Yliliikkuvat nivelet kaipaavat tukea
Joka kymmenennellä suomalaisella on yliliikkuvat nivelet. Ne kaipaavat tuekseen jämäkät lihakset.
Ilman niveliä ei olisi liikettä. Liike syntyy, kun luihin yhteydessä olevat lihakset saavat viestin: ”Supistukaa!” Lihas supistuu. Nivel, joka jää luiden väliin joko koukistuu, ojentuu, lähentyy, loitontuu tai kiertyy.
Suurimmalla osalla ihmisistä nivelsiteet ja muut sidekudokset estävät nivelen yliojentumisen. Sormet ojentuvat kämmenen kanssa suurin piirtein samaan tasoon, polvet suoriksi pylväiksi.
Yliliikkuvat nivelet toimivat toisin. Niitä ympäröivät kudokset päästävät liikkeen pidemmälle. Pikkusormi voi jatkaa matkaa kämmenselän puolella kohti rannetta, polvet taipua loivalle mutkalle taaksepäin.
Noin joka kymmenennellä suomalaisella on yliliikkuvat nivelet. Arkikielessä puhutaan myös yliojentuvista nivelistä. Valtaosa pärjää niiden kanssa kivuitta. Huolestua ei tarvitse, kannattaa vain opetella pysäyttämään liike oikeaan kohtaan.
”Jos kivut vaikeuttavat normaalia elämää ja liikkumista, kannattaa mennä lääkäriin”, fysiatri Kia Pelto-Vasenius sanoo.
Yksilölliset nivelet
Nivelten liikkuvuus on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat ikä, sukupuoli, etninen tausta ja nivelen rakenne sekä sidekudoksen joustavuus, Pelto-Vasenius kertoo.
Yliliikkuvuuteen vaikuttaa myös lihasjänteys. Mitä jäntevämmät lihakset ovat, sen paremmin ne tukevat niveliä. Jäntevyys on pitkälti perinnöllistä, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Vähäistä jäntevyyttä voi korvata lihasvoimaa lisäämällä.
Jos yliliikkuvat nivelet eivät aiheuta ongelmia, ne ovat ominaisuus, eivät sairaus.
Yliliikkuvuuden diagnoosit tarkentuivat vuonna 2017. Nivelten yliliikkuvuudet, jotka aiheuttavat kipua tai muita merkittäviä oireita, on jaettu kahteen sairausryhmään.
Yleisempää ryhmää kutsutaan yliliikkuvuuskirjon oireyhtymäksi. Nimensä mukaisesti sen sisään mahtuu paljon vaihtelua.
Toinen ryhmä on hypermobiili Ehlers-Danlosin oireyhtymä. Ehlers-Danlosin oireyhtymä tunnetaan myös lyhenteellä EDS. Siihen kuuluu joukko perinnöllisiä tukikudosten sairauksia.
”Hypermobiili EDS on sairauden muodoista lievin, tavallisin ja hyvälaatuisin.”
Monilla reumasairauksia sairastavilla on yliliikkuvia niveliä, mutta EDS:ää lukuun ottamatta yliliikkuvat nivelet eivät yleensä ole reumasairauden oire.
Pohjana Beightonin testi
Kun potilas, jolla on yliliikkuvat nivelet, valittaa nivelkivuista, lääkäri sulkee ensin pois muut mahdolliset kivun syyt kuten nivelreuman. Vasta sen jälkeen diagnoosiksi voi tulla yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä tai hypermobiili EDS.
Nivelten yliliikkuvuuden arvioinnissa käytetään Beightonin testiä. Siinä pisteitä kertyy polvien ja kyynärpäiden reippaasta yliojennuksesta sekä siitä, jos pikkusormet taipuvat taakse suoraan kulmaan, peukalot kiinni kyynärvarteen tai kämmenet ulottuvat lattiaan suorin polvin.
Korkein pistemäärä on yhdeksän. Jos aikuinen saa testistä pisteitä viisi tai enemmän, voi kyseessä olla yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä.
Pelkkä Beightonin testi ei riitä diagnoosiin. Se on vain osa tutkimusta.
”Lääkäri tekee diagnoosin oireiden ja kliinisen tutkimuksen pohjalta”, Pelto-Vasenius sanoo.
Myös tarpeeksi monen muun oireen tulee viitata yliliikkuvuuteen. Sellaisia ovat muiden muassa tuki- ja liikuntaelinten kipu, fyysinen väsymys, vaikeus koordinoida liikkeitä ja autonomisen hermoston toiminnan häiriöt. Nivelet voivat myös mennä tavallista useammin sijoiltaan, joko kokonaan tai osittain.
Kipu voi säilyä, vaikka syy poistuu
”On yhä hieman epäselvää, mitä kaikkea on yliliikkuviin niveliin liittyvän kroonisen lihas- ja nivelkivun taustalla”, Kia Pelto-Vasenius sanoo.
Kivut voivat johtua esimerkiksi tunto- ja kipuhermopäätteiden ärsytyksestä tai siitä, että yliojentuvat nivelet aiheuttavat ympäröiviin kudoksiin toistuvasti pieniä vaurioita. Syynä voivat olla myös pehmytkudosperäiset kivut tai keskushermoston herkistyminen.
Krooninen kipu muovaa aivojen toimintaa.
”Osalla ihmisistä kipuun liittyvät muutokset aivoissa korjaantuvat, kun kudosvauriot paranevat, mutta kaikilla näin ei käy. Heillä kipu jatkuu, vaikka sen syy on poistunut.”
Kivun kroonistumiseen vaikuttavat myös muiden muassa perimä, ympäristö ja persoonallisuuden piirteet.
Kuntoutuminen vaatii sinnikkyyttä
Pienten lasten nivelet ovat paljon joustavammat kuin aikuisten. Yliliikkuvista nivelistä voi kieliä se, jos kävelemään oppiminen on ollut tavallista hitaampaa, nilkat venähtävät toistuvasti tai lapsi väsyy liikkumisesta helposti.
Jos oireet eivät haittaa arkea, vanhempien ei tarvitse huolestua. Parasta on kannustaa lasta monipuolisen liikkumaan monipuolisesti, jotta lihakset vahvistuvat ja lapsi oppii hallitsemaan kehoaan.
Jos nuorella on hyvin yliliikkuvat nivelet, se kannattaa ottaa ammatinvalinnassa huomioon.
”Suosittelen fyysisesti kevyttä työtä”, Pelto-Vasenius sanoo.
Hyvä uutinen kaikenikäisille on, että yliliikkuvissa nivelissä ei yleensä ole kyse vakavasta sairaudesta.
Kuntoutus on silti tärkeää, jotta toimintakyky pysyy yllä. Lihaksia on vahvistettava, jotta ne tukevat niveliä. Lääkärin tärkeänä työparina on silloin fysioterapeutti, joka opettaa oikeat liikkeet.
Moni yliliikkuvista nivelistä kärsivä varoo kivun pelossa joitakin liikkeitä. Välttelystä pitää oppia pois.
”Hoito suunnitellaan yksilöllisesti. On tärkeää, että harjoitteet tehdään oikeaoppisesti ja mahdollisimman kivuttomasti. Säännöllinen ja niveliä säästävä liikunta voi vähentää kipuja”, Kia Pelto-Vasenius sanoo.
Lihaksia aletaan voimistaa vähitellen. Lisäksi opetellaan aiempaa parempaa vartalonhallintaa. Pitkäjänteinen harjoittelu on tärkeää, samoin valmius muuttaa omia tapojaan toimia.
Ergonomia ja oikeat asennot käydään läpi niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Myös niveliä tukeville ortooseille voi joskus olla tarvetta.
Vaikka omat yliliikkuvat nivelet eivät oireilisi kivulla, yliojentamista kannattaa välttää, sillä se lisää riskiä sairastua nivelrikkoon.
Oli oireita tai ei, sopiva liikunta ja lihasten tuki ovat parasta mitä yliliikkuville nivelilleen voi tarjota.
Teksti: Pia Laine
Kuva: 123rf
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 1/2020.
