Siirry sisältöön

Osteoporoosia voi ehkäistä liikunnalla

Kuvituskuva, jossa näkyy ihmisen jalkaterän luut läpinäkyvän sinisen ruumiin läpi

Liikunta on avainasemassa osteoporoosin ehkäisyssä ja taudin etenemisen hidastamisessa. 

Jos elät vanhaksi, sinua kannatteleva luuranko ehtii vaihtua monta kertaa. Luu on elävä kudos, joka uusiutuu jatkuvasti. Koko luusto uusiutuu 10–13 vuodessa. Parasta, mitä voit tehdä lujien luiden eteen, on liikkua aktiivisesti. 

”Luukudoksen erityispiirre on, että se on hyvin herkkä mekaaniselle kuormitukselle. Mitä enemmän luustoa kuormitetaan, sitä vahvemmaksi se tulee. Luustoon on sisäänrakennettu halu olla vahva”, Turun yliopiston ortopedian ja traumatologian professori Hannu Aro kuvaa. 

Luu on sidekudosta, joka jaetaan solun ulkoiseen aineeseen ja erityyppisiin luusoluihin. Kun luuston uudistuminen on tasapainossa, osteoblastit eli luun rakentajasolut tuottavat luuta saman verran kuin osteoklastit eli syöjäsolut sitä hajottavat. 

Luuston lujuus muodostuu sen tiheydestä ja laadusta. Luusto kehittyy noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti. Siihen saakka luuta syntyy enemmän kuin hajoaa. Sitten luun lujuus alkaa heiketä, kun hajoaminen ylittää syntymisen. Heikkenemistahtia voi jarruttaa.   

”Meillä on entistä enemmän tietoa siitä, että naiset pystyvät vaikuttamaan positiivisesti luuston tilaan liikkumalla vaihdevuosissa ja sen jälkeenkin. Tärkeää on lihaskunnon ylläpitäminen, koska lihakset ja luusto toimivat yhdessä”, Aro toteaa. Hän on tyytyväinen nykytrendistä, joissa ihmiset motivoituvat liikkumaan aktiivisuusrannekkeiden avulla. 

Liikunnan lisäksi muut terveelliset elämäntavat luovat perustan luuston terveydelle. Monipuolinen ravinto tarjoaa riittävästi välttämättömiä ravinteita, kuten kalsiumia ja D-vitamiinia, sekä lihasten kaipaamaa proteiinia.  

Tupakka taas on luustolle pahimpia myrkkyjä. Se vaikeuttaa luuston aineenvaihduntaa ja huipputiheyden saavuttamista. Runsas alkoholinkäyttö haittaa luun muodostumista ja lisää murtumariskiä kaatumisten myötä. Alhainen ruumiinpaino tarkoittaa usein pientä lihasmassaa, jolloin luuston hyvinvointi on uhattuna. 

Osteoporoosiin on monta syytä 

Osteoporoosissa eli luukadossa luun määrä vähenee ja sen rakenne muuttuu, mikä altistaa murtumille. Yli 400 000 suomalaisella on osteoporoosi. Heistä suurin osa on yli 50-vuotiaita naisia. Terveelliset elämäntavat eivät täysin taudilta suojaa, sillä tiettyihin riskitekijöihin ei voi itse vaikuttaa. Aro nimeää neljä osteoporoosiryhmää. 

”Osteoporoosi on hyvin monimuotoinen sairaus. Harvinaisten osteoporoosimuotojen taustalla ovat geenivirheet, jolloin ihminen sairastuu jopa lapsuudessa tai nuoruudessa. Sekundaarinen osteoporoosi kehittyy usein lääkkeen sivuvaikutuksena, kun potilas joutuu käyttämään tarpeeksi kauan tiettyjä lääkkeitä, kuten nivelreumapotilaat glukokortikoideja.”  

Kolmas osteoporoosimuoto on vaihdevuosien jälkeen tapahtuva nopea luukato naisilla, mikä liittyy estrogeenin vähentymiseen. Estrogeeni on voimakkain luustoa suojaava hormoni. Neljäs muoto on ikääntymiseen liittyvä osteoporoosi, joka voi kehittyä sekä naisille että miehille.  

“Yli 70-vuotiaista yli puolella on osteoporoosin esiaste, osteopenia. Osteopenia 70-vuotiaalla ei siis ole poikkeus vaan normaali tila”, Aro sanoo. 

Osteoporoosi on oireeton. Miten se diagnosoidaan?   

”Luuntiheysmittauksella. Luuntiheys on yllättävän hyvä ennustaja murtumien synnylle: Mitä alhaisempi luuntiheys, sitä suurempi riski murtumille. Meillä on tietyt suositukset siitä, kenelle mittaus tehdään.”  

Riskiryhmään kuuluvat esimerkiksi potilaat, jotka ovat saaneet pienienergiaisen vamman aiheuttaman murtuman. Pienienergiainen vamma syntyy kaaduttaessa samalta tasolta tai pudottaessa korkeintaan metrin korkeudesta. Luuston pitäisi kestää normaali kaatuminen. Jos keski-ikäinen saa kaatuessa murtuman, kuuluu luuntiheysmittaus tehdä. Samoin, jos yskiessä tulee kylkiluumurtuma tai jos selkäkipu johtuu selkärangan nikaman murtumisesta nostoliikkeessä.  

Lääkärien työkaluna riskiarvioinnissa on FRAX-analyysi. Se laskee lonkkamurtumariskin ja tärkeimpien osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden kymmeneksi vuodeksi. Lääkärin tulee myös poissulkea muut luun aineenvaihduntaan vaikuttavat häiriöt, kuten D-vitamiinin tai fosfaatin puutteesta aiheutuva osteomalasia eli aikuisten riisitauti. 

Nivelreumapotilaille automaattisesti luulääkitys 

Osteoporoosia hoidetaan luulääkkeillä.  

”Parhaita ovat perinteiset bifosfonaatit. Ne ovat myös halvimpia”, Aro kertoo.  

Bisfosfonaatit estävät luun hajoamista. Yleisimmin käytetyt ovat alendronaatti ja risedronaatti sekä suonensisäisesti annettava tsoledronihappo.  

Suun kautta lääkkeet otetaan kerran viikossa tai kuukaudessa.  

”Vaihtoehtoisesti bisfosfonaatti voidaan antaa suoneen kerran vuodessa tai jopa kerran kolmessa vuodessa, jos se suun kautta otettuna ärsyttää maha-suolikanavaa. Tsoledronihappoa ei käytetä, jos potilaalla on munuaisten vajaatoimintaa.” 

Hyvin pieni ryhmä potilaita saa kallista luumassaa kasvattavaa lääkettä. Näillä potilailla on yleensä vaikeita nikamamurtumia. 

Nivelreumapotilaat muodostavat Aron mukaan aivan erityisen ryhmän. Heidän luuston haurastumisensa ja murtumansa johtuvat pitkälti glukokortikoidien käytöstä, mutta luukatoa pahentavat myös nivelten tulehdus ja rajoittunut liikunta. Arkikielessä glukokortikoideja kutsutaan usein kortisoniksi.  

Glukokortikoidilääkitystä saaville nivelreumapotilaille ei tarvitse tehdä luuntiheysmittausta ennen luulääkityksen aloittamista. Nivelreumaa sairastavilla luu voi haurastua ja murtumia tulla jo osteopenisilla arvoilla, jos käytössä on glukokortikoidi. Heille on aloitettava suojaava luulääkitys, jos glukokortikoidilääkitys kestää yli kolme kuukautta.  

”Nivelreumaa sairastavien luun haurastumisen syymekanismi on hyvin monimutkainen. Glukokortikoidien käytön lisäksi syynä voi olla taudin vaikutus luusoluihin. Nivelreumapotilailla luuston haurastumista voimistaa lihaskato. Se johtuu reumaoireista, joiden vuoksi lihaskunnon ylläpito voi olla vaikeaa. Tämä koskee myös esimerkiksi selkärankareumaa sairastavia. Reumapotilaillekin lihaskunnon ylläpitäminen on kuitenkin erittäin tärkeää.”  

Osteoporoosiin sairastuneilla liikunta hidastaa sairauden etenemistä. Lempilajeja voi yleensä jatkaa. Aro kehottaa jatkamaan laskettelua helpoissa rinteissä ja jopa ratsastusta, jos potilas on niistä nauttinut ennen sairastumista ja luulääkityksellä ja lihaskuntoutuksella on saavutettu hyvä hoitovaste. Liian vauhdikkaista lajeista kannattaa tietysti luopua. 

Osteoporoosin hoidon tavoite on yksiselitteinen: murtumien estäminen. ”Jos hoidon aikana syntyy murtuma, katsotaan, että hoito on epäonnistunut.”  

Yleislääkäri diagnosoi ja hoitaa osteoporoosia, paitsi kun on kyse sekundaarisesta osteoporoosista. Silloin potilas pitää lähettää sisätautilääkärille. 

Diagnostiikassa ja hoitoon pääsyssä petraamista 

Uusien lääkkeiden kehitystyössä on ollut vastatuulta. Tutkimukseen on käytetty miljardeja, mutta useamman lääkkeen tutkimuksen loppuvaiheessa on ilmennyt sivuvaikutuksia, jotka ovat estäneet lääkkeen tuonnin markkinoille. 

Hannu Aro on tutkinut luun paranemista kolmekymmentä vuotta. Suomen Akatemia on tukenut 15 vuotta Aron ryhmää, joka tutkii osteoporoosin vaikutusta lonkan tekonivelen paranemiseen naisilla. Luustosta on huolehdittava, jotta tekoniveltä tukeva reisiluu ei haurastuisi ja murtuisi. Nivelreumapotilailla esiintyy eniten proteesin viereisiä murtumia.  

”Paras mittari ihmisen fyysiselle kunnolle on spontaani kävelynopeus. Suositellun nopeuden alaraja on yksi metri sekunnissa. Liikennevalot on säädetty sille vauhdille. Siihen yltävät ihmiset, jotka kävelevät vähintään 5000–7000 askelta päivässä.”  

Sote-uudistukselta Hannu Aro odottaa parannusta osteoporoosin diagnostiikkaan ja hoitoon pääsyyn. Reumapotilaiden asiat ovat tosin hänestä kunnossa, sillä he saavat suojaavan luulääkityksen ongelmitta. Pienienergiaisen murtuman saaneen potilaan pitäisi aina päästä seulontatutkimuksiin. 

”Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että tämä toteutuu parhaiten, jos murtuma- eli osteoporoosihoitajat ohjaavat potilaat diagnostiikan ja hoidon piiriin, ja hoitoketju on hyvin organisoitu. Suomessa näin on vain joillakin paikkakunnalla. Suomella on paljon petraamisen varaa.” 

Syö luusto lujaksi

  • Kalsium luo luustolle lujuutta sekä vaikuttaa hermoston ja lihasten toimintaan. Hyviä lähteitä ovat maitotuotteet ja juomat, joihin on lisätty kalsiumia. Aikuisten pitää saada kalsiumia 800 milligrammaa päivässä, mikä täyttyy kolmesta lasista maitoa. Osteoporoosia sairastavien suositus on 1000–1500 milligrammaa.  
  •  D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymistä, lisää luun määrää lapsilla ja nuorilla aikuisilla ja vaikuttaa lihasvoimaan. D-vitamiinivalmisteena suositellaan D3-muotoa. 18–74-vuotiaille saantisuositus on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, yli 75-vuotiaille 20 mikrogrammaa. Osteoporoosipotilaan D-vitamiinitarve määritellään verikokeella.  
  • Proteiini vahvistaa luita ja ylläpitää lihasmassaa. Hyviä lähteitä ovat muun muassa kala, liha, maitotuotteet ja pavut. Proteiinin saantisuositus on noin gramma painokiloa kohden, yli 64-vuotiaille vähintään 80–100 grammaa päivässä. 

Teksti: Milla-Maria Hyyrynen
Kuva: 123rf

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2019