Biologisten reumalääkkeiden apteekkivaihto alkaa

Biologisten reumalääkkeiden apteekkivaihto alkaa
Tammikuusta lähtien lääkärin määräämä biologinen lääke voidaan vaihtaa apteekissa samoin toimivaan, edullisempaan vaihtoehtoon.

Biologisten reumalääkkeiden apteekkivaihto alkaa tammikuussa, samoin kuin monien muiden biologisten lääkkeiden. Jo aiemmin vaihdon piiriin tulivat verisuonitukosten hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitetut enoksapariinivalmisteet.

Apteekkivaihto sinänsä ei ole uusi asia. Suuri osa muista lääkkeistä on jo sen piirissä. Apteekkivaihto on ollut käytössä vuodesta 2003. Siinä apteekki voi vaihtaa lääkärin reseptille kirjoittaman lääkkeen vastaavaan mutta halvempaan lääkkeeseen.

Valtaosa apteekkivaihdon piirissä olevista lääkkeistä voi vaihtua kolmen kuukauden välein, mutta biologisten kohdalla jakso on pidempi.

Biologisissa lääkkeissä apteekin pitää tarkistaa lääkkeen vaihtokelpoisuus kuuden kuukauden välein. Tämä tarkoittaa, että yhtä lääkettä voi käyttää ainakin kuusi kuukautta kerrallaan.

Kun asiakas sen jälkeen on ostamassa lääkettä, apteekin pitää tarkistaa, onko samasta lääkeaineesta tarjolla halvempi valmiste. Jos on, lääke vaihdetaan siihen. Hintakilpailusta riippuu, onko halvin lääke alkuperäisvalmiste vai biosimilaari.
Lääkevaihto ei koske alle 18-vuotiaita biologisten lääkkeiden käyttäjiä.

Lääkäri voi kieltää lääkevaihdon, jos siihen on lääketieteellinen tai hoidollinen peruste. Myös potilas voi kieltää vaihdon edullisempaan lääkevalmisteeseen. Silloin hän kuitenkin joutuu itse maksamaan lääkkeiden hinnan erotuksen.

Joka kuudes reumaa sairastava

Biologisiksi kutsutaan lääkkeitä, joiden vaikuttava aine on biologista alkuperää. Ryhmään kuuluu esimerkiksi monia rokotteita, hyytymistekijöitä, insuliineja ja autoimmuunisairauksien hoidossa käytettäviä lääkkeitä.

Noin joka kuudes reumaan lääkkeitä käyttävistä käyttää biologisia lääkkeitä. Käyttäjien osuudessa on suuria eroja eri reumasairauksien välillä. Kaikkiin reumasairauksiin ei ole olemassa biologisia lääkkeitä.

Biologiset lääkkeet ovat koostumukseltaan proteiineja. Ne ovat rakenteellisesti paljon monimutkaisempia kuin perinteiset lääkkeet. Varsinaisen sairauteen vaikuttavan lääkeaineen lisäksi niissä on mukana monia apuaineita. Niitä tarvitaan, jotta lääkeaine saadaan pistämiseen sopivaan muotoon.

Kun uusi lääkeaine hyväksytään käyttöön, sen kehittänyt yritys saa sille patenttisuojan tietyksi aikaa. Tavallisten lääkkeiden kohdalla patenttisuojan jälkeen markkinoille tulevia valmisteita kutsutaan rinnakkaislääkkeiksi. Biologisten lääkkeiden kohdalla muiden valmistajien lääkkeitä kutsutaan biosimilaareiksi. Niissä vaikuttava lääkeaine pysyy samana, mutta apuaineet voivat erota alkuperäisestä valmisteesta.

Biologinen lääke pistetään ihon alle joko kynällä tai ruiskulla. Samaa valmistetta on usein tarjolla molemmissa muodoissa. Lääkevaihdossa kynää ei tarvitse vaihtaa ruiskuun eikä toisin päin. Vaihto tapahtuu siis samantyyppisten antolaitteiden välillä.

Biologisten lääkkeiden reseptit ovat nykyään voimassa vain vuoden kerrallaan.

Teksti: Pia Laine
Kuva: 123RF

Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 4/2024.