
Jakson tekstivastine
Jaana
Semmoinen epätoivo tuli, kun sanottiin, että sä et enää voi mennä työelämään takaisin, että on riski hoitotyölle, kun on kädet mennyt ja muut. Silloin ajattelin, että onko mulla mitään tarkoitusta enää. Mutta mä oon niin paljon vapaaehtoistöitä löytänyt ja oon monessa järjestössä mukana nyt, että oon toisaalta onnellinen, että oon sen sairauden kääntänyt voitoksi. Haluan olla esimerkkinä muille, että me pärjätään kyllä.
Heta
Tervetuloa Hyvinvoinnin polulla -podcastin pariin. Mun nimi on Heta ja työskentelen Suomen Reumaliiton Omahoitopolku-hankkeessa. Tämän podcastin jaksoissa mun kanssa keskustelemassa on ihan tavallisia ihmisiä, joiden elämää reumasairaus värittää. Me keskustellaan arjen hyvinvoinnista sekä erityisesti siitä, millaiset asiat haastavat reumasairauksia sairastavien ihmisten hyvinvointia ja mitä meistä jokainen voi tehdä vahvistaakseen omaa hyvinvointiaan. Jaksoissa kuullaan myös asiantuntijoiden vinkkejä hyvinvoinnin tueksi.
Reuma- ja muut tuki ja liikuntaelinsairaudet -käsite pitää sisällään ison kirjon erilaisia sairauksia. Hoidon onnistuminen onkin usein monen tekijän summa. Sopivan hoidon löytyminen, lääkehoitoon sitoutuminen, terveelliset elämäntavat ja muut kokonaisvaltaiseen reuman hoitoon kuuluvat osatekijät voivat parhaimmillaan ylläpitää toimintakykyä, parantaa elämänlaatua ja jopa auttaa erilaisten liitännäissairauksien ennaltaehkäisyssä. Mutta miten sillä hetkellä, kun sairaus kuormittaa tai ärsyttää erityisen paljon, voi säilyttää toiveikkuuden tulevaan, harjoitella sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen ja vieläpä jaksaa sitoutua pitkäaikaisen sairauden hoitoon?
Elämästä reumasairauden kanssa, omahoidosta ja hoitoon sitoutumisesta pääsemme keskustelemaan tämänpäiväisessä jaksossa meidän vieraiden Karoliinan ja Jaanan kanssa. Tervetuloa.
Karoliina ja Jaana
Kiitos.
Heta
Kertokaa lyhyesti itsestänne omin sanoin, keitä olette? Aloitetaan vaikka Karoliinasta.
Karoliina
Minä oon tosiaan Karoliina, 23-vuotias yliopisto-opiskelija. Nivelreumaa sairastan, diagnoosi mulla on ollut kolme ja puoli vuotta.
Heta
Joo, mites Jaana?
Jaana
Hei vaan, mä oon Jaana, 60-vuotias ja sairastan nivelpsoriasista. Mä oon sairaseläkkeellä tämän sairauden takia ja taustana mulla on hätäkeskuspäivystäjä ja mielenterveyshoitaja. Vuoden olen ollut eläkkeellä ja viisi vuotta sairaslomalla sitä ennen.
Heta
Palataan vähän siihen hetkeen, kun ootte sairastuneet tai saaneet teidän diagnoosin, niin muistatteko, millaista ohjausta tai opastusta saitte esimerkiksi siihen, että miksi lääkkeitä tulee käyttää, miksi hoitoon on tärkeää sitoutua? Ylipäätään, mitä te muistatte siitä hetkestä?
Jaana
Kun sain lääkkeen vihdoin 10 vuoden sairastelun jälkeen, niin se oli mulle helpotus. Tavallaan tuli toivo siihen, että mun vointi paranee, mutta se pelotti, koska lääkkeet tuntui niin vaativilta. Eli siihen tuli monta ohjetta, että mistä pitää huolehtia, verikokeita ottaa ja pistopaikkoja katsottiin. Mä mietin, että osaanko kaikki hoitaa niin kuin kuuluu. Hirveän tarkkana olin niiden kanssa, että kaikki menee hyvin.
Heta
Milloin tämä olikaan?
Jaana
Viisi vuotta sitten.
Heta
Niin just. Mites Karoliina?
Karoliina
Mulla taas sitten kun sen diagnoosin sai, niin lähti aika vauhdilla liikkeelle, että lääkkeitä tuli kunnon pino ja se mitä siinä käytiin läpi oli lyhykäisyydessään se, että miten yhden niistä lääkkeiden se pistäminen oikein tapahtuu. Mutta sitten muutoin kaikki tiedot ylipäänsä koko sairaudesta jäi omalle vastuulle. Sain vinkkiä, että netissä on hyviä sivustoja, mistä voi kurkata, että mitäs tämä sairaus oikein tarkoittaa. Ja jotakin lappusia sain mukaani myös, mitä oli tulostettuna.
Heta
Okei, eli kuulostaa vähän siltä, että ehkä liian vähän koet saaneesi sitä tietoa.
Karoliina
Joo, kyllä siinä tuli semmoinen tunne, että aika yksin jotenkin jäi. Että tästä vaan nyt sitten uutta elämää kohti lääkkeiden kanssa, mutta ei ollut tarkempaa tietämystä, että mihin tämä nyt oikein johtaa ja mitä nämä kaikki lääkkeet tarkoittaa ja miksi näitä ylipäänsä on tämmöinen vino pino.
Jaana
Silloin kun minulle kerrottiin diagnoosi, siinä oli nuorempi lääkäri ja huomasin hänen ilmeestään, että täältä nyt löytyi se sairaus ja että ollaan pitkällä. Hän vähän päivitteli ääneen, että täällä on tullut paljon tuhoja ja kutsui ylilääkärin paikalle. Ne keskenään tuumailivat siinä, että tässä taitaa tulla työkyvyttömyyskin kyseeseen. Jäi semmoinen mieleen, että mitähän vakavaa tämä mun sairaus sitten on.
Heta
Tuntuu, että aika paljon te kuitenkin muistatte siitä hetkestä. Mutta oliko myös sellaista, että apua, mitä se lääkäri sanoikaan? Oliko helppo muistaa kotiin mennessä kaikki, mitä siellä ekalla kerralla oli ohjeistettu?
Karoliina
Täytyy sanoa, että mä jopa muistin käytännössä kaiken mitä tapahtui, että siellä oltiin hyvinkin vähäpuheisia koko sen vastaanottokäynnin ajan, niin lääkäri kuin sairaanhoitajakin, että siellä ei niin sanotusti turhia rupateltu. Koin kyllä sen jälkeen, että muistan täsmälleen mitä on tapahtunut ja koitinkin sitä tietoa tavallaan onkia, että menikö mulla jotain ohi, kun tuntui, että jäi vähän yksin sen asian kanssa. Mutta se tieto piti sitten etsiä jälkikäteen muualta.
Jaana
Mä toisaalta tiesin vähän sairaudesta taustalta, kun mä itse ymmärsin, mikä sairaus mulla on, niin sitä kautta hakeuduin sitten. Ja oon hoitoalalla työskennellyt ja hoitanut reumaatikkoja. Nivelpsoriasis tosin ei ole ihan jokapäiväinen, mikä tulee vastaan. Mutta mä olin tutkinut, kun itse aloin epäillä sitä, niin mä olin hirmu tarkkaan tutkinut nivelpsoriasista, niin mun oli helppo vastaanottaa sitä infoa sitten.
Heta
Joo. Joihinkin reumasairauksiin liittyy myös kohonnut riski erilaisille liitännäissairauksille ja sopivalla hoidolla voidaan mahdollisesti myös tätä riskiä pienentää. Niin muistatteko te saaneenne mitään tietoa liitännäissairauksista? Joko silloin tai sitten myöhemmin hoitosuhteen edetessä?
Karoliina
Mulla on ainakin tilanne sillä lailla, että en sillä vastaanotolla saanut mitään tietoja enkä jälkikäteenkään ole vastaanotolla niitä erityisemmin saanut. Se on sitten just sitä, mitä on netistä eri lähteistä itse selvittänyt ja lukenut. Käytännössä mitä tästä sairaudesta yleisimmin puhuttiin, niin se liittyi siihen, että lääkitykset on kehittynyt, että kyllä tämä tästä. Mutta mitään, että mitä siihen muuta liittyy, niin se jäi unohduksiin.
Jaana
En saanut minäkään ensimmäisellä kerralla, vaan luin niistä itse. Ja sitten konkreettisesti koin, koska tähän liittyy sydänsairaudet, niin oon sitten yhdestä nauhasta lähtenyt suoraan päivystykseen eli EKG:stä. Ja silloin mulle kerrottiin, että voi liittyä ja seurataan. Onneksi ei ollut mitään vakavaa silloin, mutta silloin kerrottiin, että sydäntä tulee seurata.
Heta
Niin, että tuli aika tuollainen konkreettinen esimerkki sitten. Me ollaan puhuttu tässä jo termistä hoitoon sitoutuminen, mutta miten te näette tai määrittelisitte, että mitä hoitoon sitoutuminen teidän mielestä tarkoittaa?
Jaana
Se tarkoittaa sitä, että silloin kun sä saat sen diagnoosin ja aletaan niitä ohjeita ja kuntoutusta suunnitella, niin sä joko sitoudut niihin tai et. Mä olin niin huonossa kunnossa, mulla on vaihdettu polvet ja mulla on paljon niveliä leikattu, tehty viisi isoa leikkausta. Mä en silloin kun sairastuin saanut edes itse vaatteita päälle. Ja mä oon taustalta urheilija ja silloin päätin, että mä sitoudun tähän ja katsotaan, että mitenkä tässä käy. Ja päätin sen, että minä kuntoutan itseni näillä ohjeilla niin hyvän kuntoon kuin pystyn. Ja nyt minä jo juoksen tänä päivänä. Ja saan vaatteet itse päälle, ei ole semmoista ongelmaa. Näen sen, että kaikki ruokaohjeet, liikunta, lääkitys ja itsestä huolehtiminen yleensä niin auttoi siinä, että mä sain elämää takaisin.
Heta
Eli just niin kuin niihin terveydenhuollosta tulleisiin ohjeisiin tavallaan niiden noudattamista.
Jaana
Kyllä. Ja olen ollut kolmessa kuntoutuksessa ja olen siellä varmasti hyvin uskollinen oppilas ja noudatan niitä ohjeita, mitä sieltä saan.
Heta
Miten sä, Karoliina, määrittelisit hoitoon sitoutumisen? Ei tarvitse olla samanlainen vastaus, vastaa ihan oman mielipiteen mukaan.
Karoliina
Joo, mä oon kyllä Jaanan kanssa tästä todellakin samoilla linjoilla. Ajattelen, että yksi hoitoon sitoutumisen edellytyksistä on se, että potilas saa tietoutta siitä, miksi toimitaan tietyllä tavalla, miksi tiettyjä lääkkeitä määrätään. Juurikin että potilaalla on ne tietyt raamit, minkä sisällä toimitaan ja myös se, että tietää, milloin on aiheellista kysyä apua. Esimerkiksi kun tulee jotakin sivuvaikutuksia tai muita, että on ne raamit hahmoteltuna sille hoidolle.
Heta
Joo, Jaana mainitsi tuossa myös ainakin ravitsemusta, liikuntaa ja tällaista. Ajatteletko sä, että pitääkö hoitoon sitoutuminen sisällään muutakin kuin lääkehoitoa?
Karoliina
Kyllä se pitää sisällään ihan ehdottomasti. Ajattelen, että siihen sisältyy koko elämä kokonaisuudessaan, kaikki arkiset valinnat ja muutkin, että tärkeähän olisi, että ne tukisi sitä omaa terveyttä ja hyvinvointia siinä sen lääkityksen ohella.
Jaana
Ja vielä lisään tuohon, kun leikkausten jälkeen esimerkiksi lähdetään kuntoutusta tekemään, niin hyvin monihan odottaa, että joku liikuttaa sinua ja että joku hoitaa sinut kuntoon, mutta se ei ole sitä. Sun pitää itse tehdä ne kaikki kotiläksyt, mitä annetaan. Ja sitä kautta mä ainakin huomasin milli milliltä, että alan parantua tästä toimintakyvyn puutteesta, kävelemisestä, kaikista tällaisista.
Karoliina
Kyllä, ja se on just tärkeää, että itse ottaa myös vastuuta omasta roolistaan ja omasta hoidosta, että ne tiedot ja taidot, mitä saa ammattilaisilta, että osaisi hyödyntää niitä ja pitää niistä kiinni.
Heta
Kuulostaa siltä, että ilman tietoa et voi tietää, mitä pitää tehdä, mutta sitten toisaalta pelkällä tiedollakaan ei ole mitään hyötyä, jos et pysty toimimaan tai halua jostain syystä toimia sen mukaisesti.
Jaana
Niin ja toisaalta sitten pitää myös kuunnella kroppaansa ja mille tuntuu. Esimerkiksi ravinto, jos joku tuntuu huonolle, niin sitten se ei käy sulle. Eli tulee semmoinen turvonnut ja kipeä olo jostakin. Mä nyt mainitsen esimerkiksi alkoholin. Mulle alkoholista tuli aina semmoinen kokonaiskipeä olo, niin mä ajattelin, että ei tätä tarvitse ottaa. Tai rasvainen tai mausteinen ruoka, niitä kun on karsinut, niin on ihan hyvä olla kaiken kaikkiaan.
Heta
Joo, että on havainnoinut myös sitä omaa tuntemustaan. Onko teillä ollut elämässä hetkiä, jolloin hoitoon sitoutuminen on tuntunut haastavalta jostain syystä?
Jaana
On ollut. Tämä sairaus, mikä mulla on, niin aamut on hirveän vaikeita. Kyllä mä hyvin monena aamuna ajattelen, että mä en jaksa enää. Että mä en jaksa lähteä tästä sängystä, koska mä tiedän, että minuun ensimmäisen tunnin koskee. Ja silloin mä aina ajattelen, että annanko periksi. Ja pelkäänkin sitä, että jos tämä ei nyt lopukaan. Mutta sitten mä pakotan aina itseni nousemaan sieltä sängyn pohjalta ja menen peilin eteen, otan ripsiväriä ja alan laittelemaan itseäni sen näköiseksi, että se jo tuo sitä fiilistä, että kyllä tästä tämä päivä lähtee. Ja huomaan sitten, kun on aamukahvi, että nyt pikkuhiljaa helpottaa ja jaksan taas sitten päivän eteenpäin.
Heta
Mikä sut saa silloin nousemaan sängystä?
Jaana
Mä pakotan itseni ihan, ja tavallaan se tieto, että se on tunti vaan. Mutta silloin kun ei ollut diagnoosia vielä tehty, ja paljon kävi lääkäreissä ja vaikka minkälaista diagnoosia annettiin, niin silloin mä ajattelin, että mä en jaksa tätä, että onko muita vaihtoehtoja kuin olla olemassa, että kyllä se meni aika syvälle.
Heta
Onko sulla, Karoliina, ollut haastavia hetkiä?
Karoliina
On ollut. Haastavia oli heti sen diagnoosin saamisen jälkeen ja kun ne uudet lääkitykset aloitettiin. Sain todella voimakasta pahoinvointia yhdestä lääkkeestä ja tuntui tosiaankin siltä, että aamulla ei sieltä sängyn pohjalta pääse ylös. Kokonaiset päivät oli yhtä taiteilua, että joko olisi ilta ja pääsisi nukkumaan. Tuntui, että mitä tässä elämässä nyt oikein tekee, kun oma toimintakyky tuntui, että se on täysi nolla ja sen lisäksi oli koko ajan paha olo ja huono olla. Ja sitten siihen vielä liittyy tämmöinen, että olin terveydenhuoltoon yhteydessä, kun mulla on niin paha olla fyysisesti ja toki se sitten myös psyykkisesti vaikutti omaan olotilaan. Sieltä kommentoitiin, että koitan nyt vain pärjätä, että tämä on nyt näin, että tämmöiset lääkkeet on määrätty ja näillä nyt mennään, että eiköhän se siitä. Siinä kohtaa mä ajattelin, että mitä ihmettä, että nyt kun tässä on jo sinnitellyt itse, että jospa nämä sivuvaikutukset menisi ohi, niin sitten vielä todetaan, että ei kun koeta vaan vielä pärjätä. Mutta onneksi sitten tuli seurantaverikokeet ja niiden perässä puhelinsoitto, että nyt lopeta heti se lääke. Se tuli sitten sieltä, kun oli numeroita paperilla, niin sitten tuli toteamus, että kyllä riittää tämä lääkitys.
Heta
Onko sulla sitten sen jälkeen löytynyt sopivampi lääke itselle?
Karoliina
Joo kyllä on löytynyt, onneksi. Sitä toki kyllä etsittiin ja etsittiin, mutta nyt on vihdoin hyvä tilanne senkin suhteen.
Heta
Joo, kiva kuulla.
Jaana
Sitten työelämään liittyvä semmoinen epätoivo tuli kun sanottiin, että et enää voi mennä työelämään takaisin, että on riski sille hoitotyölle, kun on kädet mennyt ja muut. Silloin ajattelin, että onko mulla mitään tarkoitusta enää. Mutta mä oon niin paljon vapaaehtoistöitä löytänyt ja oon monessa järjestössä mukana nyt, että oon toisaalta onnellinen, että on sen sairauden kääntänyt voitoksi. Ja haluan olla esimerkkinä muille, että me pärjätään kyllä.
Heta
Nyt kun mainitsit, että oot monessa mukana, niin oliko niin, että sä oot myös ollut mukana tällaisessa eurooppalaisessa tutkimusryhmässä tämän hoitoon sitoutumisen osalta? Kerro vähän tarkemmin, mä en ehkä löydä oikeita sanoja, että mistä on kyse.
Jaana
Joo, eli semmoinen tutkimusryhmä, joka suunnittelee mahdollisimman hyvää hoitopolkua nivelpsoriaatikoille. Siinä on lääkäreitä, Reumaliitto, hoitajia ja potilaita mukana ja lääketeollisuus. Ihan meidän potilaiden kokemusten perusteella on joka asia kysytty, että mikä olisi hyvä siinä hoitopolussa. Sairaalat ja tutkijat on sitä kuunnelleet ja sitä lähdetään kehittämään. Ja siinä on otettu talousasiat, siinä on otettu vointi, mitenkä sua on kohdeltu. Vähän samoja asioita, mitä sä nyt kyselet. Ja mä näen sen hirmu positiivisena, että tähän yritetään paneutua nivelpsoriaatikon hoitopolkuun, että siitä tulisi hyvä.
Heta
Ja onpa hienoa, että kuullaan myös itse sairastavia tässä suunnittelussa.
Jaana
Kyllä. Se on eurooppalainen tutkimus, joka nyt oli Suomeen rantautunut, että se on kattava ja vastaavia, joissa potilaat on ollut mukana, niin ei ole ollut.
Heta
Joo. Nyt kun puhuttiin vähän tuosta terveydenhuollosta ja ammattilaisista, niin miten te näkisitte, että terveydenhuollon ammattilaiset voisi tukea hoitoon sitoutumista entistä paremmin?
Karoliina
Mä lähtisin niinkin yksinkertaisen monimutkaisesta asiasta liikkeelle kuin kiireettömyys. Jos vastaanotolla olisi edes hieman enemmän aikaa istua rauhassa alas ja keskustella niistä asioista, mitä ollaan tekemässä ja miksi ollaan tekemässä, niin mun mielestä se jo itsessään auttaisi todella paljon hoitoon sitoutumisessa. Mutta toki täytyy sanoa, että nykyisessä resurssitilanteessa tämähän on paljon helpommin sanottu kuin tehty, että täytyy toki myös ne realiteetit ymmärtää. Mutta joka tapauksessa kyllä ainakin itse henkilökohtaisesti kovasti kaipaisin, että olisi aikaa kuulla, mutta olisi aikaa myös kertoa.
Jaana
Joo, se kiireettömyys on tosi hyvä asia, mutta se, että mihin minä olen törmännyt oman sairauteni kanssa, niin tätä sairauttahan ei tunneta. On joutunut jopa väittelemään perusterveydenhuollossa, että mitkä siihen kuuluu oireet ja kuuluuko siinä olla joku veriarvo koholla vai matalalla, ja sitten on vääriä hoitoja. Mä oon joutunut olemaan nyt tämän 5 vuotta erikoissairaanhoidossa ja lääkärit on sanoneet, että he yrittävät kouluttaa. Jo ne oireet on semmoiset, joita ei osata yhdistää tähän sairauteen, että he yrittävät kouluttaa paljon perusterveydenhuoltoa. Se tuli myös siinä eurooppalaisessa tutkimusryhmässä esille, että se osaaminen on vajavaisesti tässä sairaudessa.
Heta
Eli osaaminen ja aika on teidän vinkit.
Karoliina
Kyllä. Siinä on hyvä yhdistelmä.
Jaana
Kyllä. Ehkä vähän käytäntöäkin nähdä, että mitä se sitten käytännössä on. Ja semmoinen oma lääkäri -järjestelmä, se olisi tärkeä, koska joka kerta sä joudut selittämään, mikä sulla on ja mitä oireita siihen kuuluu. Tulee välillä semmoisia epätoivon hetkiä, että taas tämä pitää puhua ja miksi tuo ei osaa.
Heta
Millaiset asiat sitten teitä itseänne motivoi hoitoon sitoutumisessa, tai mikä auttaa sitoutumaan siihen hoitoon?
Karoliina
Minä ole tietoisuudesta tässä aikaisemminkin maininnut, mutta mä jotenkin itse koen, että se on se ykkösasia. Se, että mä tiedän, että juurikin… Toki kaikilla ei ole lääkkeitä käytössä, mutta itsellä kun ne on, niin sitä kautta toki asiaa ajattelee… Koen, että se, että tietää, miksi juuri niitä kyseisiä lääkkeitä syödään ja mikä niiden tarkoitus on, niin se itsessään lisää hoitoon sitoutumista. Ja sitä kautta on myös helpompi löytää sisäinen motivaatio siihen hoitoon.
Jaana
Minua motivoi ihan se, niin kuin sanoin alussa, että mä opettelin kävelyä ja en saanut itse vaatteita päälle. Ja ensimmäisen kerran, kun sain sukan jalkaan itse, niin se motivoi mua. Ja pala palalta mä oon lähtenyt liikkumaan ja se tulos, mikä siitä tulee, niin se motivoi minua. Ja nyt kun mä tänä kesänä huomasin, että mä pystyn juoksemaan, niin mulla on jopa vielä isompia suunnitelmia sen kanssa. Ja sitten sellaiset tietysti, jos saadaan sitä kipua pois ja muuta, niin ne on sellaisia asioita. Mutta tulos on se.
Heta
Huomaa niitä edistysaskeleita.
Jaana
Kyllä. Toisaalta musta on vähän ironistakin sanoa, mutta se, että ihan kun pieni lapsi oppisi kävelemään ja se innostuu siitä, niin mulle on käynyt silleen.
Karoliina
Mä todellakin jaan tämän Jaanan ajatuksen tästä, että myös ne tulokset itsessään kyllä myös motivoi. Ja se semmoinen hyvä olo, kun näkee, että minähän pärjään ja kyllä tässä mennään eteenpäin, niin se kyllä todellakin auttaa sitoutumaan.
Heta
Mä haluan tuohon hyvään oloon vielä tarttua sen verran, että millaiset asiat lääkityksen ja tällaisen perinteisen hoidon ohella, millaiset muut omahoidolliset asiat tukee teidän omaa hyvinvointia?
Karoliina
Kyllä mulla ainakin ihan ehdottomasti liikunta on semmoinen henkireikä, luonnossa liikkuminen ennen kaikkea. Se on kyllä semmoinen mikä lisää omaa hyvinvointia. Ja kyllä huomaa, että se auttaa niveltilannettakin, että kun on menossa ja kun tuki- ja liikuntaelimistö on kunnossa, että on tukevaa lihaksistoa ja muuta. Ja sitten täytyy sanoa, että ravinto on kyllä toinen ja lepo sitten kolmantena, että kyllä ne kaikki siihen kokonaisuuteen tarvitaan, että homma toimii.
Heta
Pyhä kolminaisuus, ravinto, lepo, liikunta.
Karoliina
Kyllä, juuri näin.
Jaana
Mua motivoi jaksamaan, sitten kun aamulla sängystä pääsee ylös ja pääsee niihin harrastuksiin ja järjestöihin. Ja tietysti palaute, että joku tulee sanomaan, että ei susta uskoisi, että sä oot sairas. Tai semmoinen naisellisuuden ylläpito, niin ne on semmoisia asioita, että sen jälkeen, mitä on ollut keppien kanssa mennyt ja apuvälineiden kanssa, niin se motivoi mua. Ja mä muistan aina sen taustani, mistä on lähdetty. Ja hymy, semmoinen positiivinen asenne, niin se motivoi.
Heta
Ihanaa, tuollaisia erilaisia monipuolisia asioita, että noin monesta asiasta voi sitä hyvinvointia ammentaa. Tuli monta hyvää esimerkkiä.
Karoliina
Kyllä ja täytyy vielä mainita läheiset. He on kyllä ihan ehdoton juttu kaikkinensa, että jos ei olisi semmoinen tuki ja turva ympärillä, niin mitä sitä yksin tekisikään? Itse ainakin koen, että ne on korvaamaton apu.
Heta
Vielä tällainen ytimekäs kysymys. Kenen vastuulla onnistuneen hoidon kokonaisuus on?
Jaana
Se on yhteistyötä. Ihan lääkärit ja hoitajat tekee sen terveydenhuollon velvollisuuden, mutta se, että se prosessi alkaa siitä, kun sä kävelet sieltä sairaalasta ulos, niin siellä omassa päässä.
Karoliina
Kyllä. Täytyy sanoa, että mulla ei ole tähän mitään lisättävää. Jaana kiteytti ihan todella hyvin. Näin on.
Jaana
Joskus tietysti on, jos ajatellaan joitain sairauksia, niin on mahdotonta. Mutta niin paljon meillä on järjestöjä, meillä on vapaaehtoistöitä, meillä on tukiverkostoja, niin kaikkea kannattaa käyttää hyväksi. Ja sieltä mä uskon, että kaikille löytyy jotakin. Että sinne sängyn pohjalle ei kannata jäädä itsensä suremaan.
Heta
Näihin sanoihin on varmasti hyvä lopettaa. Kiitos Jaana ja kiitos Karoliina, että olitte mukana.
Jaana ja Karoliina
Kiitos.
Heta
Kiitos, kun kuuntelit tämänkertaisen jakson. Jos hyvinvointiaiheet kiinnostavat, käy tutustumassa Oman hyvinvoinnin polkuun Reumaliiton verkkosivuilla. Tämä podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta, jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.
Omahoitopolku-hanke
Hyvinvoinnin polulla -podcast on toteutettu osana Reumaliiton Omahoitopolku-hanketta (2023-2026), jota jota rahoittaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.
