Polymyalgia rheumatica

Polymyalgia on yksi yleisimmistä tulehduksellisista reumasairauksista. Tavallisimmin siihen sairastutaan 70 ikävuoden paikkeilla.

Polymyalgia rheumatica on iäkkäämpien ihmisten sairaus. Alle 50-vuotiailla sitä tavataan harvoin, mutta yli 70-vuotiaiden joukossa se on jo kohtuullisen yleinen.

”Potilaat tulevat yleensä vastaanotolle lihaskivun takia. He huomaavat, että olossa on tapahtunut selkeä muutos ja että kipu on aivan uudenlaista”, reumatologi, lääketieteen tohtori Jarno Rutanen sanoo.

Polymyalgia ilmoittelee itsestään niin selkeästi, että potilaat hakeutuvat lääkärin vastaanotolle melko pian oireiden alkamisen jälkeen. Polymyalgiaa ei siis voi sairastaa tietämättään, kuten vaikkapa diabetestä.

Sairaudella ei ole suomennettua nimeä. Tavallisimmin suomenkielisissä yhteyksissä termistä jätetään lopun rheumatica pois ja puhutaan vain polymyalgiasta. Joskus polymyalgiaa on kutsuttu suomeksi myös lihasreumaksi. Se on kuitenkin joidenkin lähteiden mukaan virheellinen nimitys. Sekä kielitoimiston että lääketieteen sanakirjan mukaan lihasreuma on toinen sairaus, fibromyalgia.

Kädet eivät enää nouse

Polymyalgia rheumatica alkaa yleensä lihaskivulla. Tyypillisesti se tuntuu olkapäiden, hartioiden ja niskan alueella. Kipu on symmetristä, eli se tuntuu molemmilla puolilla kehoa. Toinen yleinen kipualue on pakarat ja reidet. Kivut ilmaantuvat yleensä suhteellisen nopeasti, päivissä tai viikoissa.

Polymyalgiaan kuuluu usein myös jäykkyyden lisääntyminen. Pahimmillaan se on aamuisin.

“Vastaanotolla lääkäri voi huomata, että potilas nousee tuolista ylös vähän kankeasti. Liikkuminen on hankalaa”, Rutanen kertoo.

Usein potilaan oma kertomus arjen yllättävistä vaikeuksista saa epäilemään polymyalgian mahdollisuutta.

“Potilas voi kertoa, että käsien nostaminen on vaikeaa. Esimerkiksi kahvikuppien kuivauskaappiin nostaminen tai pyykin kuivumaan ripustaminen ei enää onnistukaan entiseen tapaan”, Rutanen kuvailee.

Polymyalgian diagnosointi perustuu kliiniseen kuvaan eli potilaan oireisiin. Tukea saa laboratoriokokeista, jotka paljastavat koholla olevat tulehdusarvot. Tulehdusta ei yleensä voi paikallistaa mihinkään tiettyyn kudokseen. Yksi keskeinen tekijä diagnosoinnissa on potilaan ikä. Nuorimmat sairastuneet ovat viidenkympin paikkeilla, mutta he ovat harvassa.

“Suurin osa sairastuneista on yli 70-vuotiaita. Naispotilaita on jonkin verran 60 ja 70 ikävuoden välilläkin”, Rutanen sanoo.

Naiset sairastuvat polymyalgiaan keskimäärin vähän miehiä nuorempina, mutta 80-vuotiaiden ikäluokassa miehet kirivät naiset kiinni ja sairastuneita on suhteellisesti yhtä paljon.

Epätyypilliset tapaukset

Suurin osa polymyalgia-tapauksista löytyy ja hoidetaan perusterveydenhuollossa. Tyypillisten tapausten osalta erikoissairaanhoidon, kuten reumatologien, palvelut eivät ole tarpeen.

Kaikki polymyalgia rheumatica -tapaukset eivät kuitenkaan noudattele tyypillisiä oireita. Silloin diagnoosin tekeminen on vaikeampaa. Joskus polymyalgia paljastuu syyksi silloinkin, kun potilas hakeutuu lääkäriin yleisoireiden, kuten vaikka väsymyksen tai laihtumisen, takia.

“Epätyypillisissä tapauksissa polymyalgiaan päädytään yleensä sulkemalla pois muut mahdolliset syyt. Silloin saatetaan tehdä melko laajat poissulkututkimukset, jotta voidaan varmistua, ettei kyse ole muusta vakavasta sairaudesta”, Rutanen kertoo.

Kortisoni poistaa oireet nopeasti

Vaikka polymyalgia rheumatica on ikävä sairaus, sen hoito on yleensä varsin mutkatonta. Lähes kaikilla potilailla kortisonihoito helpottaa oireita nopeasti. Kortisonihoitokokeilu onkin usein tapa todeta polymyalgia. Diagnoosi varmistuu, jos polymyalgiaoireet katoavat kortisonilääkityksen aloittamisen myötä.

“Yleensä tyypillisen tapauksen oireet katoavat vuorokaudessa”, Rutanen kertoo.

Liian hätäinen ei kuitenkaan kannata olla, Rutanen muistuttaa. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että osalla potilaista vaikutus tulee esiin vasta viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta.

Polymyalgian hoitoon ei ole tehty Suomessa omaa Käypä hoito -suositusta. Hoidon ohjenuorana käytetään eurooppalaisten ja amerikkalaisten reumatologiyhdistysten yhteissuositusta. Hoito aloitetaan keskisuurilla annoksilla glukokortikoideja eli tutummalta nimeltään kortisonia. Suositus on 12,5–25 milligrammaa kerran päivässä. Sen jälkeen kortisonin määrää aletaan hallitusti laskea, sillä pidemmän päälle suurista kortisoniannoksista koituu ongelmia.

“Hoidon alussa hyvä tavoite on päästä pudottamaan päiväannos 10 milligrammaan 4–8 viikon aikana”, Rutanen sanoo.

Kortisonilääkityksen määrä ja purkamisen tahti on aina yksilöllistä. Siihen vaikuttavat potilaan kunto, sairaudet ja muu lääkitys. Kortisoniannosta pyritään edelleen vähentämään tasaisesti parin viikon välein. Jos oireet tulevat takaisin, palataan hetkeksi takaisin korkeampiin annoksiin. Kun oireet rauhoittuvat, aletaan kortisonilääkitystä jälleen purkaa.

“Potilaan on hyvä varautua siihen, että kortisonia syödään ainakin vuosi, pari. Pieni osa potilaista päätyy pysyvään kortisonilääkitykseen. Silloin annoksen ei tulisi olla suurempi kuin 5 milligrammaa päivässä”, Rutanen sanoo.

Joissakin tapauksissa hoidossa voidaan käyttää myös nivelreumasta tuttua metotreksaattia. Se ei kuitenkaan ole ensisijainen lääke polymyalgian hoidossa. Metotreksaattiin turvaudutaan kortisonin ohella, jos kortisoniannoksia ei oireiden jatkumisen takia päästä purkamaan tarpeeksi nopeasti. Hoitokäytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea.

“Jos metotreksaattia käytetään polymyalgian hoidossa, annokset ovat pienempiä kuin nivelreumassa”, Rutanen sanoo.

Kortisonin kiusat

Vaikka polymyalgia hoituu hyvin, hoitona käytetty kortisoni voi aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia. Ne korostuvat polymyalgian hoidossa, koska potilaat ovat yleensä iäkkäitä. Tavallisin ongelma on hyperglykemia eli verensokerin nousu. Potilaalla voi jo ennalta olla diabetes, jolloin insuliiniannoksia saatetaan joutua nostamaan. Kortisoni voi myös tuoda esiin siihen asti piilevänä olleen diabeteksen.

Kortisoni lisää osteoporoosin riskiä, joka on iäkkäillä muutenkin koholla. Sen estämiseksi kortisonihoidon oheen voidaan aloittaa osteoporoosin estolääkitys. Vuosia jatkunut kortisonilääkitys saattaa johtaa ihon ohenemiseen. Mustelmia tulee aikaisempaa helpommin ja äärimmillään iho voi muuttua silkkipaperimaiseksi. Korkea annos kortisonia voi aiheuttaa myös yliviritystilaa ja käytösmuutoksia. Tämä voi nousta ongelmaksi, jos taustalla on myös muistisairauksia.

Ohimokipua kannattaa seurata

Noin viidennes polymyalgia rheumaticaa sairastavista saa jättisoluarteriitin. Se tunnetaan Suomessa myös nimellä temporaaliarteriitti eli ohimovaltimotulehdus. Tuoreet tutkimukset tukevat käsitystä, että polymyalgia ja jättisoluarteriitti muodostavat jatkumon, eli liittyvät toisiinsa. Siksi polymyalgiadiagnoosin saaneen kannattaa tunnistaa myös jättisoluarteriitin oireet. Tyypillisin niistä on ohimopainotteinen päänsärky.

“70-vuotias ihminen ei yleensä yllättäen sairastu vaikkapa migreeniin. Potilaat osaavatkin kertoa, ettei heillä ole ollut vastaavaa päänsärkyä aiemmin”, Rutanen kertoo.

Toinen varoitusmerkki on leukaklaudikaatio eli leuan alueen kipu pureskeltaessa. Leuka väsyy etenkin sitkeää ruokaa syödessä.

Pahimmillaan jättisoluarteriitti voi johtaa näön menettämiseen. Siksi oireiden takia on syytä hakeutua viipymättä lääkäriin. Jättisoluarteriitti diagnosoidaan ohimovaltimosta otetusta koepalasta. Tulehdus ei kuitenkaan rajoitu vain ohimovaltimoon, vaan valtimotulehdus on paljon laajempi. Se voi olla ohimovaltimon lisäksi myös aortassa eli suuressa verisuonessa. Myös jättisoluarteriitti hoidetaan ensisijaisesti kortisonilla. Annostus on kuitenkin erilainen kuin polymyalgian hoidossa.

Lihaskunnon palauttaminen tärkeää

Polymyalgian hoito onnistuu yleensä hyvin ja parantaa huomattavasti potilaan elämän laatua. Usein sairaus saadaan täysin oireettomaksi ja kortisonihoito voidaan lopettaa. Hoidon alussa, kun kortisoniannoksia lasketaan, sairaus voi nostaa uudestaan päätään. Pitkään oireettomana ollut sairaus uusiutuu vain harvoin, ja silloinkin yleensä aiempaa lievempänä.

“Tällöin potilaat tunnistavat oireet hyvin, eivätkä jää kovin pitkäksi aikaa kotiin ihmettelemään ennen hoitoon hakeutumista”, Rutanen sanoo.

Liikunta ja lihaskunnon ylläpito on tärkeää kaikissa tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Kun polymyalgia oireilee, liikunta käy kipujen takia hankalaksi. Tulehdusvaiheessa olevaa polymyalgiaa ei voi hoitaa pelkällä jumpalla, muistuttaa Rutanen. Itselle mieluinen liikunta kannattaa kuitenkin ottaa ohjelmaan heti, kun tulehdukset on saatu lääkehoidolla asettumaan.

“Toipumisvaiheessa liikunta on tärkeää. Vanhemmilla ihmisillä liikkumattomuus heikentää nopeasti lihaksia. On tärkeää saada palautettua lihaskunto sairastumista edeltäneelle tasolle”, reumatologi Jarno Rutanen sanoo. 

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 4/2018.

Teksti: Pia Laine
Kuva: 123rf