Kun reuman hoito siirtyy terveyskeskukseen, moni on vähän eksyksissä
Suurin osa reumaa sairastavista siirtyy jossain vaiheessa perusterveydenhuollon vastuulle. Se vaihe pelottaa monia.
Suomalaisessa terveydenhuollossa myllertää monella rintamalla. On sote-uudistusta, työvoimapulaa, päivystysten ruuhkia.
Kaiken keskellä lukemattomat ihmiset miettivät, miten pärjätä oman pitkäaikaissairauden kanssa.
Reumaliiton keväällä tekemässä jäsenkyselyssä pyydettiin vastaajia kertomaan sairautensa hoidosta omin sanoin. 2 295 ihmistä kertoi.
Tunnelmat vaihtelivat laidasta laitaan. Iso osa oli tyytyväisiä hoitoonsa. Moni heistä oli reumapoliklinikan asiakas. Paljon suurempi osa koki olevansa vähän tuuliajolla.
Erityistä huolta herätti se, miten pärjää, kun oman sairauden hoito siirtyi reumapolilta terveyskeskukseen.
”Tähän asti hoito on mennyt hyvin. On ollut puhetta siirrosta terveyskeskuksen alaisuuteen. Ei kuulosta eikä tunnu hyvältä”, yksi vastaajista kertoo.
Ilona Mikkola tietää, miltä hoito näyttää terveyskeskuksessa työskentelevän lääkärin näkökulmasta. Mikkola on yleislääketieteen erikoislääkäri ja samalla myös koulutusvastaava Rovaniemen terveyspalveluissa.
Kun reumapoli siirtää potilaan perusterveydenhuoltoon, mikään järjestelmä terveyskeskuksessa ei kilahda ja kerro uudesta potilaasta.
”Ainakin meillä Lapin sairaanhoitopiirissä potilas vastuutetaan ottamaan itse yhteyttä”, Mikkola sanoo.
Julkisella puolella perusterveydenhuolto tarkoittaa terveyskeskuksia. Työssäkäyvillä hoito voi siirtyä työterveyden vastuulle.
Terveyskeskuksissa resurssit eivät yleensä riitä siihen, että joku kävisi siirtyvien potilaiden tilanteen erikseen läpi. Joillakin paikkakunnilla niin saatetaan tehdä, mutta suurin osa on samassa tilanteessa kuin Rovaniemi: yhteyden ottaminen on potilaan vastuulla.
Tilanteeseen liittyy riskejä, jotka huolestuttavat Mikkolaa.
”Potilaat usein tottuvat erikoissairaanhoidossa siihen, että heille tulee kutsu seuraavalle käynnille ja joku seuraa heidän tilannettaan tarkkaan. Kun sitten perusterveydenhuollon puolella pitäisi itse varata aika, se voi unohtua tai jäädä tekemättä. Joskus on myös vaikea saada aikaa.”
Vaikka reumasairauksia sairastavia suomalaisia on paljon, he ovat kuitenkin pieni ryhmä suurempien kansansairauksien rinnalla. Näitä ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit sekä diabetes.
Rovaniemen terveyskeskuksissa kaikki lääkärit hoitavat kaikkia sairauksia.
”Tämä on linjassa yleislääketieteen eetoksen kanssa. Ihmistä ei pilkota sairauslooseihin, vaan yritetään ymmärtää ihmistä kokonaisuutena”, Mikkola sanoo.
Silloin on selvää, että lääkäri ei voi tuntea jokaista sairautta yhtä syvällisesti kuin juuri sen alan erikoislääkäri. Yleislääkäreillä on kuitenkin mahdollisuus konsultoida muiden erikoisalojen lääkäreitä tarvittaessa.
**
Terveydenhuollon toimivuus on pitkälti rakenteista kiinni. Yksittäinen työntekijä, olkoon kuinka hyvä tahansa, voi vaikuttaa toimivuuteen vain rajallisesti.
Sote-uudistuksen myötä vastuu terveydenhuollon järjestämisestä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille ensi vuoden alussa. Yhtenä tavoitteena on kuroa umpeen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä juopaa.
Se juopa on perua edellisestä suuresta muutoksesta, vuoden 1993 valtionosuusuudistuksesta. Se heijasteli oman aikansa henkeä.
”Yhtenäisen järjestelmän sijaan haluttiin kilpailua. Siksi perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito pidettiin erillään. Ajateltiin että sairaanhoitopiirit tuottavat palveluita ja kunnat ovat ikään kuin niiden asiakkaita. Sitä on jälkikäteen pidetty virheenä”, Ilmo Keskimäki sanoo. THL:ssä ja Tampereen yliopistossa professorina työskentelevä Keskimäki on perehtynyt terveydenhuollon järjestelmiin.
Hänen mielestään tulevilla hyvinvointialueilla hoitovastuun potilaan siirto perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon pitäisi varmistaa nykyistä paremmin.
”Kroonisesti sairaat potilaat ovat terveydenhuollon ’avainasiakkaita’. Heidän hoitonsa onnistuminen on keskeinen tuloksellisuuden mittari. Siksi heidän hoitopolkunsa kannattaisi suunnitella huolellisesti.”
Vuosien mittaan on kokeiltu eri tapoja järjestää perusterveydenhuoltoa. Moni potilas muistelee hyvällä omalääkärikokeilua. Siinä yksi lääkäri vastasi tietyn väestönosan hoidosta. Periaate oli hyvä, käytäntö ei niinkään, etenkin kun samaan aikaan 1990-luvun lama kuristi terveydenhuoltoa.
”Työkuormasta tuli monelle lääkärille valtavan raskas. Potilaiden kannalta malli ei ollut tasapuolinen. Joillakin alueilla lääkäriin pääsy toimi hyvin, joillakin huonosti”, Keskimäki sanoo.
Kun 1990-lama oli ohi, erikoissairaanhoitoon alkoi taas riittää rahaa. Terveyskeskuksiin ei niinkään.
Yksi asia erottaa suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän muista samankaltaisista maista: työterveyshuolto.
”Äänekkäimmin palvelujen kehittämistä vaativa väestönosa eli työssä olevat henkilöt saavat palvelunsa muualta kuin terveyskeskuksista.”
Työssäkäyvät työikäiset ovat keskimäärin varsin terveitä. Ja aktiivisia äänestäjiä. Siksi päättäjien on vaikea heikentää työterveyshuoltoa.
”Kansainvälisestikin on todettu, että suomalainen työterveyshuolto on allokatiivisesti tehototonta. Keskimääräistä terveempien henkilöiden hoitoon käytettään suhteellisen paljon resursseja”, Keskimäki sanoo.
Terveyskeskuksissa asioivat he, joilla on eniten tarvetta palveluille. Se tekee työstä terveyskeskuksessa raskasta.
**
Nyt terveydenhuollossa on vallalla linja, jossa painotetaan hoidon saatavuutta. Eli sitä, että hoitoon pääsisi mahdollisimman nopeasti.
”Ei tämäkään mitenkään aukottomasti toimi. Esimerkiksi Helsingin terveyskeskusten välillä on suuria eroja siinä, kuinka nopeasti hoitoon pääsee”, Ilmo Keskimäki sanoo.
Saatavuusmallin on käytössä myös Oulussa.
”Kun potilas soittaa ja tarvitsee lääkäriaikaa, hänelle varataan aika sille lääkärille, joka on ensimmäisenä vapaana. Siksi lääkäri vaihtuu usein.”
Vaikka omalääkärimalli oli monella tapaa raskas, siinä oli Mikkolan mielestä paljon hyviä puolia. Potilaisiin ja heidän tilanteeseensa ehti tutustua paremmin. Hoidon jatkuvuus oli parempaa ja potilaiden oli helpompi luottaa tuttuun lääkäriin.
”Olisi hyvä, jos väestöä voitaisiin vähän pilkkoa niin, että todennäköisyys päästä saman lääkärin vastaanotolle kasvaisi. Käyttöön voisi ottaa vaikka tiimimallin, jossa vastuussa olisi ryhmä lääkäreitä ja hoitajia”, Mikkola sanoo.
Professori Ilmo Keskimäki kaipaa hänkin jatkuvuutta. ”Hyvään hoitoon kuuluu hoidon jatkuvuus, hyvä hoitosuhde ja luottamus. Ne ovat ihan legitiimejä odotuksia potilaiden osalta”, Keskimäki sanoo.
Ne ovat tärkeitä myös henkilöstölle, hän muistuttaa.
”Henkilöstö odottaa ympäristöä, jossa he voivat tehdä hyvää työtä ja toimia parhaiden mahdollisten hoitoon liittyvien standardien perusteella. Valitettavasti kaikkialla järjestelmä ei tue tätä.”
Kun henkilöstön odotukset eivät täyty, osa heistä äänestää jaloillaan.
**
”Vaihtuvat lääkärit vähän harmittavat, välillä tuntuu, ettei jaksa aina selittää samoja asioita”, yksi jäsenkyselyn vastaajista kirjoittaa.
Työtä terveyskeskuksissa pidetään usein raskaana. Se on yksi syy lääkäreiden tiuhaan vaihtuvuuteen.
”Jos työkuorma on suuri ja henkilöstöstä on jo pulaa, rekrytoinnista tulee entistä vaikeampaa. Toisaalta pitää muistaa, että on myös terveyskeskuksia, joissa viihdytään pitkään. Resurssit vaikuttavat”, Ilmo Keskimäki sanoo.
Lääkäreiden nopea vaihtuvuus harmittaa myös Ilona Mikkolaa. Terveyskeskuksessa on tavallista, että kaksi kolmesta lääkäristä on vastavalmistuneita, jotka suorittavat yleislääkärin erityiskoulutusta.
”Ihanteellinen tilanne olisi päinvastainen, eli että kaksi kolmannesta lääkäreistä olisi kokeneita ja yksi kolmannes nuoria, koulutusvaiheessa olevia.”
Yksi syy vaihtuvuuteen löytyy tavasta, jolla lääkäreitä koulutetaan. Opinnot kestävät pitkään ja osana opintoja työskennellään potilaiden kanssa niin perusvaiheen opinnoissa kuin myöhemminkin. Opinnot lääketieteen lisensiaatiksi kestävät kuusi vuotta ja sen päälle erikoislääkäriksi viidestä kuuteen vuotta.
Moni reumaa sairastava toivoo, ettei omaa hoitoa siirrettäisi perusterveydenhuoltoon lainkaan. Mutta jos reumahoito keskitettäisiin reumapoleille, sekä koulutus että rahoitus pitäisi pistää uusiksi.
Vain pieni osa lääkäreistä erikoistuu reumaan. Suomessa oli Lääkäriliiton mukaan vuoden 2020 lopussa reilut 22 000 työikäistä laillistettua lääkäriä. Heistä erikoislääkäreitä oli vähän päälle 13 000. Ja heistä reumatologeja 122.
Se tarkoittaa siis, että kahdensadan lääkärin joukkoon mahtuu keskimäärin yksi reumatologi.
**
”Käyn laboratoriokokeissa terveyskeskuksessa ja seuraan tuloksia itse. Vastuu hoidosta on minulla”, kirjoittaa yksi vastaaja.
Epätietoisuus laboratoriokokeiden tulkinnasta oli yksi tavallisimpia huolia niillä vastaajilla, joiden hoito oli siirretty perusterveydenhuoltoon. Jos arvoissa on heilahtelua, ne pitää yleensä huomata itse. Sen jälkeen on vielä saatava puhelimen päähän ammattilainen, joka osaa sanoa, onko syytä huolestua tai muuttaa hoitoa.
Iäkkäämmistä vastaajista moni oli huolissaan, kuinka kauan pystyy itse ottamaan vastuuta omasta hoidostaan.
”Pärjään niin kauan kuin pää leikkaa”, yksi vastaaja kuvailee.
Huomataanko terveydenhuollossa, jos potilaalla alkaa olla ongelmia muistin kanssa?
”Kyllä sen huomaa, jos potilasta pääsee tapaamaan. Usein muistiongelmat näkyvät ensin siinä, että alkaa tulla varauksia, joihin ei muista mennä tai lääkehoito ei oikein suju”, Ilona Mikkola kertoo.
Silloin lääkärin tehtävä on miettiä, onko syytä epäillä etenevää muistisairautta. Rovaniemellä turvaudutaan usein kotihoidon palvelun arviointitiimiin, joka voi käydä katsomassa, miten kotona pärjätään.
”Usein ensimmäisenä tarvitaan apua lääkehoidon hallintaan. Se ei ole ihme, sillä lääkkeiden nimet ovat usein vaikeita. Lisäksi lääkevaihdon takia voi apteekista saada käyttöön lääkkeen, jolla on eri nimi, kuin mitä reseptissä lukee.”
Kyselyvastauksissa mainitaan usein reumahoitaja – ja melkein aina positiivisessa hengessä. Läheskään kaikkialla heitä ei kuitenkaan ole.
Vielä tämän vuoden loppuun asti Suomen terveydenhuolto on satojen kuntien ja kymmenien sairaanhoitopiirien tilkkutäkki. Asioita ei tehdä kaikkialla samalla tavalla.
Tavallisin kuvio on kuitenkin tämä: reumasairauden diagnoosin tekee ja hoidon aloittaa reumatologi. Lääkäri määrää lääkkeet, mutta potilasohjauksen antaa reumahoitaja. Mieluiten parilla eri kerralla, sillä diagnoosin saatuaan ihminen on yleensä niin pöllämystynyt, ettei pysty ottamaan vastaan kaikkea tietoa.
Reumatologian poliklinikoilla on yleensä reumahoitajan vakansseja, mutta kaikkiin niihin ei riitä tekijöitä. Hoitajapula näkyy siis myös reuman hoidossa. Kun hoitajista on pulaa, heihin ei saa yhteyttä yhtä hyvin kuin tavallisina aikoina.
Perusterveydenhuollon tilanne on vielä vaihtelevampi. Joillakin paikkakunnilla terveyskeskuksista löytyy reumahoitajia, joille reumasairauksia sairastavien hoito keskitetään. Läheskään kaikkialla näin ei ole.
Tammikuun alussa vastuu suomalaisten terveydenhuollosta siirtyy kunnilta 21:lle toimintansa aloittavalle hyvinvointialueelle, joille valittiin kevään aluevaaleissa päättäjät. Helsinki säilyy omana erillisenä alueenaan.
Alueilla päätetään, miten terveydenhuolto tulevaisuudessa järjestetään. Niiden päättäjillä on paljon valtaa siihen, miltä tulevat reuman hoidon rakenteet näyttävät – ja millaisia resursseja niihin varataan.
Teksti: Pia Laine
Kuvitus: Esa-Pekka Niemi
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2022.
Lue lisää
Reumaviikko muistuttaa: Reumaosaamista tarvitaan terveykskeskukseenkin
