Kipu kantapäässä

Kantapääkivun yleisin syy on plantaarifaskiitti. Se paranee tavallisesti ajan kanssa itsestään. 

Jos kantapään alla tuntuu kävellessä kipua, tavallisin syy on plantaarifaskiitti eli kantakalvojänteen rappeuma. Se on yleinen vaiva: joka kymmenes saa sen jossakin vaiheessa elämäänsä. 

Tavallisimmin se kiusaa keski-iässä tai sen jälkeen.  

Plantaarifaskiitista johtuva kipu tuntuu jalkapohjassa kantapään keskipaikkeilla. Kipu on ärhäkimmillään aamun ensi askelilla, mutta tasaantuu jonkin verran liikkumisen aikana.  

Kantakalvo on jalan pohjassa oleva sidekudosrakenne.  

Kantakalvo muistuttaa muodoltaan yläosastaan haarautunutta J-kirjainta. Varpaiden tyvestä lähtevät säikeet yhdistyvät jalkapohjan alla, ja kurvaavat sitten kantapään kautta koukaten kohti jalan ulkosyrjää.   

Kalvorakenteet jatkuvat yhtenäisenä jalkapohjasta akillesjänteen ympärille pohkeeseen ja ovat yhteydessä kehon muihin kalvoihin.  

”Ihmistä ympäröivät kalvorakenteet ovat kuin sellofaani ruoan ympärillä. Vähän vitsillä on sanottu, että kun rypistät otsaasi, venyy samalla kantakalvokin”, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pehkonen kertoo. 

Plantaarifaskiitin hoito ei keskity kantapäähään, vaan koko alaraajan liikeketjuun, koska jalkaterän virheasennot ja kuormitus vaikuttavat sen syntyyn.   

Iskunvaimennin ja jousi  

Ihmisen jalka joutuu kävellessä koville. Kun jalka osuu maahan, kantapää ottaa vastaan kehon koko painon, joskus vauhdillakin. Silloin jalkaterä ja koko alaraaja toimivat iskunvaimentimena.  

”Ilman vaimentavia mekanismeja aivomme saisivat sietää jatkuvaa tärinää”, Pehkonen sanoo. 

Kun askel rullaa eteenpäin, jalkapohja muovautuu ensin alustaa vasten. Sitten vartalon kallistuu eteenpäin ja jalkaterästä tulee jäykkä vipuvarsi, joka auttaa työntämään kantapään irti alustasta. Jalka valmistautuu seuraavaan askeleeseen. 

Jalkaterän on oltava paitsi vahva, myös mukautuva ja joustava. Se mukailee alustan muotoja ja auttaa pitämään ihmisen pystyssä epätasaisessakin maastossa. Askelen lopussa eli varvastyöntövaiheessa se on kuin jäykkä jousi, joka työntää ihmisen koko painon eteenpäin.  

Kantakalvolla on tärkeä rooli jalkaterän toiminnassa. Se auttaa pitämään yllä jalan kaarta ja tukee liikettä. Ponnistusvaiheessa kantakalvo venyy, ja ponnistuksen jälkeen se auttaa palauttamaan jalkapohjan takaisin kaarelle. 

Se on ikään kuin lyhyt pätkä vahvaa kuminauhaa. Jos kuminauha menettää kimmoisuutensa, askel ei enää ole yhtä joustava ja vaivaton.  

Hitaasti alkava vaiva 

Jos purkaa sairauden latinankielisen nimen palasiksi, saa yleensä tietää, mikä vaivan luonne on. Sanan alku –  plantaari – kertoo, että nyt ollaan tekemisissä jalkapohjan kanssa. Faskia puolestaan tarkoittaa lihaskalvoa. 

Nimen lopussa on pieni harhautus. Yleensä -iitti-pääte viittaa tulehdukseen, mutta siitä ei plantaarifaskiitissa nykytiedon mukaan ole kyse. Kun jalkapohjassa sijaitseva lihaskalvo ikääntyy, siihen voi tulla rappeumaa ja pienen pieniä repeämiä. Samalla kalvo muuttuu normaalia paksummaksi.  

Plantaarifaskiitti alkaa yleensä pikkuhiljaa. Tyypillisesti se ilmoittelee itsestään, jos innostuu kävelemään pitkiä matkoja kovapohjaisella kengällä kovalla alustalla. Eli lähtee vaikka kesälomamatkalle uuteen kaupunkiin jalassaan ohutpohjaiset sandaalit. Silloin jalka joutuu sietämään normaalia enemmän toistuvaa rasitusta.  

Joskus syynä voi olla myös kova hyppy kantapäiden varaan, mutta se on paljon harvinaisempaa.  

Ensimmäiseksi vaivasta kertoo niin sanottu starttikipu. Kipu on pahimmillaan ensi askelilla. Kun liike jatkuu, kipuun turtuu ja kävely alkaa tuntua siedettävämmältä, vaikka kipu ei täysin häviäkään. 

Jos seisoo pitkään paikallaan, kantapään sisäpuolta voi alkaa polttelemaan.  

”Seisominen ja kävely pahentavat vaivaa, mutta päivällä paikallaan ollessa sitä välttämättä edes huomaa”, Pehkonen sanoo.  

Pitkään jatkuva plantaarifaskiitti saa monen välttelemään kävelemistä.  

”Kävely muuttuu helposti epämiellyttäväksi ja voi alkaa ontua”, Pehkonen sanoo.  

Ikävän pitkä tuttavuus  

Hyvä uutinen on se, että plantaarifaskiitti paranee yleensä omia aikojaan. Huono uutinen taas se, että aika on usein pitkä: keskimäärin yhdeksän kuukautta.  

”Lääkärin tehtäväksi jää rauhoitella potilasta ja vakuuttaa, että luonto kyllä hoitaa”, Pehkonen sanoo. 

Oireita voi helpottaa monella kotikonstilla. Levon lisäksi apua voi tuoda kipeän kohdan hierominen jääpaloilla tai pienellä pallolla. Myös tulehduskipulääkkeitä voi käyttää.  

Pehkosen mielestä fysioterapeutin osaamista kannattaa hyödyntää plantaarifaskiitin kuntoutuksessa.  

”Fysioterapeutti voi selvittää, onko ongelman aiheuttanut jokin biomekaaninen syy. Joskus on selvinnyt, että potilas on päättänyt laihduttaa kävelemällä ja käytössä on ollut vähän huonot kengät. Etenkin vanhemmilla ihmisillä muu kunto voi nousta hyvin, mutta kudokset saattavat antaa periksi, kun kävelyn määrä lisääntyy nopeasti. Ikääntyessään kudokset tarvitsevat aiempaa pidemmän ajan toipuakseen kuormituksesta”, Pehkonen sanoo.  

Paranemista voi auttaa säännöllisellä venyttelyllä, sillä jalan ja pohkeen lihaskalvot voivat olla liian kireät. Kireitä kalvoja voi venyttää myös yöllä.  

”Ihminen nukkuu yleensä nilkat suorina. Silloin jalan pehmytkudokset ovat löysimmillään. Kun aamulla herää ja lähtee kävelemään, pehmytkudokset venyvät. Siksi ensimmäiset askelet vihlaisevat ikävästi.”  

Aamukipua voi vähentää käyttämällä nukkuessa apteekista saatavaa yölastaa. Tarjolla on myös pohjetta venyttäviä sukkia. Niissä varvasosaan on kiinnitetty remmi, joka vetää jalan suoraan kulmaan ja varpaat kohti säärtä.  

Joskus avuksi otetaan kantapäähän annettava kortisonipiikki. Sen voi antaa korkeitaan kaksi tai kolme kertaa, ja kertojen välissä on oltava vähintään kolme viikkoa. Kortisonipiikin vaikutus kestää yleensä noin kuukauden, mutta pidempiaikainen hyöty on epävarmaa.  

Alkuvaiheen kivuissa voidaan käyttää shokkiaaltohoitoa. Laitteita ei vielä ole yleisesti käytössä julkisen terveydenhuollon puolella, joten potilas joutuu yleensä maksamaan kustannukset itse.  

Kun pahin kipuvaihe on ohi, kannattaa alkaa vahvistaa jalan lihaksia. Kotioloissakin voi treenata portaan avulla. Jos käy kuntosalilla, jalkaprässillä voi lisätä yhtä aikaa voimaa ja venyvyyttä. 

Kun plantaarifaskiitista pääsee kerran eroon, se pysyy usein poissa. Tosin on aika tavallista, että vaiva ilmestyy joskus tulevaisuudessa myös toiseen jalkaan. 

Mikäli plantaarifaskiitti tulee yhtä aikaa molempiin jalkoihin, se saa lääkärin epäilemään reumasairauden mahdollisuutta.  

Luupiikin suunta yllättää 

Plantaarifaskiittiin voi joskus liittyä luupiikki, mutta toisin kuin joskus väitetään, plantaarifaskiitti ja luupiikki eivät ole sama asia. Luupiikkiin liittyy muitakin väärinkäsityksiä. 

Toisin kuin voisi luulla, kantapäähän tuleva luupiikki ei sojota jalkapohjassa alas- vaan eteenpäin. Se muodostuu kohtaan, jossa faskia liittyy kantaluuhun. Luupiikki voi syntyä, jos jalan sidekudosrakenne on ärtynyt.  

Luupiikki ei itsessään ole kipeä, vaan kipu johtuu siitä, että piikki ärsyttää jo ennalta ärtynyttä sidekudosrakennetta.  

Luupiikille ei plantaarifaskiitin hoidossa tarvitse tehdä mitään. Kun faskiitti helpottaa, luupiikki ei enää satu, vaikka se onkin yhä paikoillaan. Itse asiassa vain pieni osa luupiikeistä aiheuttaa kipua: yleensä ihminen ei edes tiedä, että hänen jalassaan on luupiikki. Luupiikkejä ei leikata, eikä leikkaushoitoa muutenkaan käytetä plantaarifaskiitin hoidossa.  

Plantaarifaskiitista toipuminen vaatii kärsivällisyyttä.  

”Lääkärin tärkein rooli hoidossa on kertoa, mistä kivussa on kyse ja rauhoitella potilasta”, Timo Pehkonen sanoo.  

Teksti: Pia Laine 
Kuvat: 123RF

Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 3/2020.

Venytä ja voimista 

Kantakalvoa voi venyttää ja voimistaa yksinkertaisella liikkeellä. Liike tehdään hitaasti, lihaksilla jarrutellen. Tee aluksi liike molemmilla jaloilla yhtä aikaa. Kun liike alkaa sujua, siirry tekemään liike yhdellä jalalla.  

• Tee liike paljoin jaloin. Seiso portaan tai muun tukevan korokkeen reunalla. Varpaat ja päkiä ovat korokkeen laidalla, muu jalkapohja ilmassa. Ota tarvittaessa tukea kaiteesta tai seinästä.  

• Anna kantapään painua hitaasti alas niin, että tunnet venytyksen jalkapohjassa ja pohkeessa. Pidä jalka venytyksessä hetken ajan. Päästä venytys ja palaa jalan lihasten avulla alkuasentoon.  
• Nouse seuraavaksi hitaasti varpaillesi ja palaa sitten hitaasti takaisin alkuasentoon. 
• Toista kantapään laskua ja varpaillenousua kymmenen kertaa.