Työkyvyn heikentyminen tapahtuu usein pikkuhiljaa. Työntekijä itse ei aina edes huomaa uhkaavaa tilannetta, mutta esimies, työkaverit ja läheiset saattavat huomaavat erilaisia pulmia työn sujumisessa. Pelkkä tunne siitä, että työntekijällä ei ole kaikki kunnossa, riittää asiaan puuttumiseen.
Hälytysmerkkejä työkyvyn heikentymisen uhkasta voivat olla:
- työhöntulo tuntuu vain harvoin mukavalta
- työntekijä kokee pystyvänsä parempaan ja kaipaa haasteita
- työtehtävät tuntuvat liian vaikeilta tai työtä on liikaa
- elämäntilanne työn ulkopuolella vie kaikki voimavarat
- työpaikan ristiriidat vievät energiaa työnteolta
- työpäivät pidentyvät toistuvasti
- myöhästelyt, sairaus- ja muut poissaolot lisääntyvät
- työkäyttäytyminen muuttuu
- työsuoritukset heikkenevät tai työn laatu huononee
- työtoverit ovat huolissaan tai valittavat työntekijästä
- käyttäytyminen viittaa alkoholin tai päihteiden ongelmakäyttöön
- asiakaspalaute huononee.
Jos hälytysmerkkejä ilmenee, esimiehen velvollisuutena on ottaa asia puheeksi työntekijän kanssa. Myös työtoverit voivat ilmaista huolensa työtoveristaan ja kehottaa häntä ottamaan asian puheeksi esimiehen kanssa.
Usein toistuvat, lyhyetkin sairauspoissaolot voivat olla merkki työkyvyn heikentymisestä. Työnantajan on tärkeää seurata työntekijöiden sairauspoissaoloja. Työpaikoilla on käytössä erilaisia seurantajärjestelmiä hälytysrajoineen. Kun sovittu hälytysraja ylittyy, esimies ottaa asian puheeksi työntekijän kanssa ja käynnistää ns. työkykyprosessin.
Työkyvyn tukemisen periaatteita
Työkykytalon pystyssä pysyminen vaatii työntekijän, työantajan ja työterveyshuollon sujuvaa yhteistyötä. Useilla työpaikoilla on käytössä työkyvyn tukemisen ohjelma, jota voidaan kutsua esimerkiksi varhaisen tuen malliksi. Se sisältää ennakoivan tuen, varhaisen ja tehostetun tuen sekä työhön paluun tuen. Jotta malli ei jää pelkäksi paperiksi, sen käytölle pitää olla selkeät pelisäännöt ja toimintatavat. Yhteistyöhön osallistuvien (työntekijä, lähiesimies, työterveyshuolto) pitää tietää, mitä heiltä odotetaan ja mitkä ovat työpaikan toimintatavat työkykyongelmien ratkaisemisessa.
Varhainen puuttuminen on työkyvyn tukemisen kulmakivi. Nykyään painotetaan ennakointia eli tilanteeseen pitäisi yrittää vaikuttaa jo ennen varsinaisen työkykyongelman syntymistä. Varhaisen tuen vaiheessa työntekijän tulee itse rehellisesti pohtia tilannettaan ja etsiä ratkaisuja yhdessä esimiehen kanssa kahdenkeskisessä keskustelussa. Ratkaisuja tehdään sen mukaisesti, mistä oikeasti on kyse. Onko työnteon sujumattomuuden syynä työntekijän terveysongelmat vai onko työmotivaatio hukassa? Onko työntekijän ammattitaito kenties vanhentunut vai onko työkykyongelman taustalla työyhteisön ristiriidat tai henkilön kuormittava elämäntilanne?
Työkyvyn tehostetusta tuesta puhutaan, kun ratkaisujen etsimiseen tarvitaan ulkopuolisia asiantuntijoita esimerkiksi työterveyshuollosta tai työsuojelusta. Jos työkykypulmien taustalla on terveysongelma, työntekijä ohjataan työterveyshuoltoon. Tarvittavien tutkimusten ja selvittelyjen jälkeen järjestetään usein työterveysneuvottelu, jossa saman pöydän ääressä työntekijä, työnantajan edustaja ja työterveyshuollon asiantuntijat pohtivat yhdessä ratkaisuja työntekijän tilanteeseen. Samalla sovitaan jatkotoimenpiteistä sekä niiden vaikutusten seurannasta.
Työhön paluun tuessa esimies pitää yhteyttä työntekijään sairauspoissaolon aikana ja työterveysneuvottelu järjestetään hyvissä ajoin ennen sairauspoissaolon päättymistä. Yhdessä sovitaan tarvittaessa esimerkiksi työn keventämisestä, perehdyttämisestä pitkän poissaolon jälkeen ja asioiden vireille laittamisesta Kelaan ja/tai työeläkelaitokseen.
Pitkien sairauspoissaolojen seurantaa helpottaa lakisääteinen ns. 30-60-90-sääntö. Tiivistetysti se tarkoittaa:
- 30 sairauspäivän jälkeen työnantajan on ilmoitettava työterveyshuoltoon sairauspoissaoloista ja työterveyshoitaja selvittää tilannetta ja ohjaa työntekijän tarvittaessa työterveyslääkärille
- 60 päivän sääntö sisältää Kelan sairauspäivärahan hakemisen ja kuntoutuspäivärahan hakemisen Kelassa
- Ennen 90 sairauspoissaolopäivää lääkäri tekee B-lausunnon Kelalle työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja mahdollisuudesta jatkaa työssä. Ilman lausuntoa Kela ei voi maksaa sairauspäivärahaa 90 päivän jälkeen.
Mitä voit itse tehdä?
Oma käsityksesi työkyvystäsi ennustaa tulevaa työkykyäsi. Et voi valita terveyttä tai sairautta, mutta voit valita asenteesi asioihin ja pitää yllä toivoa. Voit keskittyä ratkaisujen etsimiseen ongelmien päivittelyn sijasta. Työelämässä selviytyminen vaatii kestävyyttä ja joustavuutta, joita voi opetella. Selviytymistä edesauttaa itsensä ja toisten hyväksyminen sellaisenaan.
Hyvä työilmapiiri tukee työssä jaksamista. Omaa osuuttaan työilmapiirin rakentamisessa on syytä aika ajoin arvioida. Omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta kannattaa huolehtia sekä siitä, että työ, lepo ja virkistys ovat omassa elämässä sopivassa suhteessa toisiinsa.
Ennen kaikkea ole rehellinen itsellesi ja toisille. Jos esimerkiksi työsi on fyysisesti kuormittavaa etkä selviydy siitä fibromyalgian oireiden vuoksi, lähde rohkeasti uusille urille. Voit olla työkyvytön yhteen ammattiin tai työtehtävään, mutta työkykyinen johonkin toiseen. Uudelleen suuntautumisessa on tärkeää se, mitä sinä itse toivot työltäsi, missä koet olevasi hyvä ja mitä kykenet tekemään. Mikä saa sinut syttymään ja missä tehtävässä voisit kokea työn imua ja iloa.
Uskalla unelmoida ja tehdä muutoksia. Opettele vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä – ja elää. Mieti millaisena näet tulevaisuutesi työelämässä parhaimmillaan. Mitä voimavaroja, kykyjä ja taitoja sinulla jo on tavoitteen saavuttamiseksi? Entä tarvitsetko apua tavoitteesi saavuttamiseksi? Mikä on ensimmäinen askel tavoitteesi suuntaan?