Siirry sisältöön

Reumasairaudet voivat vaikuttaa myös keuhkoihin

Lääkäritutkii röntgenkuvaa.

Pitkittynyt yskä ja hengenahdistus ovat oireita, jotka kannattaa aina ottaa vakavasti. Joskus ne kertovat kroonisesta interstitiaalisesta keuhkosairaudesta, joka voi aiheuttaa keuhkoihin arpeutumista. 

Tulehduksellisiin reumasairauksiin voi liittyä monenlaisia keuhkomuutoksia, jotka voivat olla joko äkillisiä oireita aiheuttavia tai hiljalleen esiin tulevia kroonisia sairauksia. Osa näistä sairauksista on eteneviä. Joskus hengityselinten oireet ovat jopa ensimmäinen merkki reumasairaudesta. 

Toisaalta myös reumasairauksien hoidossa käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa keuhkoihin liittyviä lääkehaittoja ja lisätä alttiutta infektioille, kuten keuhkokuumeelle. 

”Joskus voi olla hyvin vaikea erottaa, onko kyse lääkehaitasta, infektiosta vai itse reumasairauteen liittyvästä keuhkosairaudesta”, kertoo keuhkosairauksien erikoislääkäri Hanna Nurmi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. 

Krooniset keuhko-oireet, kuten pitkittynyt yskä ja hengenahdistus, voivat olla merkki myös muista sairauksista, jotka eivät ollenkaan liity reumaan. Paljon yleisempiä syitä oireille ovat esimerkiksi astma, keuhkoahtaumatauti tai sydämen vajaatoiminta. Oireiden syy onkin aina syytä selvittää. 

”Reumatauteihin liittyviä kroonisia keuhkosairauksia ei ole helppo tunnistaa. Perusterveydenhuollon lääkäri törmää niihin niin harvoin, että sellaisen mahdollisuus ei välttämättä tule edes mieleen”, Nurmi huomauttaa. 

Onneksi pitkittyneen yskän ja hengenahdistuksen perustutkimukset ovat pitkälti samanlaiset syystä riippumatta. Asiaan kuuluvat keuhkokuva ja keuhkojen toimintaa mittaava spirometria. Lisäksi lääkärin on syytä kuunnella keuhkot mahdollisten sisäänhengityksen rahinoiden tai muiden poikkeavuuksien tunnistamiseksi. 

Jos näiden perustutkimusten perusteella herää epäily tulehdukselliseen reumasairauteen liittyvästä keuhkosairaudesta, tutkimukset ja hoito jatkuvat erikoissairaanhoidossa keuhkosairauksien poliklinikalla.  

ILD on monta eri sairautta 

Hanna Nurmi on itse perehtynyt erityisesti nivelreumaan liittyvään interstitiaaliseen keuhkosairauteen, RA-ILD:iin (Rheumatoid Arthritis-Associated Interstitial Lung Disease). Hänen väitöstutkimuksensa aiheesta tarkastettiin viime kesänä Itä-Suomen yliopistossa. 

ILD on kattokäsite joukolle keuhkokudoksen sairauksia, joiden oireet, taudinkulku ja ennuste vaihtelevat suuresti. Osa alatyypeistä on akuutteja, oireiltaan keuhkokuumetta muistuttavia sairauksia, joista potilas voi sairaalahoidon jälkeen parantua täysin. Osa on puolestaan kroonisia, pitkäaikaisia sairauksia, joiden oireet voivat pahentua vähitellen. 

”Interstitiaaliseen keuhkosairauteen sairastuu eri tutkimusten mukaan ehkä noin 8—10 prosenttia nivelreumapotilaista. Samantyyppisiä keuhkomuutoksia liittyy muihinkin sidekudossairauksiin, varsinkin sklerodermaan”, Nurmi kertoo. 

Yhteistä kroonisille ILD-sairauksille on, että ne aiheuttavat keuhkoihin fibroottisia muutoksia, kansan kielellä ”arpeutumista”. Ensimmäinen oire on usein pitkittynyt, kuiva yskänärsytys. 

Kun tauti etenee, happi ei pääse siirtymään kunnolla keuhkorakkuloista verenkiertoon, mikä aiheuttaa hengenahdistusta erityisesti rasituksessa. Tautiin voi liittyä myös pahenemisvaiheita, jolloin oireet vaikeutuvat äkillisesti ja potilas joutuu sairaalahoitoon. 

”Sairauden alkuvaiheessa on vaikea ennustaa, kuinka nopeasti tauti etenee. Osalla potilaista muutokset keuhkoissa lisääntyvät hyvin hitaasti, toisilla nopeammin”, Nurmi painottaa. 

Taudin etenemistä yritetään jarruttaa lääkehoidolla, vaikka tutkimusnäyttö eri lääkehoidoista on toistaiseksi vähäistä.  

Hoidossa voidaan kokeilla esimerkiksi biologista reumalääkettä rituksimabia, solunsalpaaja syklofosfamidia tai elimistön tulehdusreaktioita vaimentavia immunosuppressantteja, kuten mykofenolaattimofetiilia tai atsatiopriinia. Osa ILD:n alamuodoista reagoi hyvin myös kortisoniin. 

”Käytetyt lääkkeet ovat siis osin samoja, joilla itse nivelreumaakin monesti hoidetaan. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan harkita keuhkonsiirtoa, ellei sille ole esteitä”, Nurmi kertoo. 

Uusia lääkkeitä tulossa? 

Lähivuosina nivelreumaan liittyvän, kroonisen ILD:n hoitoon voidaan ehkä saada uusia lääkehoitoja.  

Sairauden ”sukulaistautiin”, ilman tunnettua syytä alkavaan idiopaattiseen keuhkofibroosiin, on tullut vastikään kaksi uutta lääkettä, pirfenidoni ja nintedanibi. Nyt näiden lääkkeiden tehoa tutkitaan myös muissa interstitiaalisissa keuhkosairauksissa, kuten RA-ILD:ssä. 

Käynnissä on tutkimuksia myös reuman biologisella lääkkeellä abataseptillä sekä rituksimabin ja mykofenolaattimofetiilin yhdistelmällä. 

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun tämän sairauden hoidossa tehdään kunnollisia kontrolloituja, satunnaistettuja tutkimuksia”, Hanna Nurmi iloitsee. 

Nurmen omassa väitöstutkimuksessa kerättiin takautuvasti vuosina 2000–2014 Kuopion yliopistollisen sairaalan keuhkoklinikalla hoidettujen RA-ILD-potilaiden aineisto, kaikkiaan 60 potilasta. Tutkimuksessa löydettiin tekijöitä, joiden perusteella voidaan ennustaa taudin yksilöllistä etenemistä. 

”Toivottavasti pystymme jatkossa tunnistamaan paremmin suuressa riskissä olevat potilaat. Toivon myös, että väitöstutkimus hieman lisäisi tämän harvinaissairauden tunnistamista ja tietoisuutta asiasta”, Nurmi kiteyttää. 

Tupakointi on myrkkyä keuhkoille 

Tupakointi lisää selvästi nivelreumaan liittyvän ILD:n riskiä. Lisäksi se pahentaa jo todettua keuhkosairautta. 

”Tupakointi lisää monien muidenkin sairauksien riskiä: esimerkiksi keuhkoahtaumatautia, sepelvaltimotautia, valtimonkovettumatautia ja syöpää. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina”, Hanna Nurmi korostaa. 

Liikunta helpottaa tutkitusti monien keuhkosairauksien oireita ja parantaa mielialaa. Reumasairaus voi rajoittaa liikunnan harrastamista, mutta liikettä kannattaa lisätä arkeen mahdollisuuksien mukaan. 

Rokotukset ovat kaikissa kroonisissa keuhkosairauksissa tärkeitä: kausi-influenssarokotus vuosittain, pneumokokkirokote kertaalleen. 

Huono ravitsemustila altistaa erilaisille infektioille. Tarvittaessa ruokavaliota voi rikastaa esimerkiksi lisäämällä siihen proteiinia tai pehmeitä kasvirasvoja. Jos ylipainoa on kertynyt runsaasti, painon alentaminen voi helpottaa keuhko-oireita. Ylipaino rasittaa myös niveliä. 

”Normaalipainoon pyrkiminen olisi eduksi sairaudessa kuin sairaudessa”, Nurmi summaa. 

Sidekudostauteihin liittyviä keuhkosairauksia 

  • Nivelreumaan voi liittyä monentyyppisiä keuhkomuutoksia niin ilmateissä, keuhkokudoksessa, verisuonistossa kuin pleurassa eli keuhkopussissakin. Vakavimpia niistä on interstitiaalinen keuhkosairaus, jonka taudinkulku vaihtelee kuitenkin suuresti. 
  • Skleroderman keuhkomuutoksista tavallisimpia ovat interstitiaaliset keuhkosairaudet, keuhkoverisuoniston sairaudet sekä maha-suolikanavan toimintahäiriöistä johtuvat keuhkokomplikaatiot. 
  • Tulehduksellisissa lihassairauksissa eli myosiiteissa keuhkokudosmuutokset ovat hyvin yleisiä. Interstitiaalista keuhkosairautta esiintyy sekä lievänä että nopeammin etenevänä tautimuotona. 
  • Sekamuotoista sidekudostautia eli MCTD:tä sairastavilla yleisin keuhkomuutos on interstitiaalinen keuhkosairaus, mutta heillä tavataan myös keuhkopussin tulehduksia ja kohonnutta keuhkoverenpainetta. 
  • Tavallisin systeemiseen lupukseen eli SLE:hen liittyvä keuhkomuutos on keuhkopussin tulehdus. Tautiin voi liittyä myös interstitiaalista keuhkosairautta tai akuuttia lupuskeuhkokuumetta. 
  • Sjögrenin oireyhtymää sairastavilla hengitystieoireet ovat yleisiä. Tavallisimpia löydöksiä ovat krooninen yskä, keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys, uloshengitysvaikeus eli bronkioliitti, keuhkoputkien laajentumatauti sekä interstitiaaliset keuhkosairaudet. 

Lähde: Sidekudossairauksiin liittyvät interstitiaaliset keuhkosairaudet, Lääkärilehti 38/2017: 2084-2092 

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 4/2018.

Teksti: Virpi Ekholm
Kuva: Rawpixel, Unsplash