Käsikirurgia vaimentaa kipuja

Reumaa sairastavien käsi- ja ranneleikkaukset vähentävät kipua ja lisäävät toimintakykyä.

”Reumasairaudet vaikuttavat pehmytkudoksiin ja luustoon. Nivelsiteet ja nivelkapselit ovat usein löystyneet. Leikattavan käden kudostasapaino on hyvin erilainen kuin potilailla, joilla ei ole reumaa”, käsikirurgi Susanna Stjernberg-Salmela kertoo.

Stjernberg-Salmela työskentelee Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan kuuluvassa Töölön sairaalassa. Noin kolmannes hänen potilaistaan sairastaa jotakin reumasairautta, suurin osa nivelreumaa.

Pitkään heitä leikkasivat pääasiassa reumaortopedit. Nykyään monessa sairaanhoitopiirissä hoito jakautuu kirurgian eri erikoisaloille, joilla reumapotilaita hoitavat reuman erikoispiirteisiin perehtyneet kirurgit. Yksi kirurgi ei siis enää välttämättä leikkaa kaikkia kehon osia.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella reumaa sairastavien käsikirurgia on keskitetty Töölön ja Herttoniemen sairaaloihin, joissa tehdään myös muut vaativat käsileikkaukset. Reumapotilaita leikkaa Stjernberg-Salmelan lisäksi pari muuta käsikirurgia.

Reumasairaudet voivat vaikuttaa niveliin kaikkialla kehossa, mutta usein juuri käden ja ranteen ongelmat koetaan kaikkein vaikeimmiksi.

”Ihminen on aika riippuvainen käden hienomotoriikasta. Pienikin vaiva voi haitata omatoimista pärjäämistä. Jos pinsettiote ei onnistu, arjesta tulee vaikeaa. Kipeän nilkan kanssa selviää helpommin, jos painon varaaminen sille vielä onnistuu.”

Ensin korjataan juurisyy

Reumasairauksissa ensisijainen hoito on aina lääkehoito. Vaikka lääkkeet muuten tepsisivät, yksittäiseen niveleen saattaa jäädä ongelma. Silloin riittää yhden nivelen korjaus leikkauksella. Tämä on tyypillistä etenkin ihmisillä, jotka ovat sairastuneet reumaan biologisten lääkkeiden keksimisen jälkeen.

Pidempään sairastaneet ovat oma lukunsa. Heille on usein ehtinyt tulla vaurioita useampaan niveleen ja siksi leikkauksia voidaan tarvita useita.

Ensimmäinen etappi matkalla leikkaukseen on reumalääkäri. Mikäli lääkehoito ei auta tai jännevaurio tai virheasento on jo kehittynyt, reumatologi tekee lähetteen kirurgin arvioon. Kirurgi tutustuu lähetteeseen ja potilaasta otettuihin röntgenkuviin. Sen jälkeen potilas kutsutaan tutkittavaksi.

Jänne- tai nivelkalvon tulehduksen aiheuttamia ongelmia voidaan ennaltaehkäistä kirurgisesti. Sairauden myöhäisvaiheessa voidaan auttaa jo kehittyneissä nivelten tai jänteiden vaurioissa.

”Joskus potilaan luut voivat olla niin hapertuneita, että on turvallisempaa olla leikkaamatta. Tämä on onneksi hyvin harvinaista.”

Leikkausta suunniteltaessa tutkaillaan koko käden toimintaa. Vaikka ongelmia aiheuttaisi sormi, vaivan juurisyy saattaa olla ranteen asennossa. Myös se on korjattava, jotta käsi alkaa toimia kunnolla. Jos mahdollista, saman leikkauksen aikana korjataan useampi vaiva.

”Joskus leikkauksia pitää jaksottaa. Jos yhtä kohtaa pitäisi kuntouttaessa liikuttaa ja toinen tukea paikoilleen lastalla, pitää toimenpiteet tehdä eri kerroilla.”

Paluu vanhaan

Kirurgisen hoidon tavoitteina on kipujen lievittäminen ja virheasentojen korjaaminen. Lisäksi pyritään hidastamaan sairauden aiheuttamien vaurioiden etenemistä.

Leikkauksissa voidaan korjata sormien, rystysten tai ranteen virheasentoja, jännerepeämiä, reumakyhmyjä ja kroonisia nivelkalvo- ja jännetuppitulehduksia.

Reumapotilaiden leikkaushoidossa on välillä kokeiltu uusia menetelmiä, mutta palattu taas vanhaan. Esimerkiksi ranneproteeseja voidaan käyttää vain hyvin pienelle osalle potilaista. Jotta proteesi toimisi hyvin, ympäröivien pehmytkudosten ja luiden laadun pitäisi olla kunnossa, mikä on reumaa sairastavilla harvinaista.

”On todettu, että suurimmalla osalla jäykistys toimii paremmin. Sillä saadaan hetku käsi taas tukevaksi ja kivut pois.”

Ranne voidaan jäykistää eli luuduttaa joko kokonaan tai osittain. Jos osa ranteen nivelpinnoista on terveitä, niitä ei luuduteta. Osittain jäykistetty ranne haittaa päivittäisistä toimista selviämistä vähemmän kuin täysin jäykistetty.   

Jos krooninen nivelkalvo- tai jännetuppitulehdus ei rauhoitu puolessa vuodessa, on syytä harkita sen leikkaamista. Vaikka leikkausta kutsutaan nivel- tai jännetuppikalvon poistoksi, koko kalvoa ei poisteta, vaan tulehduksen paksuntamaa kalvoa ohennetaan. Näitä toimenpiteitä tehdään yleensä silloin, kun reuma on vielä melko varhaisessa vaiheessa.

”Jänteiden ympärille tuleva liikakasvu voi aiheuttaa kipua ja liikerajoituksia. Lisäksi se voi vahingoittaa ja haperruttaa jänteitä.”

Kalvon poistoleikkaus lievittää kipuja, parantaa liikelaajuutta ja vähentää jänteen katkeamisen riskiä. 

Reumakyhmyjä poistetaan nykyään vain, jos ne haittaavat käden toimintaa tai vaurioittavat ihoa. Syynä on se, että reumakyhmyjen poiston jälkeisten haavojen paranemisessa saattaa tulla ongelmia.

Reuma koettelee jänteitä

Jos ranteen nivelsiteet ja nivelkapseli löystyvät, seurauksena voi olla caput ulnae -oireyhtymä. Silloin kyynärluu ei pysy paikoillaan ja käsi vääntyy huonoon asentoon.

”Ranne saattaa luisua vähän alaspäin, pikkusormen suuntaan, ja kyynärluu pönköttää taaksepäin.”

Kyynärluu on luu, joka kulkee kyynärpäästä ranteen pikkusormen puoleiseen reunaan. Leikkaamalla voidaan muokata kyynärluun päätä ja tukea se jännesiirteillä paikoilleen. Koska kämmenellä on taipumus luisua pois paikoiltaan, ranne joudutaan usein jäykistämään samalla joko osittain tai kokonaan.

Jänteet yhdistävät lihakset luuhun ja rustoon. Ilman toimivia jänteitä vahvinkaan lihas ei saa niveleen liikettä.  

Reumasairaudet koettelevat usein etenkin kämmenselän puolella olevia ojentajajänteitä. Yksi syy ovat osteofyytit eli luunokat. Kun luu rapautuu, siihen voi tulla pieniä teräviä kohtia, luunokkia. Jos ne hankaavat jännettä, se voi ajan myötä rispaantua tai katketa.

Sormien jänneongelmat voivat aiheuttaa sormiin pysyviä virheasentoja. Joutsenkaulasormesta puhutaan, kun sormen keskinivel taipuu liian pitkälle, napinläpisormesta taas silloin, kun se on pysyvästi koukkuasennossa.

Repeytyneitä jänteitä voidaan korjata kirurgisesti. Ne voidaan liittää viereisen sormen terveeseen jänteeseen tai siirtää toimiva jänne vaurioituneen paikalle.

Tekoniveliä voidaan käyttää sormissa, jos nivelsiteet ovat tarpeeksi hyvässä kunnossa ja sormi liikkuu hyvin.

Leikkauksen jälkeen seuraa kuntoutus

Käsileikkaukset tehdään useimmiten yläraajan puudutuksessa, ei nukutuksessa. Etuna on, että nukutuksen jälkeinen pahoinvointi jää pois, eikä esimerkiksi kaularangan nikamien siirtymä tai epävakaus ole automaattisesti este leikkaukselle. Lisäksi puudutus vähentää kipua vielä leikkauksen jälkeen.

”Jos puudutuksessa tehtävä leikkaus pelottaa, potilas saa ilman muuta rauhoittavia lääkkeitä.”

Nukutusta käytetään vain, jos tarvitaan luusiirteitä tai mikäli puudutus ei syystä tai toisesta onnistu.

Käsileikkaus kestää tavallisimmin puolesta tunnista kolmeen tuntiin, eikä sen jälkeen yleensä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä yönä kotona olisi hyvä olla toinen aikuinen. Jos potilas asuu yksin, voi joskus olla tarpeen jäädä sairaalaan yöksi. Käsileikkaus saattaa vaikuttaa muuhunkin liikkumiseen niillä potilailla, jotka käyttävät rollaattoria, sillä rollaattorilla kulkeminen yhden käden varassa on vaikeaa.

Tärkeää on, mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen.

”Käden toimintakykyiseksi saaminen vaatii aktiivista kuntouttamista. Tässä toimintaterapeutin ja fysioterapeutin tuki on aivan keskeistä”, Susanna Stjernberg-Salmela sanoo.

”Reumapotilaat ovat onneksi yleensä hyvin valveutuneita ja tietävät, mihin leikkauksella pyritään ja mitä se potilaalta vaatii.”

Teksti: Pia Laine
Kuva: Akseli Muraja

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2021.