakoimattomuutta takana jo sen verran pitkä matka, että osaat varmaan tunnistaa joitain hyviä puolia, mitä siitä on sulle seurannut, niin kerro joitakin tällaisia havaintoja ihan omasta elämästäsi.
Krisse
Joo, eli se, joka ensimmäisenä lähti tilanteesta kiittämään, oli mun puolisoni. Eli hän oli hyvin onnellinen siitä, ettei enää suudellut tupakka-astiaa tai tumppia, niin kuin hän sanoi. Eli hän oli itse tupakoimaton ollut ja hän koki paljon raikkaampana sen meidän läheisyyden. Mä muistan aina sen, että hän oli hurraa, nyt tää loppu.
Ja toki oli myös rahallinen etu. Eli mähän rupesin välittömästi laskemaan, että mitä mä tässä säästän, kun sitä tupakkaan ei mene ja sehän oli aivan huikea summa. Ja nykyään jos mä polttaisin tai käyttäisin nikotiinituotteita, se olisi vielä moninkertaisempi. Tavallaan mä päätin siinä tilanteessa, että se ei mene enää tupakkaan, että mä laitan sen jollakin tavalla mun omaan hyvinvointiini. Jos ajatellaan muutenkin, että siinä tilanteessa mä oon ollut neljänkympin tietämillä, niin oli ajatellut, että lähden hakemaan itse, niin rupesin käymään kampaajalla enemmän. Ja rupesin sitten harrastamaan liikuntaa, ensin vesijuoksua.
Ja mulle tuli vielä tilanne, että muutama vuosi tupakoinnin lopettamisen jälkeen sairastuin työpaikalla sisäilmaan. Varmaan vielä ne tupakat ja varmaan se keuhkojen tilannekin vaikutti siinä, että mulla oli tärkeätä saada keuhkoja toimimaan eri tavalla. Ja vesijuoksu oli sitten, ja siitähän se lähti sitten myöhemmin toisen tekonivelen jälkeen vuonna 2015, eli vielä semmoinen kahdeksan vuotta eteenpäin, niin mä rupesin käyttämään kuntosalia enemmän ja harrastamaan liikuntaa ja se oli huomattavasti helpompaa. Ei ollut enää sitä semmoista röhäyskää, että vaikka oli sisäilmaan sairastunut ja sitä kautta esimerkiksi mä yskin jotain magnesiumia kuntosalilla. Mutta ei ollut sellaista, että mä olin suoraan keuhkovammaliiton arpojen myyjät tuolta kadun varrelta, että saat hirveät röhäyskät koko ajan. Että ne keuhkot alkoi puhdistumaan. Ja sehän ei ole mikään kauhean nopea prosessi. Esimerkiksi me oltiin perheen kanssa vuonna 2012, eli viisi vuotta tupakoinnin lopettamisen jälkeen Lontoossa, niin se Lontoon sumu teki sen, että mä yskin vielä edelleen tupakan maun suuhun. Mä ihan pelästyin, että onko mun keuhkossa vieläkin viiden vuoden jälkeen tupakkaa ja jämiä sen verran, että siis aivan selkeät tupakoijan tuoksut ja maut tuli tuonne sieraimiin, poskionteloihin ja keuhkoista.
Vasta pidemmän ajan kautta tuli se lumipaloefekti, että mulla on varaa pistää itseeni enemmän. Mulla on varaa harrastaa liikuntaa. Mä harrastan liikuntaa niin mä alan voimaan paremmin. Mun keuhkot alkaa voimaan paremmin, kun mä harrastan taas tupakoimatta liikuntaa. Semmoinen kiva lumipalloefekti. Ja aloin näyttää nuoremmaltakin. Esimerkiksi kampaajakin sanoi, että mulla ei ollut enää tupakoijan ihohuokosia, mulla oli aika jännät semmoiset isot ihohuokoset, mitkä oli ikääntyneemmän naisen ihon tyypin näköiset kuin mitä mä olen. Kynnet alkoi olla vaaleammat ja vahvemmat. Hammaslääkärillä kun kävi, niin ikenet alkoi tulla terveemmäksi, ei ollut enää iäntulehduksia. Ja reuma pääsi taas parempaan malliin, koska kaikkia tulehduksia lähti vähenemään, kun ei ollut tupakkaa ja liikkuu enemmän, että tuli semmoinen hyvän kierre sen lopettamisen kautta. Ja se taas vahvisti sitä, että ei ole enää mitään ikävää tupakkaa eikä tupakka-aikoja kohtaan.
Heta
Niin, on aika monella tasolla noita hyviä havaintoja. Ja ne varmaan ruokkii myös sitä motivaatiota, että ei tee mielikään aloittaa enää uudestaan.
Krisse
Joo. Pääsi matkustamaan ulkomaille, kun ei ollut enää siihen tupakkaan niin paljon pistettävänä rahaa esimerkiksi. Paljon on kaikkea erilaista.
Heta
Tämä kuulostaa ihan kuin jostain oppikirjasta, että tällaisia hyötyjä saat, kun lopetat tupakoinnin, mutta sulla ne on ihan omasta elämästä havaittuja hyötyjä, eikö vaan?
Krisse
Joo, kyllä. En tiedä, että itkenkö vai nauranko, kun miettii, että se on ollut sitä sen aikaista. En tiedä, että onko tietoa tullut lisää vai onko se sen heräämisen kautta. Mutta en mä silti lähtisi tuomitsemaan, jos joku tupakoi. Se on hänen valintansa. Mutta kyllä mä hirveän mielelläni näyttäisin, jos joku haluaa keskustella esimerkiksi mun kanssa aiheesta, niin ne kaikki hyvät, mitä se antaa mahdollisuuksia ja aineksia parempaan ja ennen kaikkea terveyteen ja hyvinvointiin.
Heta
Anne mainitsit jo aiemmin ne kolme pointtia, mutta kerro vielä tähän jakson loppuun vinkit, jos täällä on joku kuulija, joka tupakoi ja tarvitsisi kovasti vinkkejä. Miten tupakoinnin lopettamisessa voisi onnistua, mistä lähteä liikkeelle?
Anne
Kyllähän Krisse on hyvin kertonut kanssa, että se perhe ylipäätänsä on siinä motivaattorina, ja raha ja ne pienet muutokset. Jos on mahdollisuus käydä pienissä mittauksissa, esimerkiksi häkämittauksessa puhaltamassa, että paljonko häkää on ulospuhalletussa ilmassa, tai sitten tämä keuhkotilavuusmittaus, mitä pystytään tekemään. Ne on ainakin semmoisia, että niihin tulee aika nopeastikin… tai mikä nyt on nopea, onko viikko nopea? Mutta niihin tulee muutoksia melko nopeasti. Mutta tuokin pitää ihan paikkansa, että jopa viiden vuoden päästä ja myöhemminkin, koska värekarvoihin nämä ainesosat liimautuvat ja ne pikkuhiljaa sieltä puhdistuvat. Tietysti mitä enemmän tulee ikää, niin ne tarvitsee aikaa puhdistuakseen.
Pienet asiat. Se että jokainen miettisi, että mikä mulla olisi se tsemppari ja tsemppaamisen aihe? Tarvitsenko mä tsempparin? Kerronko mä tästä jollekin, joka olisi mulle se tsemppari? Mä kerron, että hei tsemppaa mua tällein ja tällein, että älä nyt koko ajan kysele, montako poltit. Siis siten, että mä myös kerron, että miten sä tsemppaat. Mennään vaan kävelemään esimerkiksi eikä puhuta aiheesta ollenkaan. Taikka sitten kyselet kerran kuussa, että miten menee ja näin poispäin, että kaiken kaikkiaan, että valmistaudun lopettamiseen. Ja mieti sulle hyviä palkintoja. Krisse kertoi kampaajasta. Ja hierojallakaan me ei käydä, kaikki maksaa paljon, ja matkat. Laitatko oikeasti sen rahasumman säästöön. Ja monta muuta asiaa, mikä sitten on se kannustaja.
Ja mieti tarvitsetko muuta tukea, eli se kolmas kysymys, että kuinka valmis olet lopettamaan tällä hetkellä? Vai tarvitsisitko sä vähän apua korvaustuotteista tai ryhmäapua tai jotain muuta apua? Että hei mä tarvitsen vähän tsemppiä tähän nyt ja ohjaamistakin tai jotain semmoista. Ja sitten vielä vähän, että mitä tilalle? Mitä sen tupakoinnin tilalle? Kun sehän on se, että tämä on mun aikaani, nyt mä meen parvekkeelle ja nautin. Siellä voi käydä siellä voi käydä nauttimassa väreistä, kylmyydestä, kuumuudesta, hapesta ja näin, ei siinä tarvitse polttaa. Mutta silti vähän miettii, että mitä sen tilalle. Jotkut jopa sanoo, että mulla oli niitä erilaisia tapoja, että kuka puhaltaa siihen ja kuka tekee mitäkin kaiken maailman systeemeitä. Siinä oli semmoista tapahtumaa sen tupakan ympärillä, niin kuin tänä päivänäkin on näissä nikotiinituotteissa. Nuorethan videoi, ne ei todellakaan piilossa sauhuttele sitä vapea, vaan päinvastoin niistä tehdään kaiken maailman videoita ja laitetaan someen. Mutta näe, että mitä tilalle ja kuka on sun tsemppari. Ne on niitä tärkeitä juttuja.
Heta
En malta olla kysymättä vielä tähän, kun mainitsit vapen ja tiedetään, että nuuskaakin nykyisin paljon käytetään, että päteekö nämä samat vinkit myös muihin nikotiinituotteisiin vai vaaditaanko niitä varten nyt oma podcastjakso, että ehditään niitä käsitellä?
Anne
Vaaditaan oma podcastjakso, kun on niin paljon tuotteita, jossa ei ole edes sitä nikotiinia. Kun Krisse juuri puhui, että kuinka se nikotiini oli, että säkin käytit niitä nikotiinilaastareita. Mutta näissä on sitten taas kaiken maailman meloneja ja suurin piirtein sinihomejuustoa ja metvurstia ja mitä tahansa on niissä tuotteissa, että mitä haluat, mutta se on oma jaksonsa.
Heta
Laitetaan toivelistalle sitten sellainen seuraavaksi.
Anne
Mutta edelleenkin taas se muistijälki aivoihin. Se on se, joka jättää niistäkin sen muistijäljen. Ja se sosiaalisuus, mikä on ihan valtava, niin sekin jättää sen muistijäljen ja näin poispäin.
Heta
Näihin Annen vinkkeihin on hyvä lopetella tämä jakso, mutta mä annan silti vielä viimeisen puheenvuoron Krisselle eli ihan tällaiset vertaisen vinkit, tsempit, terveiset henkilöille, jotka harkitsevat tai yrittävät tupakoinnin lopettamista.
Krisse
Mä ajattelen siten, että meidän täytyy jokaisen, niin kuin juuri kerrottiin ja puhuttiin tästä, niin miettiä mikä se oma tilanne on ja mitä siihen tilalle. Se, että uskaltaa tehdä mahdottomastakin mahdollista. Ja se, että miettii niitä syitä, että minkä takia ja mitä tilalle. Ja sitten se, että kyllä siitäkin pääsee oikeasti eroon. Sä voit kerran yrittää ja kaksi kertaa yrittää ja neljännellätoista kerralla onnistua, mutta kyllä siitä pääsee myös eroon. Kyllä mä annan vahvan suosituksen tähän tupakoimattomaan elämään ja ilman nikotiinia ja muita tämmöisiä myrkkyjä. Kaikki mitä sä satsaat itseesi, on sun omaa, millä sä jaksat sitten eteenpäin sen hyvän parissa, mitä sä haluat elämässä viedä eteenpäin. Mitä se kenelläkin on, perhettä, ystäviä, intohimo, työ tai harrastus, niin jaksaa paremmin ja pystyy pidempään. Eli tehkää ihan oikeasti mahdottomasta mahdollista. Ja tsemppiä mun puolesta kaikille.
Heta
Joo, täällä meillä on äänessä elävä esimerkki siitä, että tupakoinnista voi päästä eroon. Lämmin kiitos teille molemmille mukanaolosta. Tässä jaksossa oli ihan mahtavaa keskustelua.
Krisse ja Anne
Kiitos.
Heta
Kiitos, kun kuuntelit tämänkertaisen jakson. Jos hyvinvointiaiheet kiinnostavat, käy tutustumassa Oman hyvinvoinnin polkuun Reumaliiton verkkosivuilla. Tämä podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta, jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.
Omahoitopolku-hanke
Hyvinvoinnin polulla -podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta (2023-2026), jota jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.
