Unettoman yö on pitkä
Unettoman yön aikana mieleen ehtii nousta monta mörköä. Onneksi unettomuuden hoitoon on keinoja.
Pää tyynyyn, silmät kiinni ja unten maille. Kuulostaa helpolta, mutta ei aina ole.
Kolmasosa suomalaisista nukkuu ajoittain huonosti ja joka kahdeksas kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta.
Kroonisia sairauksia sairastavilla unettomuus on yleisempää kuin muilla. Kipupotilaista 40–80 prosentilla on uniongelmia, selviää unettomuuden Käypä hoito -suosituksesta. Kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistut tutkimukset kertovat, että uniongelmat ovat yleisiä monia eri reumasairauksia sairastavilla.
Unettomat yöt ovat tuttuja seropositiivista nivelreumaa sairastavalle Annille.
”Siinä ehtii kuvitella kaikkea kamalaa. Kun on pitkään nukkumatta, olo muuttuu ihan epätoivoiseksi. Se on pitkä se yö.”
Annilla on diagnosoitu myös masennus. Ensin tuli reuma, sitten unettomuus, sitten masennus.
Vaikka unettomuus on yleistä, pahaksi äityessään sen vaikutukset ovat niin ikäviä, ettei niistä ole mukava puhua omalla nimellään. Annin oikea nimi ei ole Anni, ja nimimerkin takaa puhuvat tässä jutussa myös kaksi muuta omasta unettomuudestaan kertovaa naista.
Nuorempana Anni nukkui surutta kellon ympäri. Jos joku kertoi univaikeuksista, aihe tuntui vieraalta. Ei se varmasti itseä koskaan koskettaisi.
Ensin hyvää yöunta sotki kolmivuorotyö hoitoalalla. Unirytmi oli välillä työn takia ylösalaisin.
Toden teolla unettomuus alkoi jyrätä, kun reumadiagnoosi varmistui. Huoli ja kauhu täyttivät mielen ja yöuni katosi, välillä kokonaan.
**
Ilman unta elimistö uupuu.
”Uni on meille välttämätöntä. Ilman sitä ihminen ei selviä. Kaikki elolliset nukkuvat tai ainakin lepäävät”, sanoo unitutkija Timo Partonen, joka työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Kun uni on hyvää, se noudattelee tiettyä kaavaa. On rem-unta eli vilkeunta ja ei-vilkeunta eli perusunta. Perusuni jakautuu kolmeen: torkkeeseen, kevyeen perusuneen ja syvään uneen.
Noin puolet terveen ihmisen yöunesta on kevyttä perusunta, torketta vain hetki nukahtamisen jälkeen.
Syvää perusunta on noin viidennes yöunesta. Se painottuu yön alkupuolelle. Se on niin syvää, ettei ihminen itse sen aikana herää ja ulkopuolisenkin on vaikea herätellä. Jos ihminen kävelee unissaan, se tapahtuu syvän unen vaiheessa.
Terveenkin ihmisen yöuni kevenee yön puolivälissä, kun syvän unen vaihe loppuu. Silloin ihminen on herkempi heräämään ulkoisiin ärsykkeisiin kuten ääniin tai valoon. Moni havahtuu aamukolmen paikkeilla hetkeksi.
Reilu neljännes yöunesta on vilkeunta. Se painottuu aamupuolelle ja silloin nähdään unia.
”Jos ihminen herää vilkeunen vaiheessa, hän voi muistaa, mitä unta on nähnyt. Muista univaiheista herätessä unikuvia ei muisteta.”
**
Kun ihminen kärsii univaikeuksista, unen kaava rikkoontuu. Yöuni voi olla katkonaista, nukahtaminen vaikeaa, uni loppua liian aikaisin tai jäädä yksinkertaisesti liian lyhyeksi. Kaikista seuraa se, ettei uni virkistä. Olo on väsynyt jo heti aamulla.
”Unen pitäisi virkistää. Ei aamulla tarvitse olla pirteä kuin peipponen, mutta pitäisi tuntea levänneensä. Unen pitäisi tuoda lisää voimia, ei viedä niitä pois”, Partonen sanoo.
Unettomuudessa etenkin syvän unen määrä vähenee ja tilalle tulee kevyttä perusunta. Jos kärsii masennuksesta, voi vilkeunen osuus lisääntyä ja unet muuttua painajaisiksi, joista heräilee tiuhaan.
Pitkittyneet uniongelmat rasittavat elimistöä. Verenpaine pyrkii nousemaan, mikä puolestaan rasittaa sydäntä ja verisuonia. Sokeritasapaino heikkenee ja stressihormoniksikin kutsutun kortisolin taso nousee.
Uneton itse huomaa ensin psyykkisen puolen muutokset.
”Toimintatarmo vähenee. Tuntuu, ettei asioita jaksa tehdä haluamallaan tavalla, vaikka motivaatiota olisi. Voi tulla keskittymisvaikeuksia, tarkkaavaisuus heikkenee eikä pysty palautumaan.”
Muistikin voi temppuilla. Uusien asioiden mieleen painaminen ei ole yhtä helppoa kuin aiemmin ja muistissa jo olevia asioita voi joutua haeskelemaan pitkään.
Ongelmat heijastuvat myös lähipiiriin.
”Mieliala voi jonkin verran laskea, mutta ei välttämättä masennukseen asti. Ärtyisyys lisääntyy ja siitä seuraa helposti riitoja muiden kanssa niin kotona kuin työpaikallakin.”
Parasta on, jos unettomuuteen päästään käsiksi heti alussa, ettei se pääse kroonistumaan.
**
Turkulaisella Ullalla diagnosoitiin seronegatiivinen nivelreuma kahdeksan vuotta sitten. Hän oli aina ollut herkkäuninen, mutta kunnolla unettomuus tuli tutuksi reuman myötä. Kivut pitivät hereillä.
”Olin ärtynyt, vihainen ja poissa pelistä. Tuntui kuin perheessä olisi ollut vain yksi vanhempi, mieheni joutui yksin pyörittämään arkea.”
Pahimpia olivat öiset hartia- ja rannekivut.
”Nukun yleensä kyljelläni, mutta yhdessä vaiheessa sain nukuttua vain sohvalla istuvassa asennossa.”
Kova rannetuki auttoi hieman öisiin käsikipuihin, mutta nukkuminen oli mahdotonta ilman särkylääkkeitä.
Vastassa oli kierre, joka tuntui vievän aina vain syvemmälle. Kivut aiheuttivat unettomuutta, unettomuus stressiä ja stressi nivelkipuja. Kun paha väsymystila oli jatkunut pari päivää, iskivät niveltulehdukset, ja öisestä nukkumisesta tuli vielä vaikeampaa.
Pahimmat kivut saatiin kuriin, kun nivelreuman hoidoksi löytyi sopiva biologinen lääke. Ulla on alusta lähtien osannut vaatinut hoitoa myös uniongelmiinsa.
”Tunnen aika hyvin omat oikeuteni, ja minulla on onneksi ollut oikein hyviä reumalääkäreitä ja -hoitajia”, Ulla sanoo.
Nykyään tulehdustila kestää pisimmilläänkin pari päivää, kun se ennen saattoi jatkua viikon. Särkylääkkeitä hän tarvitsee parina kolmena yönä viikossa.
”Pärjään nyt reuman kanssa aika hyvin. Sen eteen on kyllä pitänyt tehdä aika paljon muutoksia elämässä.”
**
Annille ovat tuttuja yöt, jotka eivät vie väsymystä pois. Hän käyttää iltaisin nukahtamislääkettä, jota yleensä suositellaan lyhytaikaiseen hoitoon. Annilla se on ollut käytössä pari vuotta, sillä se on ollut lääkkeistä ainoa, joka hänellä toimii. Se auttaa nukkumaan edes muutaman tunnin.
Huonosti nukutut yöt vaikuttavat kaikkeen.
”Ennen olin sosiaalinen ihminen ja tykkäsin jutella ihmisten kanssa. Nyt välttelen ihmisiä. Tässä vähän mökkiytyy, kun jää kaikesta pois”, Anni sanoo.
Anni asuu pienellä paikkakunnalla. Huolia lisäsi myös se, että hän menetti työnsä. Se ja väsynyt olemus hävettävät, samoin masennus. Siitä hän ei ole kertonut edes vanhemmilleen, koska ei halua huolestuttaa heitä.
”Silottelen tätä nukkumista äidillenikin.”
**
Unettomuuden syytä kannattaa alkaa selvittää, jos unettomuus on vaivannut useimpina öinä viikossa kuukauden ajan ja jos siitä on selkeää haittaa.
”Jos kyky toimia heikkenee niin, että ei enää pysty tekemään vapaa-ajalla tai töissä samoja asioita kuin ennen, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle unettomuuden syyn selvittämistä varten”, unitutkija Timo Partonen sanoo.
Unettomuuskierteen katkaisu onnistuu parhaiten, kun se ei ole jatkunut vielä pitkään.
Tutkimusten mukaan tehokkaimmat hoitokeinot ovat lääkkeettömiä, myös pitkäaikaisessa unettomuudessa.
Unirytmi kannattaa pitää mahdollisimman säännöllisenä, mennä nukkumaan ja herätä samoihin aikoihin, myös viikonloppuisin. Päiväunia on syytä välttää.
”Heräämisaika kannattaa pitää vakiona riippumatta siitä, kuinka pitkään on edellisenä yönä nukkunut. Se auttaa pitämään unirytmin säännöllisenä.”
Olosuhteet nukkumiselle kannattaa tehdä mahdollisimman otollisiksi: sänky itselle sopivaksi, lämpötila mukavan viileäksi ja huone tarpeeksi pimeäksi.
”Ilta-aika on hyvä rauhoittaa, niin on helpompi houkutella unta luokseen.”
Jos uni ei ota tullakseen puolessa tunnissa, on hyvä nousta ylös ja mennä vaikka toiseen huoneeseen. Sänkyyn kannattaa palata vasta, kun on väsynyt.
Jos herää keskellä yötä, eikä saa viiteentoista minuuttiin unen päästä kiinni, silloinkin on hyvä vaihtaa paikkaa. Kelloa ei kannata katsoa, vaan luottaa omaan arvioon.
”Voi mennä toiseen huoneeseen, mutta valoja ei kannata sytyttää. Silmät on hyvä pitää auki, mutta ei tehdä mitään, mikä aktivoisi mieltä. Pitäisi olla mahdollisimman tylsää, silloin väsymys tulee nopeammin”, Partonen sanoo.
Unta voi edesauttaa myös oikea-aikaisilla aterioilla. Aamiainen kannattaa syödä pian heräämisen jälkeen. Iltakuuden jälkeen ei kannata syödä suurta ateriaa.
Säännöllinen liikunta on tärkeää. Kevyt iltakävely voi auttaa rentoutumaan. Unen kannalta parhaat ajat raskaalle kuntoliikunnalle ovat aamulla seitsemästä kahdeksaan ja iltapäivällä yhdestä viiteen.
**
Ulla on opetellut elämään niin, että reuma ja uniongelmat pysyvät kurissa. Se on tarkoittanut uuteen ammattiin kouluttautumista ja paljon muita muutoksia.
Haasteena on oppia tarpeeksi rauhallinen tahti kaikkeen tekemiseen. Jos päivällä on kiire, se kostautuu yöllä huonona unena.
”Touhuan koko ajan kaikkea. Siinä rauhoittumisessa on ollut oppimista.”
Uniongelmiin suositellaan liikuntaa ja alussa Ulla yritti liikkua liiankin kanssa. Nyt hän on löytänyt sopivammat liikkumisen tavat: uimisen, vesijumpan, luontoliikunnan, lempeän joogan.
Aamuisin hän herää muun perheen kanssa puoli seitsemältä.
”Vaikka unta riittäisikin, nousen ylös. Jos jään sänkyyn liian pitkäksi aikaa, olen aivan jumissa.”
Aamuisin reuma vaatii lempeää liikkumista, koira aamulenkille pääsyä. Rauhalliset metsälenkit koiran kanssa tekevät hyvää emännälle myös iltaisin. Illat hän pyrkii rauhoittamaan mahdollisimman stressittömiksi ja syö kevyesti, jotta raskas ruoka ei häiritse unta.
”Uni on nyt ihan ykkösasia.”
**
Joskus harvoin unettomuuden syy voi löytyä lääkepurkista.
Kuusikymppinen Kirsi sairastui muutama vuosi sitten dermatomyosiittiin. Se on harvinainen reumasairaus, johon kuuluu iho-oireita ja lihasheikkoutta. Alkuvaiheessa sitä hoidetaan korkea-annoksisella glukokortikoidilla, tutummin kortisonilla.
Rajuna alkanut sairaus vei Kirsin sairaalaan. Siellä glukokortikoidin määrä nostettiin 70 milligrammaan päivässä. Se on maksimiannos, jota Kirsin painoiselle ihmiselle saa antaa. Jo 25:tä milligrammaa pidetään korkeana annoksena. Suuret määrät aiheuttavat ylivilkkautta ja heikentävät unen laatua.
”Unilääkkeet aloitettiin samaan aikaan. Otin ne kiltisti, vaikka en ehkä siinä vaiheessa ihan vielä tajunnut miksi.”
Kirsiä tutkittiin tarkkaan, sillä dermatomyosiittiin liittyy usein muita sairauksia. Kirsiltä löytyi rintasyöpä, joka oli saattanut laukaista dermatomyosiitin. Seurasi rankka vuosi, kun molempia sairauksia hoidettiin yhtä aikaa.
”Siinä vaiheessa vain suoritin hoitoja. Tuntui, että katsoin kehoani kuin ulkopuolinen.”
Pää ehti mukaan, kun pahin vaihe oli ohi. Vaikka kortisoniannoksia laskettiin, vilkkaus vain lisääntyi ja uni jäi huonoksi.
”Sain kyllä unen päästä kiinni, mutta heräilin pitkin yötä. Aamulla olo oli aivan pöhnäinen.”
Unen laatua ja ylivilkkautta korjailtiin psykiatrisella poliklinikalla, joka on erikoistunut nimenomaan lääkkeistä johtuviin ongelmiin. Unilääke vaihtui pieniannoksiseen psyykenlääkkeeseen.
Kirsi on ottanut käyttöön myös lääkkeettömät keinot: sopiva ravinto, päivittäinen ulkoilu, rentoutuminen, säännöllinen nukkumaanmeno. Nekin menivät alussa vähän suorittamisen puolelle. Nykyään hän näkee jo vähän huumoria siinä, kuinka määrätietoisesti hän yritti suorittaa rentoutumista.
Nyt unen kanssa menee paremmin. Kirsi jäi hiljattain eläkkeelle, vähän suunniteltua aikaisemmin. Uusi elämäntilanne on unen kannalta sallivampi, kun aamulla voi tarvittaessa nukkua pidempään.
”Olen yhä huonouninen. Yöuni on katkonaista, ja sellaiseksi se varmaan jääkin.”
**
Unettomuudesta ja masennuksesta kärsivä Anni kävi alkuvuodesta uudella lääkärillä. Tämä ehdotti, että unettomuuteen kokeiltaisiin nettiterapiaa ja kirjoitti lähetteen. Anni on hoitomuodosta innoissaan.
Älykännykässä mukana kulkeva nettiterapia kesti kolme kuukautta. Jokaisella viikolla oli oma teemansa ja tehtäviä piti tehdä päivittäin.
”Olen aina ollut todella tunnollinen ja tarkka, mikä on välillä vähän ongelmallistakin. Otan asiat niin tosissani.”
Nettiterapian kohdalla tunnollisuus osoittautui hyväksi. Ohjelmassa ei pääse eteenpäin, ellei suorita edellistä tehtävää. Anni otti tavaksi avata ohjelman aamuin ja illoin.
Parasta olivat käytännön neuvot. Unettomuudesta kärsiviä kehotetaan aina rentoutumaan, mutta neuvot jäävät usein yleiselle tasolle. Kännykän ohjelma antoi tarkat ohjeet.
Uutta oli se, että sänkyyn saa mennä vasta väsyneenä.
”Olin mennyt iltasella nukkumaan samaan aikaan kuin lapset, että saisin nukuttua mahdollisimman pitkään.”
Myöhäisemmän nukkumaanmenon ansiosta iso osa sängyssä pyöriskelystä jäi pois. Yhtäjaksoista unta alkoi tulla enemmän. Iloa oli myös pysäytyssanasta: neutraalista sanasta kuten ”jaa” tai ”niin”, jota voi hokea mielessään, kun ajatus meinaa karkailla.
Kun kolmen kuukauden ohjelma oli ohi, oli vuorossa testi. Annin ahdistuneisuutta kuvaavat pisteet olivat pudonneet puoleen alkutestistä. Myös haitalliset käsitykset unesta olivat vähentyneet jonkin verran.
”Vaikea se on itseään kokonaan muuttaa, kun on tällainen murehtija. Vähän huolestuttaa, miten pärjään, kun ohjelma on ohi.”
Silloin tällöin Anni saa ohjelman neuvoilla nukuttua neljä tuntia. Se on pidempään kuin vuosiin.
**
Kun uniongelmat olivat tuoreita, Ulla ei mielellään kertonut niistä muille. Nyt hän on sitä mieltä, että avoimuus on sittenkin paras linja.
”Tärkeintä on olla rehellinen. Itse siinä kärsii eniten, jos ei nuku.”
Parhaat edellytykset unelle löytyvät kotoa, ja siksi Ulla ei mielellään matkusta. Vaikka mukana olisi oma tyyny, hotellissa tai kyläpaikassa yöpyminen tarkoittaa aina unetonta yötä.
Kotona puitteet unelle ovat paremmat, vaikka sekä mies että koira välillä kuorsaavat. Korvatulpat ovat ahkerassa käytössä, samoin silmälaput. Oma patja, tyyny ja peitto ovat juuri sopivat, ja ikkuna auki usein yölläkin, jotta lämpötila on mukavan viileä.
Kun kivut ovat kurissa, unta riittää nykyään kahdeksaksikin tunniksi. Se tuntuu juhlalta.
”Uni on pyhä. Siitä en tingi.”
Teksti: Pia Laine
Kuvitus: Esa-Pekka Niemi
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2021.
