Ajoterveys reumasairauksissa 

Sairastuminen voi vaikuttaa siihen, miten pärjää auton ratissa. Ajoterveyden muutoksiin kannattaa reagoida hyvissä ajoin. Osa ongelmista voi ratketa apuvälineillä. 

Kun lähtee liikenteeseen, pitää olla ajokykyinen. Näin määrää tieliikennelaki. Ajokykyä voivat heikentää sekä tilapäiset että pitkäaikaiset ongelmat. Jo huonosti nukuttu yö heikentää reaktiokykyä.  

”Ajoterveys ei ole mikään muusta terveydestä irrallinen asia. Kyse on samasta terveydestä ja toimintakyvystä, jota tarvitaan muissakin asioissa”, Petteri Harjuvaara sanoo. Hän on tieliikenteen asiantuntijalääkäri Traficomissa eli liikenne- ja viestintävirastossa. 

Ajoterveys koostuu kolmesta palikasta: aisteista, tiedonkäsittelystä ja motoriikasta. Ne muodostavat ketjun, jonka pitää toimia yhteen.  

Tärkein aisti liikenteessä on näkö. Se välittää tiedot ympäristöstä keskushermostoon, etenkin aivoihin. Siellä tieto jalostuu toiminnaksi eli motoriikaksi: lapsi kadulla, varo, jarrutus. Liikenteessä koko ketjun pitää toimia nopeasti.  

Reumasairauksissa haasteita voi tulla etenkin motoriikan kanssa. Nivelten liikkuvuus saattaa rajoittua tai lihasvoima heiketä. Ajamista voi helpottaa ajoneuvoa muokkaamalla.  

”Autoihin on olemassa monia erilaisia erityishallintalaitteita, joilla ajamista voidaan keventää jonkin raajan osalta. Jos pään kääntämisessä on ongelmia, voidaan käyttää erityisiä peili- ja kamerajärjestelmiä.” 

Jos liikuntakyky ei riitä normaalisti varustellun auton ajamiseen, mutta onnistuu hallintalaitteiden avulla, ajokorttiin tulee merkintä erityisehdosta. Hallintalaitteen sopivuutta mitataan ajonäytteellä. Sitä varten tarvitaan lääkäriltä lausunto. Sen pohjalta poliisi antaa määräyksen ajonäytteeseen, jonka ottaa vastaan kuljettajantutkintoja tekevä Ajovarma. Hallintalaitteet pitää pääsääntöisesti maksaa itse, paitsi jos henkilö kuuluu vammaispalvelulain piiriin.  

Toinen mietinnän paikka on lääkitys. Sen vaikutukset toimintakykyyn pitää huomioida etenkin silloin kun siirrytään käyttämään uusia lääkkeitä.  

Liikkumisesteisen pysäköintitunnus 

Ajoterveydestä on ensisijaisesti vastuussa kuljettaja itse, toissijaisesti terveydenhuolto, jossa ajokykyä pitäisi pohtia muulloinkin kuin ajokorttitarkistusten yhteydessä. Kolmantena tulee poliisi. Jos ajo vaikuttaa epävarmalta, poliisi voi velvoittaa kuljettajaa toimittamaan lääkärinlausunnon ajokyvystään.  

Vaikka autolla ajo sujuisi, muu liikkuminen voi olla vaikeaa. Silloin voi olla mahdollista saada liikkumisesteisen pysäköintitunnus, jota on joskus kutsuttu inva-luvaksi.  

”Se voidaan myöntää henkilölle, jolla itsenäinen liikkuminen on vaikeutunut niin, että tietty haittaluokka täyttyy. Ei ole ratkaisevaa, millaista apuvälinettä liikkuessa käyttää”, Harjuvaara sanoo. 

Jos pystyy itsenäisesti liikkumaan vain hyvin lyhyen matkan, tunnus voi olla tarpeen, jotta pääsee kauppamatkalla pysäköimään oven tuntumaan. Tunnuksen saanut henkilö voi myös hakea vapautusta ajoneuvoveron perusverosta. Sitä haetaan samalla lääkärin lausunnolla kuin pysäköintitunnusta.  

Harjuvaara muistuttaa, että ajoterveyteen liittyvissä asioissa on hyvä olla liikkeellä hyvissä ajoin. 

”Ei kannata pelätä, että jos kerron tästä asiasta, niin minulta viedään kortti pois. Se ei ole kenenkään intresseissä. Mitä aiemmin kertoo toimintakyvyn alenemasta, sitä aiemmin voidaan hoitoa ja kuntoutusta tehostaa ja saada ajokyky säilymään mahdollisimman pitkään.”  

Teksti: Pia Laine
Kuva: 123RF

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 1/2023.