Lastenreumatologit koolla Helsingissä

Yli tuhat lastenreuman asiantuntijaa eri puolita maailmaa kohtasi Helsingissä syyskuussa.

Euroopan lastenreumatologien Pres-konferenssi järjestettiin Helsingissä syyskuussa. Se keräsi Messukeskukseen lastenreumatologeja, aikuisreumatologeja, silmälääkäreitä ja lastenlääkäreitä.

HUSin lastenreumatologi Kristiina Aalto vastasi järjestelyistä Suomen päässä. Tapahtumaa suunniteltiin vuoden päivät. Aalto oli mukana myös konferenssin ohjelmasta päättäneessä kansainvälisessä toimikunnassa.

”Yritin saada mukaan mahdollisimman paljon suomalaisia esiintyjiä. Aika hyvin siinä onnistuttiinkin”, Aalto sanoo.

Kiinnostusta herätti etenkin suomalaistutkimus, jossa on seurattu samoja lastenreumaa sairastavia potilaita jo liki 30 vuoden ajan. Näin pitkät seurantatutkimukset ovat maailmalla harvinaisia.

Lääkäreiden lisäksi tapahtumaan osallistui myös muita terveydenhuollon ammattilaisia kuten reumahoitajia, toimintaterapeutteja ja fysioterapeutteja.

”Toisin kuin vaikka Ruotsissa, Suomessa on yleensä ollut aika niukasti rahaa lähettää heitä kansainvälisiin konferensseihin, mutta nyt Helsingissä heitäkin oli suht mukavasti mukana.”

Konferenssit ovat tarjoavat lääkäreille mahdollisuuden oppia uutta ja verkostoitua eri maista tulevien kollegojen kanssa. Esimerkkinä Aalto mainitsee konferenssin osana järjestetyn ultraäänikurssin.

”Kurssilla oli hyviä opettajia, niin ulkomaisia kuin suomalaisiakin. Saimme myös ilahduttavan hyvin suomalaisia potilaita kurssille mukaan tutkimuspotilaiksi.”

Ennen varsinaista konferenssia järjestettiin oma tapaamisensa nuorille lastenreumatutkijoille. Tilaisuus tarjosi heille omaa ohjelmaa sekä tilaisuuden tavata alan huippututkijoita.

Tärkeintä ovat ihmiset

Lastenreumatologian tutkimusta tehdään erityisen paljon Italiassa, Alankomaissa ja Britanniassa. Maiden tutkijat näkyvät paljon myös alan konferensseissa.

Suomessa lastenreumatologien ja alalla erikoistuvien lääkärien määrä jää muutamiin kymmeniin. Lastenreumaa hoitaa myös osa muista lastenlääkäreistä.

Pienellä alalla kansainväliset yhteydet ja verkostoituminen ovat tärkeitä myös potilaiden kannalta.

”Näissä tilaisuuksissa kannattaa aina mennä juttelemaan mahdollisimman monen kanssa. Jos tulee vaikea potilastapaus, hoitamista helpottaa, jos tiedät kuka tietää erityisen paljon esimerkiksi immunologiasta ja kuka SLE:stä ja niin edelleen. Kun on suora yhteys ihmisiin, on paljon helpompi lähettää meiliä tai soittaa ja pyytää apua.”

Apu on tärkeää etenkin silloin, kun harkitaan uusien hoitomuotojen käyttöä. On eri asia kysyä tutulta välittömiä kokemuksia hoidosta kuin lukea niistä tieteellisistä artikkeleista, ehkä vasta kuukausien päästä.

Esimerkiksi lastenreumaan liittyvää immunologiaa tutkitaan erityisen paljon Italiassa, kun taas lapsilla harvinaisista vaskuliiteista löytyy hyvää osaamista Kanadan Torontosta.

Nelipäiväisen konferenssin ohjelmaan mahtui paljon eri aiheita. Yhtenä teemana olivat lastenreuman hoidossa käytettävät biologiset lääkkeet, näistä tuoreina tulokkaina interleukiinien 17 ja 23 estäjät.

Pinnalla on myös keskustelu siitä, pitäisikö lastenreuman hoidossa siirtyä biologisiin lääkkeisiin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Myös transitiovaihe eli potilaan siirtyminen lastenreumatologian piiristä aikuispuolen asiakkaaksi puhututti.

Muutama aihe tuotiin lavalle yleisön eteen keskustelun muodossa.

”Näissä debateissa on aina kaksi alan gurua keskustelemassa jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Nyt yhtenä aiheena oli se, kuinka hyvin potilailta kerätyt tiedot toimivat hoidon laadun mittareina”, Aalto kertoo.

Haasteita tuottaa se, että kyselyjen vastaajat eli potilaat ja heidän vanhempansa voivat tulkita kysymyksiä eri tavoin kuin mitä laatijat ovat tarkoittaneet. Näin voi käydä esimerkiksi kipua käsittelevien kysymysten kohdalla.

”Lomake voi näyttää kovaa kipua, vaikka niveliä tutkiessa niissä ei ole lainkaan tulehdusta. Kysellessä voi sitten selvitä, että kipu johtuukin vaikka jostain tapaturmasta eikä liity lastenreumaan lainkaan.”

Huilaustauon paikka

Suomalaiset hakivat konferenssia Helsinkiin myös vuonna 2024. Silloin ei vielä tärpännyt, vaan tapahtuman sai järjestääkseen Ruotsin Göteborg. Tänä vuonna oli vihdoin Helsingin vuoro.

”Oli kaikkinensa mahtavaa, että saatiin konferenssi Suomeen”, Aalto sanoo.

Helsingin tapahtuma sujui hyvin ja sai paljon positiivista palautetta osallistujilta. Aalto puolestaan kiittelee tapahtuman käytännön järjestelyistä vastanneen Messukeskuksen henkilökunnan ammattitaitoa.

Tapahtuman jälkeen piti hetki huoahtaa. Tuhannen osallistujan konferenssi vaati paljon työtä, jota Aalto teki pitkin vuotta päivätyönsä ohessa.

”Tämä oli hyvä kokemus, mutta ihan heti en ala samaan uudestaan.”

Teksti: Pia Laine
Kuva: Kristiina Aallon kuvakokoelma
Kuvassa vasemmalta Maarit Tarkiainen, Katriina Rebane, Angelo Ravelli, Kristiina Aalto ja Paula Vähäsalo.

Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 4/2025.