Osteoporoosi ja ravinto
Ravinnolla on keskeinen merkitys osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa. Monipuolisesti koostettu suositusten mukainen ruokavalio on eduksi osteoporoosin ehkäisyssä ja luo hyvän pohjan osteoporoosin hoidolle.
Ehkäisy
Suositusten mukainen kalsiumsaanti on turvattava kaikissa ikäryhmissä. Ensisijaisesti riittävä kalsiumin saanti turvataan ravinnolla. Maitotuotteet ovat keskeisimpiä kalsiumin lähteitä suomalaisilla, joten erityisesti maitovalmisteita käyttämättömillä tai niitä vain vähän käyttävillä riittävään kalsiumin saantiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kalsiumilla täydennetyillä kasvijuomilla voi myös turvata riittävää kalsiumin saantia. Mikäli kalsiumia ei saada riittävästi ruokavaliosta, käytetään kalsiumlisää sellaisina annoksina, jotka yhdessä ravinnon kalsiumin kanssa kattavat suositeltavan saannin. Ylimääräisestä kalsiumin saannista ei ole hyötyä vaan se voi päinvastoin olla haitallista terveydelle.
D-vitamiinin riittävään saantiin tulee myös kiinnittää huomiota. D-vitamiinin päälähteet ravinnossa ovat D-vitaminoidut maitovalmisteet, D-vitaminoidut leipärasvat, kala ja kananmuna. Kaikille alle 18-vuotiaille ja 75 vuotta täyttäneille suositellaan D-vitamiinilisää ympärivuotisesti. 18–74-vuotiaille lisää suositellaan talvikuukausina, mikäli D-vitamiinia ei saada ruokavaliosta riittävästi. Liian suuria D-vitamiiniannoksia tulee varoa, sillä rasvaliukoisena vitamiinina se kertyy elimistöön ja voi aiheuttaa haittavaikutuksia.
Osteoporoosin hoito
SSuositusten mukainen ruokavalio luo hyvän pohjan osteoporoosin hoidolle. Mikäli osteoporoosi on todettu tai osteoporoosiriski on huomattavan suuri esim. lääkityksestä tai nivelreumasta johtuen, tulee kalsiumin ja D-vitamiinin saanti olla yleisiä saantisuosituksia suurempaa. Erityisesti iäkkäillä on kiinnitettävä huomiota myös riittävään proteiinin saantiin ja tahattoman painonlaskun välttämiseen.
Kalsiumin saanniksi suositellaan 1000–1500 mg vuorokaudessa, kun aikuisille normaalisti suositellaan 950 mg vuorokaudessa. Kasvuiässä suositus on 1150 mg vuorokaudessa. Riittävä kalsiumin saanti näyttää lisäävän luumassaa nuorilla ja hidastavan luun massan vähenemistä myöhemmällä iällä. Myös osteoporoosin hoidossa ravinnon tulee olla ensisijainen kalsiumin lähde ja kalsiumlisään turvaudutaan ainoastaan, mikäli saanti ravinnosta ei ole riittävää.
D-vitamiinin väestötason saantisuositus on 10 mikrogrammaa päivässä alle 75-vuotiaille ja 20 mikrogrammaa päivässä 75 vuotta täyttäneille. Saanti ravinnosta on suomalaisilla keskimäärin noin 15 mikrogrammaa. Mahdollisen D-vitamiinilisän määrää arvioitaessa on tärkeää huomioida D-vitamiinin saanti ravinnosta. Osteoporoosipotilaalla D-vitamiiniannoksen tulisi perustua veren D-vitamiinipitoisuuden (S-25(OH)D) mittaukseen. Tavoitteena on 75–120 nmol/l. Harmillisesti määritysmenetelmien väliset erot ovat hyvin suuret ja ylipainoisilla mittaus ei ole yhtä luotettava kuin normaalipainoisilla, mikä vaikeuttaa optimaalisen D-vitamiinin tarpeen arviointia.
Etenkin iäkkäillä ruokavalio voi yksipuolistua, jolloin proteiinin saanti voi jäädä liian pieneksi ja paino voi laskea tahattomasti. Tahaton painonlaskun on aina hälyttävä merkki ja se tulee saada pysähtymään, jotta ravitsemustila ei pääsisi huononemaan. Proteiinin saannin turvaamiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että ruokavaliossa on maitovalmisteita useammalla aterialla päivässä. Kasvijuomia käytettäessä on huomioitava, että vain soijajuoma vastaa proteiinipitoisuudeltaan lehmänmaitoa. Ruokavalioon on tärkeää sisältyä päivittäin monipuolinen pääateria, jossa on kalaa, broileria, kalkkunaa, lihaa tai kasviproteiinivalmistetta.
Mikäli proteiinin riittävä saanti on vaikea turvata ravinnolla tai paino laskee tahattomasti, apteekeissa myytävät kliiniset täydennysravintojuomat täydentävät ravinnonsaantia. Niissä on monipuolisesti ravintoaineita, joten ne täydentävät huonosti syövän ruokavaliota proteiinin ja energian lisäksi myös muilta osin. Ne on hyvä nauttia ensisijaisesti aterioiden välissä, jotta aterioilla nautitun ruoan määrä ei pienenisi.
Teksti: ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, tarkistettu 5/2026
