Atsatiopriini

Käyttötarkoitus

Nivelreuman, systeemisen lupuksen (SLE) ja joskus muidenkin sidekudossairauksien pitkäaikaishoito. Käytetään joskus myös lasten reumasairauksissa.

Lääkevalmiste ja vaikutustapa

Atsatiopriinia (Imurel®) sisältävät tabletit rauhoittavat niveltulehdusta ja estävät sen etenemistä. Sidekudostaudeissa oireet lievittyvät ja esimerkiksi munuaisvaurio saattaa estyä. Atsatiopriini ei välittömästi lievitä kipuja. Vaikutus tulee 2–4 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Atsatiopriini kuuluu solunsalpaajien lääkeryhmään.

Lääkkeen annostus ja ottaminen

Hoitoannos määrätään tavallisesti potilaan painon mukaan (tyypillisesti 1–3 mg/kg/vrk), tavallinen hoitoannos on esimerkiksi 150 mg vuorokaudessa. Hoito voi kestää vuosia.

Atsatiopriini otetaan runsaan nestemäärän kera yksi tabletti kerrallaan. Jos lääke aiheuttaa pahoinvointia, on suositeltavaa ottaa se ruokailun yhteydessä. Maitotuotteiden kanssa atsatiopriiniä ei kuitenkaan saa ottaa, vaan lääke on otettava vähintään 1 tuntia ennen maitotuotteiden käyttöä tai aikaisintaan 2 tuntia maitotuotteiden nauttimisen jälkeen. Jos jokin annos unohtuu, niin seuraavalla lääkkeenottokerralla ei tule ottaa kaksinkertaista annosta.  

Haittavaikutukset

Tavallisimmat sivuvaikutukset ovat vatsavaivat ja pahoinvointi. Myös ihottumaa voi esiintyä. Joskus tavataan maksaan kohdistuvia sivuvaikutuksia. Ne voivat olla vakavia, joten kohoavia maksan toimintakokeiden (ALAT ym.) tuloksia ei saa väheksyä. Vakavimpia sivuvaikutuksia ovat verimuutokset, esimerkiksi valkosolujen (leukosyyttien) väheneminen.

Atsatiopriini saattaa heikentää elimistön puolustautumista infektiosairauksia vastaan. Infektiot on hoidettava huolella. Esimerkiksi virtsainfektion tai kuumeisen hengitystietulehduksen yhteydessä hoito on syytä keskeyttää. Leikkausten yhteydessä hoidon tauottamista voidaan harkita.

Vaikka kyseessä on solunsalpaaja, atsatiopriini ei aiheuta hedelmättömyyttä ja syöpäsairauksien kehittymisen riski on melko vähäinen.

Allopurinolia (kihtilääke) samanaikaisesti käyttäville atsatiopriinia voi antaa vain pieninä annoksina, koska allopurinoli estää atsatiopriinin poistumista elimistöstä. Tällaista yhdistelmähoitoa on vältettävä. Lisäksi atsatiopriini vähentää siklosporiinin imeytymistä.

Rokotuksista on syytä huolehtia suositusten mukaisesti. Lääkityksen tauottamisesta rokotusten yhteydessä tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa, etenkin jos atsatiopriinin lisäksi on käytössä muita vastustuskykyyn vaikuttavia lääkkeitä.

Raskaus ja imetys

Atsatiopriini saattaa häiritä raskauden kulkua. Sikiövaurion riskiä pidetään vähäisenä. Raskauden ja imetyksen aikana atsatiopriinia voidaan antaa, jos vaikea sidekudostauti sitä edellyttää. Siittiöiden laatu saattaa heikentyä, mutta miesten osalta erityiset toimet perhesuunnittelun suhteen eivät todennäköisesti ole tarpeen.

Sekä naisten että miesten kohdalla on kaikissa tapauksissa mietittävä, onko lääkitys niin tärkeä, että mahdolliset riskit voidaan hyväksyä. Lisätietoa lääkehoidon vaikutuksista hedelmällisyyteen, raskauteen ja imetykseen on mahdollista saada teratologisesta tietopalvelusta.

Hoidon seuranta

Atsatiopriinin aloittamisen jälkeen tulee ottaa säännöllisin väliajoin laboratoriokokeita, joiden avulla voidaan seurata hoidon tehokkuutta ja turvallisuutta. Lääkityksen aloittamisen jälkeen otetaan säännöllisin väliajoin perus- tai täydellinen verenkuva ja maksaentsyymit (ALAT), minkä lisäksi tulevien vastaanottokäyntien yhteydessä suositellaan tutkittaviksi lasko, CRP, KREA, AFOS ja virtsakoe. Näistä seurantakokeista voit lukea tarkemmin Reuma-aapisen artikkelista ”Tietoa reumalääkkeiden seurantakokeista”.

Lisätietoja lääkityksen seurannasta löytyy Terveyskylän Reumatalon sivuilta lääkehoidon seurantataulukosta.

Tärkeää muistettavaa

• Lääkitys voi lisätä alttiutta infektioihin, eikä sitä saa antaa akuuttien tai vakavien infektioiden aikana.
• Muun muassa maksan toimintakokeet (ALAT) on syytä ottaa säännöllisin väliajoin atsatriopriinihoidon turvallisuuden varmistamiseksi.

Päivitetty 12.5.2023