Iskiaskipu

Iskiaskipu johtuu useimmiten välilevyn ongelmista. Vaiva paranee yleensä ilman leikkausta. 

Työikäisten suomalaisten heikko kohta vaikuttaa olevan selkä. Heistä useampi kuin joka kolmas on kokenut alaselän kipua viimeksi kuluneen kuukauden aikana. 

Kun kipu säteilee selästä alaraajaan, on tyypillisesti kyse iskiaskivusta. Se voi tuntua pistelynä, puutumisena ja lihaksen heikkoutena. Kipu johtuu hermojuuren puristustilasta tai kemiallisesta ärsytystilasta. Luonto parantaa ikävältä tuntuvan vaivan tavallisesti ajan kanssa. Pieni osa ihmisistä tarvitsee kuitenkin jopa pikaista leikkausta. 

Sana iskias juontaa kreikan lonkkaa tarkoittavasta sanasta ischion. Ajatus, että iskiaskivussa olisi yleisimmin kyse lonkan alueen hermon, kuten pakaran ja reiden takana kulkevan iskiashermon tulehduksesta, on muuttunut. Kivun syyksi paljastuu useimmin välilevytyrä eli diskusprolapsi tai “lievempi” muoto, välilevyn pullistuma eli protruusio. Tällöin välilevyissä, jotka erottavat selän nikamia ja vaimentavat niihin tulevaa kuormitusta, tapahtuu rakenteellisia muutoksia.  

Tyypillisimmin iskiaskivun aiheuttava välilevyvaurio on yli 30-vuotiaalla työikäisellä, tietyssä kohtaa lannerankaa. 

Tulehdusreaktio saa hermojuuren ärtymään 

Kurkistus välilevyn anatomiaan auttaa hahmottamaan, miten välilevytyrä syntyy. Välilevyn ulko-osa on kiinteä sidekudosrengas ja sisäosa rustokudosta muistuttava, mutta huomattavasti geelimäisempi kudos. Hyytelömäinen kudos mahdollistaa selän liikkumisen ja taipumisen.  

Välilevyn sisällä on painetta. Kun sidekudosrengas haurastuu tai vaurioituu, geelimäinen massa voi päästä työntymään ulos hermojuurikanavaan tai selkäydinkanavaan. Niin käynnistyy monimutkainen solutason prosessi. 

“Välilevy on sikäli erikoinen rakenne, että geelimäinen sisäosa on immunologisesti sidekudosrenkaan suojaama eikä sisäosassa ole verisuonitusta, joten keho ei normaalitilanteessa reagoi siihen”, fysiatrian dosentti Mats Grönblad selittää. 

“Kun geelimäinen massa pullahtaa ulos välilevystä, siinä tapahtuu immunologinen tulehduksellinen reaktio, joka aiheuttaa hermojuuren ärtymisen. Mukana voi olla kappaleita sidekudosrenkaasta ja tavallisemmin vanhemmilla ihmisillä välilevyn päätelevyistä irronnutta rustoakin.” 

Välilevytyrässä geelimäinen massa ja mahdolliset irtokappaleet tulevat kosketuksiin välilevyn lähellä kulkevan hermojuuren kanssa. Tämän vieraskudoksen luo hakeutuu syöjäsoluja. Ne pienentävät massan määrää hyödyllisesti. 

Toisaalta syöjäsolut erittävät välittäjäaineita, jotka aiheuttavat tulehdusreaktion. Osin niiden vaikutuksesta, osin mekaanisen puristuksen vuoksi hermojuuri ärtyy. Niin sanottu iskiaskipu alkaa säteillä alaspäin alaraajaan: ensin pitkin hermojuurta ja sitten sen jatkeena olevaa ääreishermoa, kuten iskias- eli lonkkahermoa. 

“Varsinkin jos hermosähkö hidastuu tai estyy mahdollisen puristuksen takia, alaraajaan tulee lihasheikkoutta, jopa halvaustila”, Grönblad sanoo. 

Lihasvoiman nopea heikkeneminen hälytysoire 

Välilevytyrä alkaa yleensä nopeasti. Hitaammin, iän karttuessa kehittyy tyypillisemmin selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi. Siinä selkänikamien renkaista koostuva selkäydinkanava ahtautuu ja puristaa selkäydintä tai yksittäinen hermojuuri joutuu puristuksiin. 

Lannneselässä tai muualla rangassa esiintyvä spinaalistenoosi liittyy yleensä rappeumamuutoksiin. Kaularangan alueen ahtauma aiheuttaa usein ongelmia käsienkin käytössä. Myös esimerkiksi nivelrikko ja nikamasiirtymät voivat ahtauttaa hermojuurta ja aiheuttaa iskiaskipua. 

Pystyykö itse selvittämään, onko kivussa kyse iskiaksesta ja milloin tulee mennä lääkäriin? Kotona voi tehdä alaraajan nostotestin: yrittää selällään maaten nostaa jalan ylös, polvi ja lonkkanivel suorana. Ellei tämä onnistu alaraajaan säteilevän kivun vuoksi, iskiasepäily vahvenee. Kipuun voi ottaa parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä ja pyrkiä liikkumaan sen sallimissa rajoissa. Lievässä tilanteessa kevyt liikunta, kuten kävely, tavallisesti helpottaa oloa. 

Jos iskias vaivaa ilman hälyttäviäkin oireita noin kuusi viikkoa, kannattaa hakeutua tutkittavaksi lääkäriin tai fysioterapeutille. He tekevät kliinisiä testejä, joilla selvitetään muun muassa raajojen lihasvoimia, raajaheijasteita, kosketustuntoa ja rangan liikkuvuutta. 

On syitä, joiden vuoksi pitää hakeutua tutkittavaksi välittömästi. Jos alaraajan lihasvoima heikkenee nopeasti tai on merkittävästi alentunut, virtsaamisessa tai ulostamisessa on vaikeuksia, lantiopohjan alue on tunnoton tai jossain kohtaa kehossa on kova kipu, ei pidä aikailla. Tilanne voi joskus harvoin vaatia välitöntä leikkaushoitoa puristuneiden hermojen vapauttamiseksi. 

“On olemassa cauda equina -ilmiö, joka vaatii päivystyksellistä leikkaushoitoa. Siinä massiivisempi välilevytyrä työntyy taaksepäin ja rupeaa painamaan selkäydintä tai sen jatkona olevaa “hevosenhäntää”, cauda equinaa”, Grönblad kertoo. 

Cauda equina eli ratsupaikkaoireyhtymä on vaarallinen, sillä siinä hermosähkön kulku estyy virtsarakkoon ja peräaukon sulkijalihakseen. Siitä saattaa jäädä pysyvä halvaustila esimerkiksi alaraajaan tai virtsarakkoon. Cauda equinan tai muun vakavan sairauden diagnoosin saa hyvin harva tutkimuksiin tuleva. Lääkärin pitää kuitenkin poissulkea muun muassa pahanlaatuiset kasvaimet, murtumat sekä sydämeen ja verenkiertoon liittyvät sairaudet. 

Iskiaskipu ei uusi kovin usein 

Aika parantaa suuren osan välilevytyristä. Syöjäsolut pienentävät ulostyöntynyttä massaa ja se kuivuu itsestäänkin jonkin verran. Käypä hoito -suositus ohjeistaa, että leikkaushoito hyödyttää iskiasoireista vain, jos oireita aiheuttava tyrä ei parane itsestään tai jos se aiheuttaa merkittävän halvausoireen ja sijaitsee oireisiin sopivassa paikassa. 

“Tilanne vaatii usein leikkaushoitoa kun välilevytyrä painaa pahasti hermojuurta, hermosähkön kulku estyy ja tulee varsinkin lisääntyvää lihasheikkoutta. Onneksi suurin osa välilevytyristä voidaan hoitaa ei-leikkauksellisesti,” Mats Grönblad sanoo. 

Suunnilleen kymmenen prosenttia välilevytyristä kärsivistä joudutaan leikkaamaan. Kliinisen arvion jälkeen saatetaan päätyä kuvantamistutkimukseen, tavallisimmin nykyään magneettikuvaukseen. Kuvantaminen voi paljastaa kehossa muutoksia, kuten pullistuneen välilevyn, mutta oireettomina niitä ei leikata. Kliinisen tutkimuksen ja kuvantamisen täytyy käydä yksi yhteen ja puoltaa molempien leikkauspäätöstä. Lääkäri ja asiakas punnitsevat yhdessä leikkauksen hyödyt ja haitat. 

Iskiaskipuun ei ole vielä keksitty täsmähoitoa tai keinoa ehkäistä sitä. Jotain jokainen pystyy silti tekemään: kannattaa välttää tupakointia ja yrittää ehkäistä ylipainoa. Perintötekijöillä on osuutensa vaivan syntyyn. 

Hyvä uutinen on, että iskiaskipu häviää yleensä itsestään viimeistään muutaman kuukauden kuluttua eikä uusi kovin helposti. Mahdollisesta leikkauksesta toipuminen vie aikansa, mutta parhaimmillaan työntekoa pääsee jatkamaan jo muutaman viikon kuluttua. Kymmenen vuoden seuranta-aikana noin 15 prosenttia leikatuista on joutunut välilevytyrän uusintaleikkaukseen, noin puolet ensimmäisen seurantavuoden aikana. 

Jos vaiva pitkittyy kuuteen viikkoon niin, ettei ihminen ole työkykyinen tai kipu haittaa merkittävästi, hän on oikeutettu ohjattuun liikunnalliseen kuntoutukseen. Pitkittyneeseen selkäkipuun on saatavilla moniammatillisen hoitoryhmän tukea, jossa huomioidaan niin työskentelyolosuhteet kuin henkinen jaksaminenkin. Iskiasoireista kärsivän hyvään hoitoon kuuluu saada kipu hallintaan. 

Teksti: Milla-Maria Hyyrynen 
Kuva: Kuva: Yodiyim / 123RF

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 172021.