TOS-oireyhtymä ilkeilee, kun kädet ovat koholla
Pyykin ripustaminen, tukan peseminen ja kännykän selaaminen selällään voi olla TOS-oireyhtymää potevalle liikaa. Oudot oireet pistelystä puutumiseen ja kihelmöinnistä kipuun tuntuvat erityisesti, kun kättä pitää ylhäällä.
Käsi tuntuu kummalliselta ja voimattomalta. Sormet kihelmöivät ja puutuvat, käsivarteen koskee, kaulaa ja niskaakin saattaa kivistää. Moni TOS-oireyhtymästä kärsivä on ymmällään oudoista oireistaan. Oireet ovat voineet kestää monimuotoisina vuosikausia. Ihminen on saattanut hakea turhaan apua lääkäreiltä, hieronnasta, fysioterapiasta, osteopaatilta, usein hammaslääkäriltäkin.
”TOS voi oireilla jo teini-iästä saakka tai alkaa työiässä. Pikkuhiljaa mukaan on voinut tulla laajempaa särkyä, puutumista, käden väsymistä ja kömpelyyttä”, sanoo käsikirurgian dosentti Heidi Vastamäki.
TOS on yhteisnimitys erilaisille hermojen ja verisuonten puristustiloille rintakehän yläaukeaman alueella, joka sijaitsee kaularangan ja kainalon välissä. Siellä solisluun ja ensimmäisen kylkiluun välistä, lihasten alta kulkevat käsivarteen hartiahermopunos, solisvaltimo ja solislaskimo. TOS-oireyhtymässä tämä alue saattaa ahtautua ja aiheuttaa hermoille ja verisuonille puristusta erityisesti käden kohoasennossa.
”Useimmiten pinteeseen joutuu kättä hermottava hartiahermopunos. Myös raajaan johtavat verisuonet voivat joutua puristuksiin”, Vastamäki sanoo.
TOS on tavallisin työikäisillä nuorilla aikuisilla, etenkin naisilla. Yli 50-vuotiailla se on harvinainen. Tarkkaa tietoa sen esiintyvyydestä ei ole.
Mikä puristaa?
Hermot ja verisuonet voivat joutua puristuksiin monien eri syiden takia. Esimerkiksi onnettomuudet, kuten niskan piiskaniskuvamma tai solisluun murtuma, voivat altistaa TOS-oireyhtymälle. Yläraajojen staattinen työ ja jatkuvat kohoasennot sekä etukumara ryhti ja alaspäin painuneet hartiat voivat lisätä oireilua.
”Vaivan taustalla voi joskus olla synnynnäinen rakenteellinen poikkeama, kuten ylimääräinen kaulakylkiluu. Se voidaan tarvittaessa poistaa ”, Vastamäki toteaa.
Vahvat, treenatut lihakset saattavat joskus edesauttaa oireyhtymän syntyä, jos kehossa on lihasepätasapainosta johtuvia kireyksiä. TOS voi vaivata esimerkiksi heittolajin harrastajaa tai ahkeraa voimailijaa, jonka kookkaat kaulan ja rinnan yläosan lihakset ahtauttavat rintakehän yläaukeamaa.
Usein TOS on melko lievä, mutta pahimmillaan se voi johtaa pitkäaikaisiin kiputiloihin, niiden myötä henkisen jaksamisen haasteisiin, työkyvyttömyyteen ja masennukseen.
”Moni lukee muiden kokemuksia netistä, mutta sosiaaliseen mediaan tiedonlähteenä ei kannata varauksetta luottaa”, Vastamäki huomauttaa.
”Keskusteluryhmiin jäävät usein ne, jotka eivät ole saaneet apua tai joilla on väärä diagnoosi. Silloin siellä korostuvat vaikeimmat oireet ja asiasta voi saada väärän kuvan. Kannattaa mieluummin hakea tutkittua tietoa.”
Erilaisia pinnetiloja
TOS-oireet vaihtelevat sen mukaan, kohdistuuko puristus laskimoon, valtimoon vai hermoon. Oireita voi olla vain toisessa tai molemmissa käsissä. Lisäksi kipua voi tuntua kaulalla, kainalossa, rinnan alueella, niska-hartiaseudulla, lapojen välissä tai posken ja leuan alueella.
”Tavallisin pinnetila on toiminnallinen hermojen pinnetila, joka aiheuttaa yläraajan särkyä, puutumista, pistelyä, ja voimattomuutta. Yläraajalla tarkoitetaan koko kättä lavasta alkaen olkavarteen, kyynärvarteen ja sormiin saakka. Tarkempi oirekohta riippuu siitä, mikä hermojuuri on puristuksissa”, Vastamäki sanoo.
Jos pinteessä on laskimo, raaja on usein turvonnut. Kättä särkee, iho saattaa sinertää. Laskimoita ahtauttava TOS voi aiheuttaa veritulpan. Tila vaatii pikaisia jatkotutkimuksia ja esimerkiksi verenohennuslääkityksen.
Valtimopuristuksen oireita puolestaan ovat käden kivun ja heikkouden lisäksi viileys, kalpeneminen ja väsyminen. Yläraajan kohoasennossa pulssi voi heiketä tai valtimovirtaus pahimmillaan jopa lähes kokonaan estyä esimerkiksi hiuksia pestessä, kun valtimo solisluun ja kylkiluun välissä puristuu lähes litteäksi.
”TOS voi alentaa työkykyä ammateissa, joissa vaaditaan pitkäkestoista yläraajojen kohoasentoa, esimerkiksi sähkömiehillä, kampaajilla tai huilisteilla. Hankalimmillaan käsi voi yöaikaan puutua niin tunnottomaksi, että sitä joutuu liikuttamaan toisella kädellä.”
Muut syyt suljettava pois
TOS-oireyhtymällä ei ole yleisesti hyväksyttyjä tarkkoja diagnostisia kriteereitä. Diagnoosi perustuu pitkälti siihen, että muut samankaltaisia oireita aiheuttavat vaivat suljetaan tutkimuksilla pois. Tutkimuksiin kuuluu aina hermoratatutkimus, ENMG, jolla voidaan poissulkea muut hermopinteet. Tarpeen mukaan voidaan tehdä muitakin tutkimuksia, esimerkiksi kaularangan magneettitutkimus ja keuhkojen röntgenkuvaus.
”Tärkeää on potilaan huolellinen kliininen tutkiminen sekä haastattelu. Lääkäri voi kysellä muun muassa, mikä provosoi oireita ja mikä niitä helpottaa, miten vaivaa on hoidettu ja millaisin tuloksin”, Vastamäki sanoo.
Vastaanotolla tutkitaan kaularanka, ryhti, niska-hartiaseudun liikkuvuutta ja tehdään käsikirurgin tutkimus. Lisäksi lääkäri tekee TOS-testejä, joilla pyritään saamaan oireita esiin. Sellainen on esimerkiksi Roosin testi, jossa ihminen puristelee käsiään nyrkkiin yläasennossa yli minuutin ajan. Voimakas kalpeneminen, puutuminen, pistely ja voimattomuus voivat viitata TOSiin.
Käsikipuinen voi hakeutua alkututkimuksiin terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon, josta lääkäri voi tehdä tarvittaessa lähetteen käsikirurgille.
”Tilanne voi olla haastava lääkärille, jos hän ei ole juurikaan nähnyt TOS-potilaita eikä ole perehtynyt vaivan diagnosointiin ja hoitoon. Joskus ongelmana on ollut se, ettei TOS ole tullut lääkärille mieleen eikä potilas ole päässyt hoitoon ajoissa. Usein hoitoon pääsee nopeammin, jos menee suoraan käsikirurgille.”
Fysioterapia auttaa useimpia
Suurimmalla osalla TOS on toiminnallinen oire, eli rakenteellista syytä ei pystytä määrittelemään. Toiminnallista TOSia voidaan hoitaa fysioterapialla: kohentamalla ryhtiä, vahvistamalla heikentyneitä lihaksia, rentouttamalla yliaktiivisia tai kireitä lihaksia ja ohjaamalla tekemään muutoksia työasentoihin tai harrastuksiin.
”Kannattaa hakeutua TOS-oireyhtymään perehtyneen fysioterapeutin ohjaukseen. Fysioterapeutilta voi tiedustella, onko hän hoitanut TOS-potilaita”, Vastamäki sanoo.
Fysioterapia ja etenkin omahoito-ohjelman noudattaminen vaativat sinnikkyyttä. Kotiharjoittelua on suositeltavaa jatkaa ainakin 6–12 kuukautta. TOS voi parantua fysioterapian keinoin kokonaan tai ainakin osittain niin, että oireet eivät enää merkittävästi vaikeuta elämää.
Jos vaiva on niin vaikea, että se haittaa arkielämää, työkykyä ja harrastuksia eikä oireita pystytä lievittämään riittävästi fysioterapialla, voidaan harkita leikkausta. Koska leikkauksiin liittyy aina riskejä, jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti.
Leikkauksia tehdään pääsääntöisesti kahdella eri tavalla tai näiden yhdistelmänä.
”Toisessa käsikirurgi tekee solisluun päältä ihoviillosta tilaa hermoille ja verisuonille lihasta vapauttamalla. Toimenpide on päiväkirurginen eli potilas pääsee yöksi kotiin. Kättä saa liikuttaa heti leikkauksen jälkeen, kunhan välttää rasitusta ja äärivenytystä. Kipulääkkeitä tarvitaan yleensä muutama päivä ja toipumiseen menee tavallisesti muutamia viikkoja.”
Toisessa leikkaustavassa poistetaan ensimmäinen kylkiluu osittain. Kylkiluun osapoistoa tarvitsee vain pieni osa TOS-potilaista. Tämä thoraxkirurgin tekemä toimenpide tehdään nykyään rintaontelon tähystyksessä. Sairaalassa joutuu olemaan pari päivää. Sairauslomaa leikkausten jälkeen tulee 2–6 viikkoa ammatista riippuen.
Potilassarjojen seurannassa on todettu, että noin 60–90 prosenttia leikkaukseen päätyneistä saa hyvän tuloksen. Pitkäaikaisseurannassa leikkaustulokset jonkin verran heikkenevät.
”Osa potilaista paranee täysin oireettomiksi. Monelle TOS-potilaalle on kuitenkin iso asia jo se, jos oireet vähenevät puoleen, työkyky palautuu ja pääsee kipulääkkeistä eroon.”
Teksti: Pirkko Tuominen
Kuva: 123.rf
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 2/2022
