Tuki- ja liikuntaelinsairaudet lyhentävät suomalaisten työuria
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat Suomessa aliarvioitu kansanterveys- ja talousongelma, joka vaikuttaa suoraan työkykyyn, julkisen talouden kestävyyteen ja ihmisten arkeen. Näihin sairauksiin kuuluvat myös reumasairaudet, jotka voivat heikentää toimintakykyä jo työikäisillä. Nämä sairaudet koskettavat arviolta 1,7 miljoonaa suomalaista.
Vuonna 2025 tuki- ja liikuntaelinsairaudet olivat yhdessä mielenterveyden häiriöiden kanssa yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ne selittävät lähes joka kolmannen uuden työkyvyttömyyseläkkeen.
Kyse ei ole vain yksilöiden hyvinvoinnista, vaan myös taloudesta. Tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheutuvat kustannukset nousevat vähintään miljardiin euroon vuodessa. Kun mukaan lasketaan terveydenhuollon kulut, sairauspäivärahat, menetetty työpanos ja ennenaikainen eläköityminen, kustannukset nousevat vielä suuremmiksi.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin syy lääkärikäynteihin ja yksi merkittävimmistä työpoissaolojen aiheuttajista Suomessa. Väestön ikääntyessä tilanne vain pahenee: vuoteen 2035 mennessä Suomessa on yli 800 000 yli 75-vuotiasta.
Silti tuki- ja liikuntaelinterveys ei näy riittävän vahvasti kansallisessa päätöksenteossa tai hallitusohjelmissa, vaikka samaan aikaan tavoitellaan työurien pidentämistä ja sote-menojen hillintää.
Järjestöillä on tärkeä rooli liikkumiseen kannustamisessa.
Ongelma ei ole ratkaisujen puute. Tutkimusnäyttö on selvä: varhainen tuki, liikkuminen ja kuntoutus vähentävät sairauspoissaoloja, tukevat toimintakykyä ja ehkäisevät työkyvyttömyyttä. Silti painopiste on yhä liian usein raskaissa palveluissa ennaltaehkäisyn sijaan.
Järjestöillä on tässä keskeinen rooli. Ne tavoittavat ihmisiä, jotka jäävät julkisten sote-palvelujen ulkopuolelle, ja tarjoavat matalan kynnyksen liikuntaa erityisesti niille, joille liikkuminen on sairauden tai toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi haastavaa. Samalla ne tuottavat kustannustehokkaita palveluja, jotka keventävät julkista järjestelmää.
Arjessa järjestöt tarjoavat vapaaehtoistoimintaa, vertaistukea sekä ryhmä- ja liikuntatoimintaa, joita käytetään vuosittain satojatuhansia kertoja. Ne välittävät tutkittua tietoa, tukevat omahoitoa sekä vähentävät yksinäisyyttä ja eriarvoisuutta saavutettavan toiminnan avulla. Myös hyvinvointialuejohtajat ovat todenneet, että järjestöjen tuki vahvistaa arjenhallintaa, ehkäisee ongelmien syvenemistä ja täydentää hyvinvointialueiden vastuulla olevia palveluja.
Suomeen tarvitaan kansallinen tuki- ja liikuntaelinterveysstrategia sekä ehkäisyohjelma osana pitkäjänteistä terveyspolitiikkaa. Miljardin euron kansantauti ei ratkea lisäämällä hoitoa vasta lopussa, vaan siirtämällä painopistettä ennaltaehkäisyyn.
Anu Uhtio
toiminnanjohtaja
Maria Mattila
erityisasiantuntija
Suomen Reumaliitto
Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.5.2026.