Taasko labraan?

Seurantakokeissa kannattaa käydä ohjeiden mukaan, vaikkei aina huvittaisikaan. Jos jokin on pielessä, seurantakokeet paljastavat sen ja tilanne voidaan korjata ennen kuin vakavaa haittaa ehtii aiheutua.

Kolme kuukautta on hurahtanut taas kuin huomaamatta, ja melkein unohtui käydä verikokeissa. Välillä on vaikeaa muistaa jokaista käyntiä, kun labrassa on ravattava alvariinsa. Miksi se on niin tärkeää?

”Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia, ja laboratoriokoeseurannalla pyritään vähentämään vakavien haittojen riskiä. Reumalääkkeet voivat vaikuttaa haitallisesti veren soluihin ja rasittaa maksaa tai munuaisia”, sanoo reumatologian erikoislääkäri Kirsi Taimen Tyksin Reumatologian ja kliinisen immunologian keskuksesta.

Esimerkiksi veren valkosoluissa tai verihiutaleissa voi tapahtua lääkityksen myötä laskua tai maksa-arvo voi nousta. Muutoksia on vaikeaa huomata itse, sillä ne eivät alkuvaiheessa liiemmin heijastu vointiin.

”Usein muutokset ovat lieviä ja ne korjaantuvat, kun ne saadaan seurannassa kiinni ja niihin puututaan esimerkiksi lääkitystä vähentämällä tai tauottamalla. Muuten haitat voisivat olla vakaviakin ja seurauksena voisi olla esimerkiksi vaikea anemia tai maksan toimintahäiriö. Biologiset lääkkeet puolestaan saattavat altistaa infektioille.”

Suomessa käytössä olevien reumalääkkeiden turvallisuutta seurataan säännöllisin verikokein hydroksiklorokiinia, kortisonia ja apremilastia lukuun ottamatta.

”Edellä mainitut lääkkeet ovat olleet pitkään käytössä eivätkä ne aiheuta merkittäviä muutoksia verenkuvaan. Vaikka niiden takia ei tarvitse käydä laboratorioseurannassa, lääkärin seurannassa on hyvä olla, koska ne voivat aiheuttaa muita haittoja, kuten verensokerin tai painon nousua.”

Vähintään verenkuva ja maksa-arvo

Seurantakokeisiin kuuluu lähes poikkeuksetta perusverenkuva, PVK, tai täydellinen verenkuva, TVK. Perusverenkuva mittaa punasolujen, valkosolujen ja verihiutaleiden määrää, kokoa ja osuutta. Sillä voidaan selvittää muun muassa verisairauksia, anemiaa ja tulehduksia.

Täydellinen verenkuva sisältää edellisten lisäksi valkosolujen erittelyn. Perusverenkuvassa kaikki veren valkosolut lasketaan yhteen, mutta täydellisessä verenkuvassa ne erotellaan omiin alaryhmiinsä.

”Se, otetaanko perusverenkuva vai täydellinen verenkuva, on usein valinnaista. Joissakin paikoissa on totuttu ottamaan automaattisesti täydellinen verenkuva, mutta monesti vähempikin tieto riittää kertomaan, että kaikki on kunnossa”, Taimen sanoo.

Täydellinen verenkuva voidaan tarvita silloin, jos perusverenkuvassa on jotain poikkeuksellista – esimerkiksi valkosolujen kokonaismäärä poikkeaa selvästi normaaleista viitearvoista, eikä syy ole tiedossa.

Useimpien lääkkeiden kohdalla seurataan myös maksa-arvoa. Yleisin maksakoe, ALAT, kertoo maksan voinnista ja mittaa maksasolujen tulehdusta tai vauriota. Kun maksa toimii normaalisti, myös lääkkeet pääsevät vaikuttamaan toivotulla tavalla ja poistumaan elimistöstä kertymättä sinne.

”Maksa-arvoja seurataan siksi, ettei pääse kehittymään pysyvää maksavauriota. Jotkut lääkeaineet kuormittavat maksaa, ja jos lääkeannos on liian iso, maksa kuormittuu liikaa.”

Lisähaastetta aiheuttaa se, että monella on nykyään rasvamaksa, joka kuormittuu normaalia herkemmin. Jos ihmisellä on rasvamaksa tai maksa-arvot ovat valmiiksi koholla, arvot heittävät lääkityksen myötä todennäköisesti enemmän kuin silloin, kun maksassa ei ole häikkää.

Jos ALAT-arvo nousee selvästi yli viitearvon, reumalääkkeen annosta voidaan laskea tai lääke voidaan tarvittaessa tauottaa.

”Jos käyttää säännöllistä reumalääkitystä, kannattaa käydä lääkärissä vähintään vuosittain. Ennen vastaanotolle menoa otetaan laajemmat kokeet.”

Onko jokin arvo muuttunut?

Eri paikkakunnilla ja terveyskeskuksissa on erilaisia käytäntöjä siinä, kuka tarkistaa seurantakokeiden tulokset ja miten asiakas saa niistä tiedon. Nyrkkisääntö on, että tulokset tarkistaa se, joka on kokeeseen pyytänyt tai lähettänyt, eli sairaala tai terveyskeskus. Alkuvaiheen jälkeen terveyskeskus vastaa pääsääntöisesti seurannasta.

”Jos kaikki on kunnossa, käytäntö voi olla, että kukaan ei soita, vaan joku laittaa tekstiviestin tai vastaukset pitää katsoa itse OmaKannasta. Kannattaa tarkistaa, mitä asiasta on sovittu”, Taimen sanoo.

Hän suosittelee, että jokainen katsoisi tulokset myös itse OmaKannasta. Se lisää hoidon turvallisuutta. Joskus voi sattua inhimillinen erehdys ja tulos voi jäädä lääkäriltä tai hoitajalta tarkistamatta. Laboratoriokokeiden tuloksia ei tarvitse kuitenkaan itse osata tulkita.

”Huomio kannattaa kiinnittää siihen, ovatko arvot suunnilleen samat kuin ennen vai poikkeaako jokin arvo selvästi aiemmasta. Pienet poikkeamat ovat normaaleja eivätkä ole yleensä vaarallisia.
Jos tuloksissa on selvä poikkeama eikä kukaan ota yhteyttä, kannattaa itse ottaa yhteyttä hoitavaan paikkaan, terveyskeskukseen tai reumapolille.”

Merkittävät muutokset laboratorioarvoissa tapahtuvat yleensä hoidon alussa tai jos lääkeannosta suurennetaan. Jokin lääke voi sopia yhdelle mainiosti mutta nostaa toisella arvoja nopeasti. Miksi näin on, ei tarkkaan tiedetä. Geneettisten tekijöiden lisäksi moni muukin asia vaikuttaa siihen, miten lääke poistuu elimistöstä.

Kun reumalääkitys on vakiintunut, arvojen heilahtelu ei ole kovin yleistä. Niihin voivat kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi muut sairaudet tai lääkitykset, luontaistuotteiden tai alkoholin käyttö sekä ikääntyminen, sillä iän myötä maksan ja munuaisten toiminta heikkenee.

Laboratoriotulosten yhteydessä ilmoitetaan yleensä suluissa viitearvot, joihin ilmoitettua tulosta verrataan. Viitearvon ylittävä tai alittava arvo merkitään usein tähdellä.

Laboratoriotutkimusten viitearvoilla tarkoitetaan tulosten vaihteluväliä eli viiteväliä, jonka sisällä olevaa tulosta pidetään normaalina. Viitearvot ovat nimensä mukaisesti viitteellisiä. Tulos voi olla viitearvoa hieman suurempi tai pienempi, vaikka kaikki olisi kunnossa.

”Joillakin ihmisillä jokin tulos voi olla aina viitearvojen ulkopuolella ja jos se pysyy siinä, se on henkilölle ominainen taso.”

Kysyminen helpottaa hämmennystä

Reumalääkityksen laboratorioseurannan ohjeet on päivitetty viimeisen viiden vuoden aikana ja usean perinteisen reumalääkkeen seurantaväliä on harvennettu. Se helpottaa monen elämää.

”Seurantatiheys vaihtelee lääkekohtaisesti. Yleensä seurantakokeet otetaan viikoilla 3, 6 ja 12, kun aloitetaan perinteinen reumalääkitys. Jos kaikki sujuu ongelmitta, seurantaväli voidaan harventaa 3–6 kuukauteen, sanoo Taimen, joka toimii myös Terveyskylän Reumatalon projektipäällikkönä.

Biologisia ja muita uusia reumalääkkeitä käytettäessä seurantakokeiden ajoitus on hieman erilainen. Yksilölliset ohjeet saa reumatologilta tai reumahoitajalta. Jos on epävarma tai epätietoinen käytännöistä, neuvoa kannattaa kysyä omasta terveyskeskuksesta tai reumapolilta.

Moni käy reumalääkityksen laboratorioseurannassa tunnollisesti, mutta siihen liittyvät käytännöt voivat aiheuttaa myös hämmennystä. Terveyskeskuksen hoitaja tekee seurantakokeita varten yleensä jatkuvan lähetteen, joka on voimassa vuoden. Kokeista ei useinkaan tule mitään muistutusta, joten niistä huolehtiminen jää käytännössä oman aloitteellisuuden ja muistamisen varaan. Haittaako, jos joskus unohtuu?

”Jos lääkitys on ollut pitkään käytössä eikä annosta ole muutettu ja arvot ovat olleet tasaisia, yksittäisen laboratoriokäynnin unohtaminen ei yleensä ole vaarallista. Haitallista se voi olla esimerkiksi, jos lääke on uusi tai lääkitystä on muutettu.”

Tärkeää on, että itsellä on jonkinlainen kirjanpito seurantakäynneistä. Menneet käynnit voi toki tarkistaa myös OmaKannasta. Seuraavasta käynnistä on hyvä laittaa itselleen muistutus puhelimeen, kalenteriin tai vaikka jääkaapin oveen.

Lääkeohjeet sekä lääkekohtaiset seurantakokeet ja raja-arvot eli tavoitearvot voi tarkistaa reumatalo.fi:stä, kohdasta Lääke- ja toimenpideohjeet.

Teksti: Pirkko Tuominen

Kuvitus: 123RF

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2023