Polvikipu kuriin leikkauksella
Jos polven nivelrikko tekee arjesta hankalaa, leikkaukseen kannattaa pyrkiä ennen kuin kunto romahtaa. Tekonivelleikkaus palauttaa elämän raiteilleen, mutta siitä toipuminen vaatii voimia.
Jomottava kipu äityy liikkuessa ja tekee kävelystä ja portaissa kulkemisesta vaivalloista. Pitkän istumisen jälkeen polvi on jähmeä ja tuolista ja sängystä nouseminen sujuu kankeasti. Välillä polvesta kuuluu huolestuttavaa rahinaa.
Voiko polven pelastamiseksi tehdä vielä jotakin, että saisi lykättyä leikkausta?
”Nivelrikkoon voi vaikuttaa ja tekonivelleikkausta viivästyttää säätelemällä rasitusta. Moni lisää kävelemistä, mutta polville lempeämpää olisi esimerkiksi pyöräily, uinti ja vesijumppa”, sanoo ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Jukka Huopio.
”Asvaltilla kävelemisen sijaan kannattaa liikkua pururadalla, metsässä tai muulla pehmeällä alustalla. Niveliin kohdistuvaa kuormitusta voi keventää myös käyttämällä tarvittaessa polvitukea, keppiä, kyynärsauvoja tai rollaattoria.”
Myös kuntosaliharjoittelu on hyväksi. Polvien hyvinvointiin vaikuttaa etenkin reisilihasten kunto.
Vaikka liikunta vähän kirpaiseekin, nivel ei siitä rikkoudu, päinvastoin. Liikkuminen ja arkiaskareet vilkastuttavat nivelruston aineenvaihduntaa, vahvistavat niveltä tukevia lihaksia ja ylläpitävät nivelten liikkuvuutta. Harjoitteita ja neuvoja saa fysioterapeutilta.
Jos polvi on erityisen ärtynyt, rasitusta kannattaa keventää pariksi päiväksi.
”Nivelrikko on luonteeltaan aaltoilevaa. Ajoittain nivel tulehtuu ja turpoaa, jolloin kipuja on tavallista enemmän.”
Kipu kannattaa hoitaa mahdollisimman hyvin, jotta pystyy liikkumaan. Kipulääkkeeksi suositellaan parasetamolia ja kipugeeliä. Jos ne eivät tepsi, voi turvautua tulehduskipulääkkeeseen. Osa hyötyy kortisoni- tai hyaluronaattipistoksista.
Myös vaa’an lukemaa kannattaa tarkkailla. Ylipainoisella pienikin painonpudotus voi helpottaa nivelen kuormituskipua ja hillitä jäljellä olevan nivelruston rappeutumista.
Leikkaukseen, kun kaikkea on kokeiltu
Nivelrikkoon ei ole parantavaa hoitoa. Nivelmuutokset etenevät ajan myötä, eikä vaurioitunut rustokudos uusiudu ennalleen. Sairaus aiheuttaa muutoksia nivelruston lisäksi luussa, nivelkapselissa ja sen ympärillä olevissa kudoksissa.
”Sairauden alkuvaiheessa ei voi ennustaa, kenellä nivelrikko etenee nopeasti ja kenellä hitaasti. Polven kunto voi romahtaa muutamassa kuukaudessa tai sairaus voi pysyä samalla tasolla ja jopa kivuttomana useita vuosia”, Huopio sanoo.
Jos muut keinot eivät auta, edessä voi olla tekonivelleikkaus. Siihen voidaan päätyä, jos arki on nivelkivun takia hankalaa ja toimintakyky on selvästi huonontunut. Jokainen askel saattaa sattua ja kipu voi vaivata myös öisin. Polvi ei ehkä taivu kuten ennen ja siihen voi tulla virheasento.
”Leikkaus edellyttää sitä, että muutos näkyy röntgenkuvissa tai muissa kuvantamistutkimuksissa selkeästi.”
Nivelrikko on polven tekonivelleikkauksen tavallisin syy. Tekonivelellä voidaan korvata myös nivelreuman vaurioittama nivel. Se on kuitenkin entistä harvinaisempaa reuman tehokkaan lääkehoidon ansiosta. Osalle nivelreumaa sairastavista voi toki kehittyä myös nivelrikko.
”Polvea ei kannata päästää liian kipeäksi. Tekonivelleikkaus on iso operaatio ja siitä kuntoutumiseen tar vitaan voimia. Rapakuntoisena on vaikeampaa lähteä leikatun polven kanssa liikkeelle.”
Leikkaukseen tulee Huopion mukaan entistä enemmän huonosti liikkuvia, pitkälle edenneestä nivelrikosta kärsiviä. Usein hoito viivästyy siksi, että jonot tekonivelleikkaukseen ovat kasvaneet yli lakisääteisen enimmäisodotusajan. Suuri osa polven tekonivelleikkaukseen lähetteen saaneista joutuu odottamaan hoitoa yli puoli vuotta, jotkut jopa kaksi vuotta. Jonotilanne vaihtelee hyvinvointialueittain.
Toisaalta lieväoireista nivelrikkoa ei vielä kannata leikata.
”Jos leikkaus ei paranna riittävästi ihmisen tilannetta, hän on todennäköisemmin tyytymätön leikkauksen tuloksiin. Leikattu polvi ei ole koskaan oman terveen polven veroinen.”
Nivel voidaan korjata kokonaan tai osittain
Leikkausta odotellessa kannattaa jatkaa liikkumista oman voinnin mukaan ja huolehtia hyvästä yleiskunnosta ja lihasvoiman säilyttämisestä mahdollisuuksien mukaan. Hyvä yleis- ja lihaskunto edesauttavat ja nopeuttavat leikkauksesta toipumista.
Hampaat, mahdolliset tulehdukset ja iho-ongelmat tulee hoitaa ja perussairaudet saada hyvään hoitotasapainoon ennen leikkausta. Tupakointi on lopetettava tai tauotettava ajoissa. Tarvittavat apuvälineet kannattaa hankkia valmiiksi oman kunnan apuvälinelainaamosta.
Suomessa saa tekonivelen polveensa vuosittain yli 12 000 ihmistä. Suurin osa leikatuista on 65–75-vuotiaita. Tekoniveliä asennetaan aiempaa enemmän myös alle 55-vuotiaille.
”Leikkaus tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa. Nivelen vaurioituneet pinnat sahataan pois ja korvataan tekonivelellä. Yleisimmin korjataan koko polvinivel. Joillekin potilaille voidaan asentaa osatekonivel, jos vain nivelen toinen puoli kantavasta nivelpinnasta on kulunut”, Huopio sanoo.
Tekonivelet on valmistettu kobolttikromista ja titaanista. Liukupinnaksi tulee yleensä muovipinnoite. Sopiva malli valitaan yksilöllisesti muun muassa henkilön iän, luun laadun ja liikunnallisen aktiivisuuden mukaan.
Polven tekonivelleikkaus on kokeneille kirurgeille rutiinitoimenpide, mutta potilaalle se on iso ja merkittävä kokemus. Varsinainen leikkaus kestää yleensä puolesta tunnista tuntiin.
”Polvea muutetaan paljon ja alaraajan asento muuttuu, mikä vaikuttaa koko kehoon. Polvi on aluksi todella kipeä ja sen lopullisessa kuntoutumisessa voi mennä jopa vuosi. Liikkuminen sujuu toki pian leikkauksen jälkeen.”
Suurin leikkaukseen liittyvä riski on tulehdusvaara. Siihen vaikuttavat perussairaudet, ikä ja yleiskunto. Jos tekonivel tulehtuu, leikkaushaava joudutaan avaamaan, puhdistamaan pehmytkudokset ja vaihtamaan tekonivelen irto-osat tai koko proteesi. Tämän jälkeen tarvitaan vielä pitkä antibioottihoito. Tulehduksen saa keskimäärin alle yksi potilas sadasta.
Toipumisessa tarvitaan malttia ja sisua
Vaikka polvi on leikkauksen jälkeen ja puudutteen hiivuttua kipeä, se kestää. Jalkeille ja vessaan pääsee voinnin ja kivun salliessa heti leikkauspäivänä tuettuna ja kyynärsauvojen avulla. Nopea liikkeelle lähtö edesauttaa kuntoutumista ja vähentää veritulpan riskiä.
Kotiin pääsee leikkauksen jälkeen heti, kun liikkuminen sujuu turvallisesti ja kivut ovat hallinnassa kipulääkkeillä. Useimmat ovat sairaalassa 1–2 yötä. Jos molemmat polvet on leikattu yhtä aikaa, sairaalassa menee yleensä pari yötä.
”Tekonivelleikkauksia tehdään yhä enemmän myös päiväkirurgisesti. Silloin sairaalasta pääsee samana päivänä, jos kotona on joku tukena ja turvana”, Huopio sanoo.
Kotona pärjää, kun pystyy käymään omatoimisesti vessassa ja jääkaapilla, menemään sänkyyn ja nousemaan siitä. Vähitellen voi lisätä ulkona liikkumista. Kyynärsauvoista voi luopua, kun kävely tuntuu vakaalta. Toipuminen on yksilöllistä. Suurin osa kävelee sujuvasti ilman kyynärsauvoja 3–4 viikon päästä. Jotkut käyttävät niitä vain muutaman päivän.
Ihmisellä on itsellään iso vastuu kuntoutumisesta, joten saatuja harjoitteita kannattaa tehdä ja ohjeita noudattaa tunnollisesti.
”Osa kaipaa patistamista, kun taas osa on liiankin aktiivisia ja heitä pitää jarrutella. Polvessa on leikkauksen jälkeen lievä ärsytystila ja polvi voi turvota, jos sitä rasitetaan liikaa.”
Leikkaushaavan pitää antaa parantua rauhassa ja sitä on tärkeää hoitaa annettujen ohjeiden mukaan. Sairausloma kestää tavallisesti kolmisen kuukautta mutta kevyeen työhön pystyy monesti palaamaan noin kuukauden kuluttua leikkauksesta. Autolla voi ajaa heti, kun kokee pystyvänsä siihen.
Takaisin tavalliseen elämään
Tekonivelleikkauksen onnistumiseen vaikuttaa se, ovatko ihmisen odotukset leikkauksen lopputuloksesta realistiset.
”Tekonivelpolvi ei tunnu täysin omalta polvelta, mutta se on usein kivuton ja ihminen voi taas liikkua, matkustella ja harrastaa. Urheileminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu yhtä kovalla tasolla kuin ennen”, Huopio sanoo.
Valitettavasti kaikkien kipu ei hellitä täysin, vaikka leikkaus olisi tehty teknisesti oikein ja asianmukaisesti. Leikkauksen jälkeen saatetaan myös huomata, ettei kipu johtunut pelkästään nivelrikosta, vaan jostakin muusta tuki- ja liikuntaelinvaivasta.
Liki 90 prosenttia on kuitenkin tyytyväisiä tekonivelleikkauksen tulokseen.
Aiemmin tekonivelleikattuja kehotettiin välttämään painavia taakkoja ja tiettyjä liikuntalajeja.
”Nykyisin ei varsinaisesti kielletä mitään. Leikkauksen jälkeen voi liikkua miten haluaa ja juosta vaikka maratonin. Säännöllistä kovalla alustalla juoksemista ei tosin suositella, sillä tekonivel voi kulua nopeammin.”
Tekonivelet ovat kehittyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja niiden kestoikä on parantunut. Valtaosa kestää normaalikäytössä useita vuosikymmeniä.
Teksti: Pirkko Tuominen
Kuvitus: 123rf ja Susa Laine
Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 4/2024