Tämäkin vielä – tulehdus lisää liitännäissairauksien riskiä

Tulehduksellinen reumasairaus lisää eräiden muiden sairauksien riskiä. Paras tapa välttää ikäviä vieraita on reuman hyvä hoito.

Eikö tämä reuma yksin riittäisi, pitääkö sen tuoda kaverinsa mukanaan?

Tulehduksellisten reumasairauksien kylkiäisenä esiintyy joskus muita sairauksia. Osaa niistä kutsutaan liitännäissairauksiksi, osaa oheissairauksiksi.

Jo nimitykset paljastavat, mikä kutsumattomien vieraiden suhde on reumaan. Liitännäissairauksien taustalla vaikuttaa jokin reumaan liittyvä asia.

Oheissairaus taas tulee ihan reumasta riippumatta, mutta sen oireet saattavat muistuttaa reumaa tai se voi vaikuttaa reuman hoitoon. Tavallinen oheissairaus on nivelrikko, jota tulee iän myötä lähes jokaiselle, oli reumaa tai ei.

Syypäänä tulehdus

Liitännäissairauksien riskiä kasvattaa sama asia, joka tekee reumassakin tuhojaan: tulehdus.

Vaikka reumassa tulehtuvat ennen kaikkea nivelet, eivät vaikutukset rajaudu pelkästään niiden alueelle. Tulehdusta lisäävät välittäjäaineet vievät tiedon tulehduksesta eri puolille kehoa.

”Välittäjäaineet kulkevat elimistössä veren mukana. Jos on vain yhden nivelen lievä tulehdus, niin vaikutukset muualla elimistössä ovat yleensä aika pieniä. Jos taas on paljon ja voimakasta tulehdusta, veressäkin on enemmän tulehdusta aiheuttavia välittäjäaineita. Silloin on suurempi riski, että ne ärsyttävät esimerkiksi verisuonten seinämiä”, reumatologian emeritusprofessori Markku Kauppi sanoo.

Kun tulehdus vaimenee, vähenee myös liitännäissairauksien riski.

”Hyvä reuman hoito suojaa potilasta myös näiltä sairauksilta. Siksi kannattaa hoitaa omaa reumaansa hyvin.”

Voiko sen välttää?

Kuinka todennäköistä on saada tulehduksellisen reuman lisäksi jokin liitännäissairaus? Yksinkertaista vastausta ei ole, sillä asiaan vaikuttaa niin moni eri tekijä.

”Jos on hyvin raju reuma, jota ei saada hoidolla kuriin tai jos potilas ei motivoidu hoitojen toteutukseen, silloin liitännäissairauksien riski on varsin suuri. Jos taas tulehdus saadaan täysin kuriin, niin periaatteessa sitä riskiä ei enää ole tai se on hyvin vähäinen.”

Ero takavuosien tilanteeseen on suuri.

”Ennen aikaan, kun reumalääkkeiden teho oli kovin vaatimaton, liitännäissairauksia tuli ajan kanssa valtaosalle. Nykyään riski on paljon vähäisempi, sillä tulehdus on useimmiten mahdollista saada lääkkeillä hallintaan.”

Vaikka reuman hyvä hoito laskee liitännäissairauksien riskiä, ei se suojaa muilta kansansairauksilta, joita voi kehittyä ilman reumaakin.

”On veteen piirretty viiva, milloin esimerkiksi sydänsairaus liittyy reumaan, milloin se olisi tullut muutenkin”, Kauppi sanoo.

Sydän suojaan

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisilla yleisiä, oli reumaa tai ei. Jos reumaan liittyvä tulehdus on voimakas, tulehdusta edistäviä välittäjäaineita kulkee veressä eri puolille kehoa.

Ne voivat aiheuttaa tulehdusta myös verisuonten rakenteisiin ja edesauttaa plakin kertymistä valtimoiden seinämiin. Ilmiötä on joskus kutsuttu verisuonten kalkkeutumiseksi, mutta virallisempi nimi on ateroskleroosi tai valtimonkalkkeumatauti.

Kun verisuonten seinämille kertyy plakkia, veri ei kulje ahtaissa suonissa yhtä hyvin kuin ennen. Erityisen vaarallista on, jos pala plakkia irtoaa ja muodostaa veritulpan esimerkiksi sydämeen tai aivoihin.

Nivelreumaa sairastavilla on ennen ollut muuhun väestöön verrattuna liki kaksinkertainen riski saada sydän- ja verisuonisairauksia, sillä pitkään jatkuva tulehdus kuormittaa sydäntä monin tavoin. Todennäköisesti riski on ollut koholla myös muissa tulehduksellisissa reumasairauksissa, mutta nivelreumaa on tutkittu eniten.

Reumaattisen tulehduksen hyvä hoito pienentää sairauteen liittyvien sydänongelmien riskiä. Se näkyy myös tilastoissa. Nivelreumaa sairastavien sydänkuolleisuus on viime vuosikymmenet laskenut, kiitos reumalääkkeiden kehittymisen.

Omat toimet vaikuttavat

Koska reumasairaudet ja tulehdus nostavat valtimosairauden todennäköisyyttä, on reumapotilaan erityisen tärkeää pitää muut riskitekijät kurissa.

Oli reuma tai ei, sydän- ja verisuonitautien riskiä lisäävät korkea verenpaine, tupakointi, diabetes, veren huonot rasva-arvot, ylipaino ja vähäinen liikkuminen. Niihin kaikkiin voi itse vaikuttaa. Riskiä kasvattavat myös tekijät, joihin ei voi vaikuttaa: korkea ikä, miessukupuoli ja sukurasite.

”Korkea kolesteroli lisää ateroskleroosin riskiä terveilläkin ihmisillä. Reumapotilailla se pitää hoitaa vielä intensiivisemmin ja tavoitella matalampaa tasoa kuin muilla”, Kauppi sanoo.

Kolesterolia ja muita veren rasva-arvoja on syytä seurata laboratoriokokeilla. Jos arvot ovat koholla, ne on hyvä kontrolloida ja hoitaa kuntoon. Jos kolesteroli on matalalla, asian varmistaminen harvakseltaan riittää.
Jos tupakoi, siitä kannattaa pyrkiä eroon, sillä siten voi kerralla pienentää sekä sydänsairauksien riskiä että helpottaa reuman hoitoa.

Muutoinkin sydänongelmien ehkäisyä helpottaa, jos pystyy noudattamaan terveellisiä elintapoja.

Tulehduksellista reumasairautta sairastavan kannattaa pyrkiä välttämään kakkostyypin diabeteksen puhkeamista, sillä reuma ja diabetes ovat sydämelle erityisen rankka yhdistelmä. Pitkälle pääsee, jos onnistuu pitämään painon kurissa.

”Ter eellinen ruokavalio ja diabeteksen ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Jos diabetes tulee, niin se pitää hoitaa todella hyvin, samoin rasva-arvot.”

Syöpäriski on hieman koholla

Reumaan liittyvä tulehdus voi lisätä hieman syöpäsairauksien todennäköisyyttä. Jos nivelreuma on aktiivinen, riski saada syöpä on viisi prosenttia suurempi kuin väestöllä keskimäärin.

Eli jos muutoin jonkin syövän saisi tietystä ihmismäärästä 20 henkilöä, samankokoisesta joukosta tulehduksellista reumaa sairastavia sen saisi 21 ihmistä.

Reuma näyttää lisäävä jonkin verran riskiä saada lymfaattisen solukon syöpiä, joihin kuuluu muun muassa lymfoomia eli imusolmukesyöpiä. Ne ovat varsin har inaisia, joten reumapotilaan hieman kohonnut riski ei tee sairautta yleiseksi, mutta ero näkyy tilastoissa.

Jäljet johtavat jälleen pitkäkestoiseen tulehdukseen ja sen vaikutuksiin. Kun tulehdus jyllää, elimistön puolustusjärjestelmä käy ylikierroksilla ja tuottaa tavallista enemmän puolustuksekseen tarvitsemiaan B- ja T-soluja. Kun tulehdus on päällä, tulehdussoluja sekä syntyy että tuhoutuu vauhdilla.

”Silloin myös imukudos käy ylikierroksilla ja siihen liittyy suurentunut riski, että jokin asia menee pieleen solusyklissä”, Kauppi sanoo.

Tulehduksen ollessa päällä myös imusolmukkeiden omien solujen pitää uudistua paljon nopeampaan tahtiin kuin muulloin. Jos prosessissa tapahtuu virhe, voi seurauksena olla jokin imusolmukkeiden syövistä. Kohonnut riski liittyy siis tulehduksen voimaan ja lymfaattisten solujen uudistumiseen.

Vaikka riski saada lymfooma on hieman suurempi kuin muilla ihmisillä, on sairauden omalle kohdalle osuminen hyvin epätodennäköistä. Tehokkailla reumalääkkeillä reumaattinen tulehdus rauhoittuu ja samalla lymfaattisten solujen toiminta normalisoituu. Hieman kohonnut kasvainriski palaa terveiden tasolle.

Muutamia syöpiä tavataan reumaa sairastavilla harvemmin kuin muilla. Näitä ovat paksusuolen syöpä ja naisten tavallisin syöpä, rintasyöpä.

Paksusuolen syövältä suojaavaa vaikutusta selittävät todennäköisesti tulehduskipulääkkeet. Niiden käytön tiedetään vähentävän paksusuolen syöpää ja reumasairauksia sairastavat käyttävät niitä enemmän kuin väestö keskimäärin.

Rintasyövän osalta ei oikein tiedetä, miksi se on harvinaisempi reumaa sairastavilla kuin muilla.

Keuhkoja seurataan

Kun reuma todetaan, kuvataan keuhkot. Heti alussa on syytä tarkistaa, että niissä on kaikki kunnossa. Samalla saadaan talteen sairastumisen alun tilanne. Se voi olla tarpeen tulevaisuudessa, kun halutaan arvioida, onko sairaus vaikuttanut keuhkoihin.

On myös toinen tärkeä, ehkä vähän yllättävä syy. Keuhkot pitää kuvata tuberkuloosin varalta, jos aloitetaan vahvempia reumalääkkeitä.

Vielä 1970-luvulla tuberkuloosi oli Suomessa yleinen sairaus, vaikka siihen menehdyttiin enää harvoin. Suurin osa nykyisistä yli 60-vuotiaista on kasvuvuosinaan tavannut jonkun tuberkuloosia sairastaneen ja siten altistunut tartunnalle.

Vaikka tartunta ei kehittyisi oireiseksi tuberkuloosiksi, voi taudinaiheuttaja jäädä piilevänä elimistöön.

”Tubibasilli voi joskus harvoin olla koteloituneena johonkin keuhkon nurkkaan. Kun biologiset reumalääkkeet otetaan käyttöön, hillitään immuunipuolustusta ja saatetaan päästää tubi kapselistaan ulos”, Kauppi sanoo.

Nykyään tämä mekanismi tunnetaan ja siksi piilevän tuberkuloosin mahdollisuus suljetaan pois ennen biologisten lääkkeiden aloittamista. Jos merkkejä tuberkuloosista löytyy, sairaus hoidetaan ennen biologisten aloitusta.

Vaikka piilevä tuberkuloosi koskee tavallisimmin ikääntyneitä ihmisiä, voi se löytyä nuoremmiltakin. Riski on koholla etenkin maahanmuuttajilla, sillä tuberkuloosi on yhä yleinen sairaus monissa köyhissä maissa sekä Itä-Euroopassa, esimerkiksi Ukrainassa.

Myös matkailu lisää riskiä.

”Ulkomailta voi huonolla säkällä napata tuberkuloosin”, Kauppi sanoo.

Hoitavalle lääkärille kannattaa siis kertoa, jos on viettänyt pitkiä aikoja maissa, joissa tavataan paljon tuberkuloosia.

Matalampi kynnys lääkäriin

Reumasairaudet voivat vaikuttaa keuhkoihin monin muinkin tavoin.

”Jos tulee hengenahdistusta tai yskää, joka ei meinaa parantua, kannattaa reumapotilaan hakeutua lääkäriin pikkuisen muita herkemmin”, Kauppi sanoo.

”Pitkittyneen keuhkoinfektion kohdalla on hyvä tarkistaa, ettei se ole kehittynyt keuhkokuumeeksi.”

Vaikka oireet olisivat niin lieviä, ettei yksin niiden takia halua lähteä lääkäriin, kannattaa ne ottaa puheeksi, kun seuraavan kerran käy reumakontrollissa lääkärillä. Joskus keuhko-ongelmat voivat olla syy säätää tai vaihtaa lääkitystä.

Muutamissa harvinaisissa reumasairauksissa keuhkoja seurataan erityisen tarkkaan. Systeemisen skleroosin näkyvin oire ovat ihoon tulevat kovettumat, mutta fibrooseja voi syntyä myös keuhkoihin. Silloin happi ei kulje enää kalvojen läpi entiseen tapaan ja voi tulla hengenahdistusta. Se voi vaatia erillisiä tutkimuksia ja hoitoja.

Kohtuu kaikessa

Liitännäissairauksien mahdollisuus kannattaa pitää mielessä, mutta liikaa niistä ei kannata huolestua.

Tehokkain keino vähentää liitännäissairauksien riskiä on hoitaa omaa reumasairauttaan hyvin. Mitä tehokkaammin ja nopeammin tulehdukset saadaan kuriin, sen parempi.

Liitännäissairaudetkin on hyvä saada kiinni varhain.

”Kun ihminen sairastuu reumaan, häntä pitää hoitaa kokonaisuutena. Ei hoideta pelkkää reumaa, vaan seurataan myös liitännäissairauksien mahdollisuutta”, Markku Kauppi sanoo.

Paljon on myös omissa käsissä.

”Potilaan on hyvä itse pyrkiä vähentämään elämäntapoihin liittyviä riskejä. Jokaisen on hyvä itse pohtia, millä asioilla voi vaikuttaa positiivisesti omaan ter veyteensä.”

Teksti: Pia Laine
Kuvat; Esa-Pekka Niemi

Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 3/2024.