Selkärankareuma laittoi Suvi-Maria Heimovirran elämän uusiksi
Aluksi selkärankareuma oli Suvi-Maria Heimovirralle valtava shokki. Sairaus ei kuitenkaan estä toteuttamasta unelmia.
Suvi-Maria Heimovirran, 25, keho antoi vuosien mittaan monta merkkiä, että kaikki ei ollut aivan kunnossa. Ensimmäisellä kerralla yllättäviä polvikipuja tuli vain 13-vuotiaana. Niitä seurasivat neljä vuotta myöhemmin selittämättömät selkäkivut, kun hän opiskeli kokkikoulussa.
Kolme vuotta sitten selkäkivut yltyivät todella pahoiksi. Heimovirta oli kesätöissä tarjoilijana, kun hän huomasi, että hänen oli lähes mahdotonta nostaa tiskikoneesta astioita pois. Heimovirta ei kuitenkaan osannut huolestua tilanteesta. Hän oli koko ikänsä liikkunut paljon ja ajatteli, että kyse oli todennäköisesti vain urheiluvammoista.
”Lääkäriin meno tuntui turhalta. Sen sijaan otin tulehduskipulääkettä ja odotin, että kivut häviävät itsestään.”
Keho oli kuitenkin eri mieltä.
Työkaverit huolestuivat
Tarjoilijan työn jälkeen Heimovirta aloitti suurtalouskokkina isossa ruokatehtaassa. Työssä piti päivittäin kantaa raskaita peruna- ja jauhosäkkejä. Jo kuukauden päästä selkä oli niin kipeä, että hän ei enää pystynyt nostamaan mitään painavaa. Hän joutui jatkuvasti pyytämään apua työkavereiltaan, jotka huolestuivat tilanteesta. Työkaverit alkoivatkin patistaa lääkäriin.
”Siinä vaiheessa tiedostin jo itsekin, että jotain oli vialla. Kipu tuli niin syvältä, että se ei voinut olla lihasperäistä.”
Heimovirta varasi ajan työterveyslääkärille, joka epäili kipuja urheiluperäisiksi mutta kirjoitti varmuuden vuoksi lähetteen magneettikuvaan.
Pari viikkoa myöhemmin lääkäri pyysi Heimovirran uudelleen vastaanotolleen.
”Näin jo lääkärin katseesta, että jotakin oli todennäköisesti löytynyt. Hän kertoi epäilevänsä, että minulla on selkärankareuma.”
Työterveyslääkäri lähetti Heimovirran Tampereelle yksityiselle reumatologille, joka näki heti, että tulehdustila nuoren naisen kehossa oli kestänyt jo pitkään. Kyseessä todella oli selkärankareuma, ja se oli ehtinyt aiheuttaa jo paljon vaurioita. Reumatologi määräsi tulehduksen rauhoittamiseksi useita eri reumalääkkeitä ja kivun hoitoon tulehduskipulääkkeitä.
Uusi suunta piti löytää
Reumadiagnoosi laittoi Suvi-Maria Heimovirran elämän kerralla uusiksi. Voimakkaat kivut koettelivat koko kehoa ja pakottivat hänet jäämään pois töistä.
”Istuin päivät kotona sohvalla ja vain tuijotin eteeni. Minun oli vaikea ymmärtää, mitä oli tapahtunut.”
Onneksi lääkkeet alkoivat vaikuttaa nopeasti. Kun tulehdus muutaman viikon päästä alkoi helpottaa, hän otti tavoitteekseen kävellä joka päivä joko muutaman sadan metrin päässä olevaan apteekkiin tai ruokakauppaan.
”Halusin pysyä liikkeessä. Tuntui kuitenkin hurjalta, että olin niin huonossa kunnossa, että lyhyeen asiointireissuun saattoi vierähtää kerralla jopa tunti.”
Heimovirran piti myös alkaa miettiä elämälleen uutta suuntaa. Oli selvää, että hänen kehonsa ei enää kestäisi raskasta ravintolatyötä.
”Reumatologini ehdotti, että hakisin eläkeyhtiöltäni uudelleenkoulutusrahaa, jotta voisin hankkia uuden ammatin. Se osoittautui kuitenkin haasteelliseksi.”
Heimovirran mielessä oli diagnoosin jälkeisten viikkojen aikana selkiytynyt vanha toive: hän halusi opiskella psykologiksi. Mutta koska hän ei ollut käynyt lukiota, hänen täytyi ensin opiskella ylioppilaaksi. Sitä taas eläkeyhtiö ei ollut valmis kustantamaan.
”Lopulta kävi niin, että sain työttömyyspäivärahaa, ja pääsin sen turvin käymään lukion. Ensi syksynä aion hakea opiskelemaan psykologiaa.”
Vikellys lievittää kipuja
Suvi-Maria Heimovirran selkärankareuma ei ole nykyäänkään täysin kivuton. Selkärangan kulumat, madaltumat ja luupiikit muistuttavat olemassaolostaan heti, jos hän rehkii liikaa tai nostaa raskaita taakkoja. Sairaus ei ole kuitenkaan estänyt häntä jatkamasta rakkaita liikuntaharrastuksiaan. Puolitoista vuotta sitten hän innostui vikellyksestä eli akrobatiasta hevosen selässä.
”Aluksi pelkäsin, että vikellys olisi liian raju laji reumaatikolle, mutta toisin kävi. Kehoni rakastaa sitä. Lajiin kuuluva kehonhuolto on auttanut lievittämään kipuja.”
Luonnostaan aktiivinen nainen on kuitenkin joutunut opettelemaan ottamaan elämässä rauhallisemmin. Siinä auttaa hevosharrastuksen lisäksi myös sekarotuinen Hessu-koira.
”Jotta pärjään sairauden kanssa, minun täytyy levätä riittävästi. Parasta palautumista on, kun saan touhuta hevosten ja Hessun kanssa.”
Teksti: Hanna Vilo
Kuvat: Miisa Järvinen
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2021.
