Punkkien välityksellä leviävät sairaudet yleistyvät

Punkista voi tarttua muutakin kuin borrelioosi. Punkkisyyni on hyvä ottaa tavaksi jo keväällä.

Punkkien eli puutiaisten määrä on lisääntynyt, kausi pidentynyt ja niitä löytyy aiempaa pohjoisemmasta. Niiden levittämät taudit ovat yleistyneet. Tuttujen borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen lisäksi tuloaan tekevät myös harvinaisemmat punkkivälitteiset sairaudet.

Borrelioosia on eri muotoja. Yleisin niistä on ihoborrelioosi. Siihen liittyy yleensä hiljalleen laajeneva rengasmainen tai tasaisen punoittava ihottuma, josta käytetään latinankielistä nimeä erythema migrans. Samaan aikaan voi esiintyä päänsärkyä, lihas- ja nivelkipuja ja yleistä sairauden tunnetta.

Ihottuma alkaa kohdasta, johon punkki on purrut. Moni havaitsee ihottuman, muttei punkkia.

”Ehkä vain puolet ihoborrelioosin saaneista on ylipäätään nähnyt punkin ihollaan”, kertoo punkkivälitteisiä tauteja tutkiva infektiolääkäri Elisa Kortela.

Levinneestä borrelioosista puhutaan, jos tauti leviää puremakohdasta verenkierron kautta muualle kehoon. Joskus ihottumaa voi löytyä ympäri kehoa. Sairaus voi vaikuttaa myös muihin kudoksiin.

Monen muodon borrelioosi

Borrelioosin toiseksi yleisin muoto Suomessa on neuroborrelioosi. Se voi kehittyä, jos iholla näkyvä vaihe on jäänyt hoitamatta tai huomaamatta.

Neuroborrelioosi oireilee tavallisimmin kasvohermohalvauksena. Myös muut yksittäisten hermojen halvaukset ovat mahdollisia.

”Nämä oireet saavat ihmiset hakeutumaan lääkäriin yleensä saman tien. Niin kuuluukin tehdä”, Kortela sanoo.

Neuroborrelioosi voi aiheuttaa voimakkaita särkyjä eri puolilla kehoa. Sitä voi olla vaikea erottaa muista samoin oireilevista taudeista.

”Neuroborrelioosiin liittyvä hermojuurten tulehdus aiheuttaa yleensä aivan uudenlaista ja poikkeavaa kipua. Monet kuvaavat sitä sähköttäväksi tai repiväksi, hyvin epämiellyttäväksi kivuksi.”

Ihon kosketustunto voi muuttua. Iho voi tuntua aralta etenkin öisin, kun ihminen on levossa. Paikallaan olo tuntuu hankalalta, ja osa kokee tarvetta nousta liikuskelemaan tai vaikka käymään suihkussa.

Harvinaisempi sairauden muoto on nivelborrelioosi. Siinä tulehtuu yksi tai muutama nivel.

”Tyypillisesti kyse on polvinivelestä, joka on selvästi turvoksissa ja kipeä. Myös muut isot nivelet voivat turvota, esimerkiksi lonkan tai olkapään nivelet”, Kortela kertoo.

Sorminiveliin tai muihin pieniin niveliin sairaus ei yleensä vaikuta. Nivelborrelioosista ei myöskään ole yleensä kyse, jos tulehdusta on useammassa kuin neljässä nivelessä.

Vaikka oireet ovat osin samoja kuin nivelreumassa, niiden erottaminen on usein helppoa.

”Tulehdukset ovat yleensä aivan eri nivelissä. Nivelreuma on usein jossain määrin symmetrinen, borrelioosi taas ei. Toki reumaa mietitään vaihtoehtona, kun jokin nivel turpoaa.”

Hoitona antibiootti

Kaikkia borrelioosin muotoja hoidetaan antibiooteilla.

”Borrelioosin hoito on itse asiassa nykyisin aika helppoa, myös neuroborrelioosin. Meillä on käytössä kaksi antibioottia, jotka ylittävät veri-aivoesteen”, Kortela sanoo.

Veri-aivoeste on rakenne, joka estää monien aineiden pääsyn verenkierrosta keskushermostoon. Kun borrelioosi on levinnyt hermostoon, hoitoon käytetään tämän esteen läpäiseviä antibiootteja. Toinen niistä on suun kautta otettava, toinen suonensisäisesti annettava.

”Hoitoaika on täsmentynyt. Tavanomaisessa neuroborrelioosissa kahden viikon hoito on riittävä.”

Yleensä borrelioosi talttuu yhdellä antibioottikuurilla niin iho- kuin neuroborrelioosissakin. Nivelborrelioosissa hoito joudutaan joskus uusimaan pienellä osalla potilaista.

Nivelborrelioosi on melko harvinainen Suomessa.

”Täällä Jorvissa sitä näkyy vain joitakin tapauksia vuodessa.”

Harhaanjohtava maine

Lääkärin näkökulmasta borrelioosi on helposti hoidettava tauti. Potilaan kokemus on joskus toinen.

Usein syynä on virheellinen diagnoosi. Kolmesta neljään prosentilla suomalaisista löytyy verestä borrelioosin vasta-aineita, vaikka heillä ei ole borrelioosia. Silloin muun sairauden oireita voidaan erehtyä luulemaan borrelioosiksi.

”Jos vasta-aineita mitataan väärin perustein ja ne ovat positiiviset, aloitetaan antibioottihoito. Eiväthän ihmiset silloin parane, jos oireet eivät johdu borrelioosista.”

Borrelioosin eri muotojen kaltaisia oireita on monessa muussakin sairaudessa. Joskus oireiden aiheuttajaksi voi paljastua toinen tartuntatauti, joskus jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus, joskus jotain muuta.

Joskus borrelioosista johtuneet oireet jatkuvat, vaikka borreliabakteerit on jo nitistetty antibiooteilla. Silti potilasta voi särkeä ja kolottaa vielä viikkoja, joskus kuukausiakin.

”Ei ole ollenkaan tavatonta, että oireet jatkuvat. Iso osa oireista johtuu silloin inflammaatiosta eli elimistön omasta tulehdusvasteesta.”

Elimistö ikään kuin pitää yllä hälytystilaa, vaikka kipujen alkuperäinen syy on jo poistunut.

Syyni tavaksi

Punkkisyyni on yhä paras keino havaita punkin tekoset. Jos liikkuu luonnossa tai puuhastelee puutarhassa, syyni on syytä tehdä joka ilta keväästä myöhäiseen syksyyn.

”Punkki on vaikea havaita, ellei kyseessä ole aikuinen, juuri veriaterian syönyt yksilö. Etenkin nymfit ovat hyvin pieniä. Osalla ihmisistä purema voi kutista, mutta osa ei tunne mitään.”

Punkit pitävät erityisen paljon niveltaipeista, nivusista, päänahasta ja muista paikoista, joista niitä on vaikea huomata.

Vaikka itse punkkia on vaikea löytää, säännöllisen syynin etuna on, että punkin puremasta seuraava ihottuma tulee huomattua. Rengasmainen tai tasaisen punoittava ihottuma laajenee hitaasti. Se on yleensä ihon pinnan tasalla, ja erottuu nimenomaan värinsä, ei tuntumansa puolesta.

Jos rinkulan lisäksi iholla on nähty punkki, borrelioosi on todennäköinen ja hoito aloitetaan. Myös tyypilliset ihottumat hoidetaan borrelioosina, vaikka punkkia ei olisi huomattukaan. Kaikki rinkulamaiset ihottumat eivät kuitenkaan merkitse borrelioosia.

”Jos ihottuma on koholla, röpöläinen tai hilseilee, silloin kyse on yleensä jostain muusta.”

Se vakavampi tauti

Punkkien välityksellä Suomessa leviävistä sairauksissa vakavin on puutiaisaivokuume, jota kutsutaan myös puutiaisaivotulehdukseksi. Sen ehkäisyyn ei jokailtainen punkkisyyni auta, sillä tartunta tapahtuu jo puremavaiheessa.

Sairaus alkaa usein kuumeella. Monelle tulee huimausta, pahoinvointia, oksentelua ja yleistä sairauden tunnetta.

Jos sairaus etenee aivokuumevaiheeseen, oireisiin kuuluu sekavuutta, voimakasta väsymystä, jopa tajunnan tason laskua. Myös halvausoireita, kouristuksia ja puhevaikeuksia voi ilmetä.

”Jos tajunnan taso laskee, ihminen ei enää välttämättä itse pysty hakeutumaan hoitoon. Silloin yleensä omaiset huolehtivat potilaan hoitoon.”

Puutiaisaivokuume on virustauti eikä siihen ole paranemista nopeuttavaa hoitoa. Osa selviää siitä kotona, mutta aivokuumevaiheessa potilas otetaan sisään sairaalaan, jotta elimistön muita toimintoja voidaan tukea.

Vuonna 2025 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin ennätykselliset 232 tartuntaa. Kymmenen vuotta aikaisemmin tapauksia oli 68 vuodessa. Sairauteen kuolee yksittäisiä ihmisiä vuosittain.

Puutiaisaivokuumeelta voi suojautua rokotuksella. Rokotuksen saa ilmaiseksi alueilla, joissa tartuntoja on erityisen paljon. Muualla rokotus pitää maksaa itse. Rokotteen voi ottaa, vaikka käyttäisi biologisia lääkkeitä.

”Jos viettää paljon aikaa kotimaassa luonnossa tai retkeilemässä, rokotus kannattaa ottaa. Puutiaisaivokuumetta on aika paljon myös Baltiassa ja Keski-Euroopassa. Jos aikoo tehdä niille alueille suuntautuvia luontomatkoja, niin silloinkin kannattaa harkita rokotetta.”

Uudet tulokkaat

Elisa Kortela tekee parhaillaan tutkimusta Suomessa vielä harvinaisista punkkien välittämistä taudeista. Niitä ovat muun muassa neoehrlichioosi, riketsioosi, anaplasmoosi ja Borrelia miyamotoi -infektio.

Suomesta näitä on tavattu vasta muutamia tapauksia, osin ehkä siksi, ettei niitä osata epäillä tai tunnistaa.

Tulokkaista neoehrlichioosia on tavattu Ruotsissa jo viitisentoista vuotta ja sen tuloa Suomeen osattiin uumoilla.

”Immuniteetiltaan normaaleilla ihmisillä nämä menevät nopeasti ohi. Voi tulla kuumetta, päänsärkyä ja lihaskipua, joka paranee itsestään. Immuunipuutteisilla voi tulla hankalampia ja pitkäkestoisempia oireita.”

Pitkittyneitä oireita voi tulla etenkin henkilöille, jotka käyttävät CD20-vasta-ainehoitoa. Reumasairauksissa käytetyistä lääkkeistä tähän ryhmään kuuluu rituksimabi. Myös yleisemmin käytetyt TNF-alfan salpaajat, kuten adalimumabi ja infliksimabi, voivat nostaa riskiä pitkittyneeseen tautiin.

Riskien mittakaava kannattaa kuitenkin pitää mielessä. Laboratoriossa vahvistettuja borrelioositapauksia oli viime vuonna yli 2 600. Neoehrlichioosia on löydetty vasta yksittäisiä tapauksia.

”Nämä uudet puutiaisvälitteiset taudit ovat niin harvinaisia, ettei niistä kannata olla huolissaan”, Kortela sanoo.

Teksti: Pia Laine
Kuva: 123rf / Olansfokus

Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 1/2026.