Reuma lisää iriitin riskiä  

Jos silmä on punoittava ja kipeä, reumasairautta sairastavan on syytä hakeutua ripeästi silmälääkärin tutkimukseen. Kyseessä voi olla iriitti eli silmän värikalvotulehdus. 

Iriitissä silmän värillinen osa tulehtuu. Värikalvo on se osa silmää, joka tekee ihmisestä esimerkiksi sinisilmäisen tai ruskeasilmäisen. 

Nimitys juontaa juurensa kreikan kielestä, iris tarkoittaa väriä ja iitti-pääte tulehdusta. Iridosykliitistä puhutaan, kun myös syvemmällä silmässä sisällä oleva sädekehä tulehtuu. Uveiitti taas on yleisnimitys silmän kudoksen tulehdukselle. 

Yleensä iriitin ensimmäinen oire on silmän punoitus. Kehämäinen verestys värikalvon ympärillä eroaa esimerkiksi sidekalvotulehduksen aiheuttamasta punoituksesta.   

Värikalvo säätelee silmään tulevan valon määrää. Kun värikalvo supistuu tai laajenee, silmän mustuaisen koko muuttuu. Siksi silmä on iriitissä valonarka.  

”On tietyllä tavalla loogista, että kun silmään tulee auringonvaloa ja värikalvon pitää supistua eli mustuaisaukon pienentyä, niin se sattuu, kun värikalvo on tulehtunut”, Matti Seppänen sanoo. Hän on Terveystalon silmätautien erikoisalajohtaja ja ylilääkäri. 

Silmä voi tuntua kipeältä myös, kun kohdistaa katsetta lähelle. Mustuainen voi olla eri kokoinen kuin tavallisesti. Joillakin iriitti vaikuttaa silmänpaineeseen. 

”Näkö voi tuntua sumealta etenkin aamuisin, mutta värikalvotulehduksessa silmä ei rähmi. Jos silmä pelkästään rähmii, mutta ei ole muita iriitin oireita, kyseessä on luultavasti sidekalvotulehdus. Jos taas silmä ainoastaan vetistää, kyseessä voi olla virustauti”, Seppänen sanoo. 

Etenkin lapsilla näön sumeneminen voi olla ainoa oire. Iriitti on alussa usein vähäoireinen ja silmässä saattaa olla vain pientä punoitusta. 

Ajoissa hoitoon 

Vuosittain noin 660 suomalaista saa värikalvotulehduksen. Se on yleisin noin 20–50-vuotiailla. Terveillä lapsilla värikalvotulehdus on harvinainen, mutta lastenreumaa sairastavista se tulee noin 20–30 prosentille.  

Reumasairauksia sairastavilla on ylipäätään suurentunut riski sairastua iriittiin. Silmäoireita voivat aiheuttaa nivelreuma, SLE eli systeeminen lupus erythematosus, Sjögrenin oireyhtymä, systeeminen skleroosi, polymyosiitti ja dermatomyosiitti. Myös selkärankareuma ja nivelpsoriaasi lisäävät riskiä, samoin Behçetin tauti. Selkärankareumaa sairastavista jopa 30–40 prosentilla esiintyy silmän etuosan tulehduksia. Reumasairauden aktiivisuus ja lääkityksen teho vaikuttavat riskin suuruuteen. 

”Olisi tärkeää, että reumaa sairastavat tiedostaisivat kasvaneen riskin ja osaisivat epäillä 
silmätulehdusta herkästi. Kun tulehdus hoidetaan riittävän ajoissa, vältytään usein ongelmilta”, Matti Seppänen sanoo. 

Kohonneen riskin taustalla on kehon pitkäaikainen tulehdustila, joka ei ole viruksen tai bakteerin aiheuttama.  

Myös suolistosairaudet, sarkoidoosi, MS-tauti, Vogt-Koyanagi-Haradan oireyhtymä, pitkäaikainen poskiontelotulehdus ja hammastulehdus altistavat värikalvotulehdukselle. 

Infektioista esimerkiksi herpestulehdus, tuberkuloosi ja borrelioosi lisäävät riskiä. Silmän alueen leikkaukset ja vammat sekä muut silmän alueen tulehdukset voivat myös altistaa värikalvotulehdukselle. Laukaisevana tekijä voi olla voimakas stressi. 

Silmälääkäri tekee diagnoosin 

Värikalvotulehduksen toteaa aina silmälääkäri, sillä diagnoosiin tekemiseen tarvitaan mikroskooppia.  
Kokenut yleislääkäri tunnistaa iriitin oireet yleensä helposti, mutta joskus hoito voi viivästyä, jos tulehdusta hoidetaan terveyskeskuksessa muuna silmän tulehduksena. 

Silmälääkäri katsoo biomikroskoopilla silmän etukammioon valokiilan avulla. Mahdolliset tulehdussolut näkyvät sivulta tulevassa valossa kuin pölyhiukkaset. Jos tulehdussoluja on paljon, valokiilassa saattaa näkyä valotie eli valopalkki samoin kuin taskulampulla sumussa näytettäessä.  

Vaikka silmälääkärin on helppo tunnistaa iriitti, lapsipotilaalla sitä voi joutua etsimään, sillä tulehdussoluja voi olla vähän.  

”On tärkeää, että erityisesti lapsipotilaan tutkimukseen käytetään riittävästi aikaa”, Seppänen sanoo. 

Jos tulehdus on vaikea, etukammion alaosaan voi kertyä tulehdussolusakkaa, josta käytetään termiä hypopyon. Sakka voi näkyä myös paljain silmin vaaleana kertymänä etukammiossa. 

Suomessa noin 80 prosentilla iriittipotilaista todetaan laboratoriokokeissa HLA-B27-tekijä. Henkilöillä, joilla tämä tekijä on positiivinen, on muita suurempi alttius sairastua reumatyyppisiin sairauksiin.  

Tippoja ja voidetta  

Värikalvotulehdusta hoidetaan kortikosteroiditipoilla ja -voiteella 4–6 viikon ajan. Lisäksi käytetään laajennustippoja ja tarvittaessa kortikosteroidipistoksia. 

Aikuisilla tippoja laitetaan ensin tunnin välein valveilla ollessa. Yöksi silmään laitetaan voide. Annostusta harvennetaan lääkärin ohjeiden mukaan. Laajentavia tippoja käytetään viikon ajan kolme kertaa vuorokaudessa ja sen jälkeen viikon ajan 1–2 kertaa vuorokaudessa. 

”Tippa on tärkeä saada silmään. Alaluomea raotetaan ja tippa tipautetaan sidekalvon pohjukkaan. Iäkkäillä potilailla se voi joskus olla vaikeaa”, Seppänen sanoo.  

Hoitoa on tärkeä jatkaa, vaikka oireet helpottaisivat. Muuten uusiutumisen riski kasvaa. Lääkityksen päätyttyä on syytä käydä kontrollissa.  

Jos iriittiä ei hoideta, oireet voi pahentua merkittävästi. Näön tarkkuus voi alentua tulehduksen aikana. Kipu ja punoitus lisääntyvät ja hoito pitkittyy. 

Hoitamaton iriitti saattaa aiheuttaa tarkan näön alueelle eli makulaan turvotusta ja tulehdusta ja heikentää näköä pidemmäksi aikaa. Näön pysyvä heikentyminen on hyvin harvinaista. 

Toistuvien iriittien kohdalla pohditaan biologisten lääkkeiden käyttöä.  

Pitkäaikaisten silmätulehdusten hoito on keskitetty yliopisto- ja keskussairaaloihin. 

”Erityisesti lasten värikalvotulehduksen hoidossa saadaan parhaat tulokset, kun hoito keskitetään erikoisyksiköihin, joissa on lasten silmätulehdusten hoitoon keskittynyt lääkäri, joka oppii tuntemaan potilaan ja miten tämä reagoi lääkityksiin”, Seppänen kertoo.  

Lastenreumaa sairastaville on nykyään tarkka seulontamenettely. Suomessa uveiitti eli silmän kudoksen tulehdus kehittyy noin 20–30 niistä lapsista, jotka sairastuvat lastenreumaan. Värikalvotulehdus on lapsella usein oireeton tai vähäoireinen.  

Jos lapsella on tiettyjä tumavasta-aineita veressä, silmälääkäri seuraa tilannetta kolmen kuukauden välein kahden ensimmäisen vuoden ajan diagnoosista. Mikäli käytössä on lääkitys, joka madaltaa silmän tulehdusriskiä, seurataan aluksi puolivuosittain. Seurantaa harvennetaan asteittain, mutta sitä jatketaan vähintään vuosittain 16 ikävuoteen asti. 

Yleisimpiä silmätulehduksen riskiä madaltavia reumalääkkeitä ovat metotreksaatti, suurin osa TNF-salpaajista sekä tosilitsumabi. 

Reumaa sairastavan kipeä silmä on selkeä syy hakeutua silmälääkäriin. Se on tärkeää kahdesta syystä: värikalvotulehduksen ja sarveiskalvon tulehduksen poissulkemiseksi. Pitkään reumaa sairastaneilla sarveiskalvon kunto voi olla alentunut, joten myös sarveiskalvon tilanne on hyvä tarkistaa. 

”Reumaa sairastavalla kynnys hakeutua nimenomaan suoraan silmälääkärille voisi olla reilusti matalampi. Jos yleislääkäri tutkii, niin värikalvotulehdusdiagnoosi saattaa viivästyä, koska iriittiä ei voi todeta ilman mikroskooppitutkimusta”, Matti Seppänen sanoo. 

Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sen paremmin se tehoaa. 

Teksti: Minna Elo 
Kuva: Eeva Anundi

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 2/2022