Reumaliitto täyttää 75 vuotta 

Reumaliitto täyttää tänään 28. syyskuuta 75 vuotta. Sinä aikana Suomi ja reuman hoito ovat muuttuneet paljon.  

Vuosi 1947 oli monella tapaa poikkeuksellinen. Suomalaisia syntyi enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen. Syksyllä nähtiin historian myöhäisin hellepäivä, kun mittarit kohosivat hellerajan yli vielä syyskuun 17. päivänä.  

Vähän sen jälkeen, syyskuun 28. päivä perustettiin Suomen Reumaliitto, silloiselta nimeltään Reumaliitto-Reumaförbundet. 

Ajatus oli virinnyt muutamaa vuotta aiemmin. Reumaliiton perustajajäseninä oli viisi varhaista reumayhdistystä Helsingistä, Heinolasta, Tampereen seudulta, Hollolasta ja Hämeenlinnasta. Alusta asti tehtiin yhteistyötä Reumasäätiön ja Reumatologisen yhdistyksen kanssa.  

Jäsenyhdistysten määrä kasvoi nopeasti. Viiden vuoden kuluttua reumayhdistyksiä oli jo 50 ja henkilöjäseniä lähes 10 000.  

Sotien jälkeisessä Suomessa oli paljon tuen tarvetta. Sosiaaliturva oli vasta lapsenkengissään ja ensi vuosinaan Reumaliitto keskittyi sosiaaliseen tukeen.  

Hoidon tarjoajasta edunvalvojaksi 

Reumasäätiön sairaala aloitti toimintansa Heinolassa vuonna 1951. Sairaalasta kotiutettujen potilaiden jatkohoito muodostui ongelmaksi, jota Reumaliitto oli osaltaan ratkomassa. 

Ensimmäiset reumatoimistot perustettiin vuonna 1952 Poriin ja Lappeenrantaan. Enimmillään niitä oli toiminnassa 23. Reumatoimistot olivat hoitopisteitä, joissa työskentelivät lääkäri ja sairaanhoitaja. Reumatoimistot toimivat poliklinikoina, sairaalahoidosta vastasi Heinolan reumasairaala. 

1970-luvulla reumatoimistojen toimintaa ajettiin alas. Vuonna 1972 oli hyväksytty kansanterveyslaki, jossa korostui julkisen terveydenhuollon asema. Kansanterveysjärjestöjen ylläpitämiä poliklinikoita liitettiin sen seurauksena osaksi julkista terveydenhuoltoa. Reumatoimistojen rahoitus oli ollut riippuvaista kunnista, ja kun rahoitus loppui, reumatoimistot yhdistettiin terveyskeskuksiin.  

Reumatoimistoista luopuminen merkitsi Reumaliiton roolin muuttumista erikoissairaanhoidon tarjoajasta yhä enemmän edunvalvojaksi, kuntouttajaksi ja tiedon välittäjäksi. Erilaisilla kampanjoilla tehtiin reumasairauksia tunnetuksi ja kerättiin varoja toimintaa.  

Jäsenistön määrä jatkoi kasvuaan. 30 000 jäsenen raja ylitettiin 1970-luvulla ja vuonna 1985 jäseniä oli 40 000. Enimmillään jäseniä oli 2000-luvun alkupuolella, yli 54 000. Sen jälkeen suunta kääntyi. 

Vertaistuki entistä tärkeämpää 

Kun Reumaliitto perustettiin, päähuomion sai nivelreuma. Se oli sairaus, jota pelättiin — syystäkin. Ennen lääkehoidon kehittymistä sairaus vammautti usein. Sittemmin liiton toiminnan piiriin ovat tulleet kaikki reumasairaudet ja myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Jäsenistöstä suuri osa oli jo 1990-luvun alussa muita kuin nivelreumaa sairastavia. 

Nykyään tulehduksellisten reumasairauksien hoito on paljon tehokkaampaa kuin liiton perustamisaikaan. 1990-luvulla yleistynyt reuman yhdistelmähoito oli suuri loikka kohti parempaa. Sittemmin biologiset lääkkeet ja biosimilaarit ovat omalta osaltaan lisänneet tarjolla olevaa valikoimaa. Keskimäärin reumasairaus vaikuttaa elämään vähemmän kuin aikaisemmin. Silti yhteydet muihin sairastaviin pysyvät tärkeinä.  

75-vuotiaan Reumaliiton toiminnassa korostuvat eri asiat kuin alkuvuosina. Vertaistuki on tärkeää, ja sitä tarjoavat liiton 135 jäsenyhdistystä oman toimintansa kautta. Tuen lisäksi liitto välittää tietoa reumasairauksista ja valvoo jäsenistönsä etuja.    

Teksti: Pia Laine
Kuva: AdobeStock  

Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 3/2023