Ammatti numero 3
Hallitus päätti leikata ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa euroa, tavoitteena ehkäistä tutkintojen kasautumista samoille henkilöille. Jos asiaa ei ajattele tätä pidemmälle, päätös voi kuulostaa järkevältä. Miksi rahoittaa aikuiselle ihmiselle useampi ammatillinen tutkinto?
Nuorena pääsin tietokonekurssin kautta töihin sairaalaan, jossa purin lääkäreiden saneluita kirjoituskoneella paperille. Samasta sairaalasta sain kesätyöpaikan vanhusten parissa. Huomasin, että tulin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tykkäsin itse työstä. Opiskelin siis lähihoitajaksi.
Päiväkodissa lasten kanssa työskentely oli täynnä vauhtia, luovuutta ja iloa, terveysasemalla parasta olivat vaihtelevat työtehtävät sekä erilaisten ihmisten kanssa toimiminen. Päivystyksessä huomasin, että vahvuuksiani on työskentely haastavissa olosuhteissa. Jatkuva kiire ja nopeasti muuttuvat tilanteet olivat jokapäiväisiä. Suljetulla osastolla rauhallinen ja ystävällinen luonne on parhaimpia työkaluja, koska pelkästään sillä saattaa selvitä vaikeista tilanteista.
Valitettavasti hoitajan työ on tänä päivänä hyvin erilaista kuin työurani alussa. Jatkuva kiire ja resurssipula sekä kasvavat työmäärät tietokoneen parissa veivät työstä sen ilon, joka alun perin sai minut alaa opiskelemaan. Siitä huolimatta tykkäsin aina työstäni hoitajana.
Ammatinvaihtoa aloin pohtia lisääntyvien selkäkipujen vuoksi. Valokuvaus oli aina ollut suuri intohimoni, joten päädyin media-alalle. Ajattelin, että sitä pystyisi tekemään vähän huonommallakin selällä.
Toisinaan elämä kuitenkin yllättää. Sairastuin reumaan. Ensimmäisen vuoden vietin sairauslomalla. En pystynyt tekemään niitä töitä, joihin minulla oli koulutus. Oireet pahenivat jatkuvasti, lääkkeistä ei ollut apua ja alkoi olla jo puhetta työkyvyttömyyseläkkeestä.
Työkykyyn vaikuttava sairastuminen on aina henkisesti raskas prosessi. Se voi olla myös taloudellisesti haastava tilanne. Joskus voi olla tarpeen vaihtaa ammattia, mutta leikkauksien myötä siitä on tehty taloudellisesti vaikeaa. Kuinka moni valitsee silloin ennemmin vanhan työn pitkillä sairauslomilla? Tai työkyvyttömyyseläkkeen? Kumpikaan näistä tuskin on kenenkään etu, jos vaihtoehtona on kouluttautuminen uuteen ammattiin.
Minulle kävi kuitenkin hyvin. Sain osatyökykyiselle tarkoitetun työpaikan, jossa saan samalla uuden koulutuksen. Pian aloitetaan myös biologinen lääke, jonka avulla toivottavasti saan työkykyäni takaisin.
Hallituksen leikkaukset osuvat minun kaltaisiini ihmisiin. Olen tehnyt työurani aikana päätöksiä, joiden myötä uskoin työkykyni säilyvän eläkeikään saakka. Kaikkeen ei kuitenkaan pysty varautumaan etukäteen, mutta tuen saaminen mahdollistaa työelämässä jatkamisen. Miten minun olisi käynyt, jos olisin sairastunut reumaan vasta vuoden päästä?
Teksti Sanna Viitanen
Sanna Viitanen opiskelee oppisopimuksella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.
Juttu on julkaistu ensin Reuma-lehdessä 2/2024.
