Siirry sisältöön

Mikrobit vaikuttavat sekä terveyteen että sairauteen

Miljardeittain mikrobeja pitää sinuakin kotinaan. Ja se on hyvä asia.

 

Mikrobit ovat äärimmäisen pieniä, pääosin yksisoluisia, eläviä olentoja. Aivan ensimmäiseksi kannattaa päästää irti ajatuksesta, että kaikki mikrobit olisivat jotakin haitallista tai välteltävää. Niitä asuu miljardeittain sinunkin elimistössäsi, etkä tulisi toimeen ilman niitä.

Ruuhkaisinta on paksusuolessasi, jossa mikrobit auttavat ruoansulatuksessa. Siellä yhdessä grammassa ulostetta mikrobien määrä voi olla 10 potenssiin 11. Eli luku, jossa nollia on ykkösen perässä yksitoista. Yhdessä grammassa.

Jos kaikki elimistösi mikrobit laitettaisiin vaa’alle, niillä voisi olla painoa yhteensä toista kiloa.

Aiemmin ajateltiin, että mikrobeja olisi ihmisruumiissa yli kymmenen kertaa ihmisen omien solujen määrä. Tuore tutkimus on tarkistanut lukua alaspäin.

”Laskelmat viittaavat siihen, että mikrobeja on suunnilleen saman verran kuin omia soluja”, suoliston mikrobeja tutkiva dosentti Reetta Satokari sanoo.

Ihmisen mikrobeja tutkitaan ahkerasti. Tutkimus on vasta alkumetreillä, mutta selvää on jo, että mikrobit vaikuttavat niin terveyteen kuin sairauteen – myös reumasairauksiin.

Mukautuvat mikrobit

Mikrobeja on maapallolla aivan kaikkialla, valtamerten syvimmistä onkaloista aina kuumiin lähteisiin. Niihin verrattuna eläimet, ihminen mukaan luettuna, tarjoavat mikrobeille varsin mukavat oltavat.

”Mikrobin kannalta ihminen on hyvä talo asua. On lämmintä, suojaisaa ja ruokaa tarjolla”, Satokari sanoo.

Vaikka mikrobeja on eniten suolistossa, niitä on kehon muillakin pinnoilla: iholla, suussa, nenän limakalvoilla ja niin edelleen. Ihmisen eri osat tarjoavat mikrobeille suuren määrän erilaisia ekosysteemejä, joihin asettua. Iholla viihtyvät aerobiset eli happea käyttävät mikrobit, suolistossa taas anaerobiset eli hapettomassa pärjäävät.

Iholla majaileville mikrobeille kantapää, kämmen tai hiuspohja tarjoavat aivan eri ominaisuuksin varustettuja asuntoja. Kaikille on ottajansa, joista jokainen on erikoistunut elämään juuri siinä kohden ihoa.

Lapsia on kautta aikain peloteltu hammaspeikoilla ja suussa onkin varsin vilkasta. Osa suun mikrobeista on ihmiselle hyväksi, osaa kannattaa karkottaa säännöllisellä harjauksella. On tärkeää, etteivät haitalliset mikrobit pääse verenkiertoon vaikkapa tulehtuneiden ienten kautta.

Kaikkein mielenkiintoisin paikka niin mikrobien kuin tutkijoiden kannalta on kuitenkin suolisto.

Monimuotoisuus on hyväksi

Yhteiselo mikrobien kanssa alkaa jo elämän ensi hetkillä, synnytyksessä. Me kaikki olemme mikrobeiltamme erilaisia. Erojen ja yhtäläisyyksien määrä riippuu siitä, kuinka tarkkaan katsotaan.

Suurin joukko mikrobeistamme on bakteereja. Ne luokitellaan nykyään fylogenian eli sukulaissuhteiden mukaan. Ihmisen bakteeristossa vallitsevia fyylia on neljä. Jokaisen fyylan sisällä bakteerit luokitellaan vielä luokkiin, lahkoihin, heimoihin, sukuihin, lajeihin ja alalajeihinkin.

”Jokaisen ihmisen mikrobisto on yksilöllinen, mutta ihmisten välillä on paljon samoja piirteitä”, Satokari sanoo. ”

Tyypillisesti ihmisen mikrobisto on hyvin monimuotoinen. Terveellä ihmisellä sen koostumus on melko pysyvä ja muutokset hitaita. Vaikka tänään söisi herne-keittoa ja huomenna hampurilaista, ei mikrobisto siitä heti muutu.

”Hyvät mikrobit ovat myös elimistön huoltojoukkoja. Suoliston pinnalla oleva epiteelikudos uusiutuu kokonaisuudessaan muutaman päivän välein. Siitä irronneet solut ja solulima menevät suoraan mikrobien ruoaksi. Oikeastaan moni asia, joita luulemme oman ruumiimme toiminnoiksi, onkin mikrobien tekosia.

Ulosteensiirto parantaa ripulin

Vaikka suurin osa suoliston mikrobeista on meille hyödyllisiä, välillä valtaan pääsevät ihmiselle haitalliset mikrobit. Niitä kutsutaan patogeeneiksi eli taudinaiheuttajiksi. Parhaillaan tutkitaan, kuinka mikrobien aiheuttamia sairauksia voi hoitaa toisilla mikrobeilla.

Reetta Satokari tutkii, voiko sairauksia parantaa ulosteensiirroilla. Siis niin, että siirretään terveen ihmisen ulostetta sairastuneen suoleen. Toiveena on, että terveen ihmisen mikrobit syrjäyttävät sairautta aiheuttavat mikrobit.

Suoliston mikrobiston epätasapaino eli dysbioosi liittyy moniin suolisto- ja yleissairauksiin. Etenkin tulehduksellisten sairauksien osalta elätellään toiveita mikrobien valjastamisesta osaksi hoitoa.

Ulosteensiirto on nykyään hyväksytty hoidoksi vasta yhdessä sairaudessa, hyvin vaikeassa ripulitaudissa, jonka aiheuttaja on Clostridium dif ficile -niminen bakteeri. Haitallinen bakteeri voi päästä vallitsevaksi, jos suoliston oma mikrobisto on tuhoutunut esimerkiksi antibioottikuurin yhteydessä.

Ulosteensiirto on erittäin tehokas hoito C. difficile -infektioon. Yli 90 prosenttia potilaista paranee.

”Ulosteensiirrosta tuskin tulee muissa sairauksissa yhtä tehokasta hoitotapaa, mutta sitä tullaan varmasti käyttämään apukeinona monissa sairauksissa. Todennäköisesti siirrosta on apua ainakin tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää”, Satokari sanoo.

Satokarin oma ryhmä on loppusuoralla tutkimuksessa, jossa tarkastellaan, miten ulosteensiirto tehoaa ärtyneen suolen oireyhtymään.

”Siirrolla on väliaikainen oireita lievittävä vaikutus, mutta ei pysyvää vaikutusta. Koska pysyvää vaikutusta ei ole, hoitoa ei kannata ottaa käyttöön”, Satokari kertoo vielä julkaisemattoman tutkimuksen tuloksista.

Ulosteensiirtoon liittyy myös riskejä, joita kaikkia ei välttämättä vielä tunneta. Ulosteenluovuttajille tehdäänkin etukäteen tarkat tutkimukset, joissa seulotaan monia taudinaiheuttajia norosta ja hivistä aina sairaalabakteereihin.

Auttaako siirto reumasairauksissa?

Ulosteensiirto kiinnostaa mahdollisena hoitokeinona myös tulehduksellisissa reumasairauksissa. Aihe on kuuma ja siihen liittyviä tutkimuksia käynnistellään parhaillaan eri puolilla maailmaa.

Johanna Hiltunen on erikoistuva lääkäri, joka tekee väitöskirjaansa varten kliinistä tutkimusta ulosteensiirrosta selkärankareuman hoidossa.

”Kyseessä on pilottitutkimus. Tietääkseni vastaavia tutkimuksia ei ole vielä tehty”, Hiltunen kertoo.

Hiltusen tutkimukseen otetaan mukaan 20 selkärankareumaa sairastavaa potilasta. Tutkimus on satunnaistettu kaksoissokkotutkimus. Puolet tutkittavista saa ulosteensiirron terveeltä ihmiseltä, puolelle siirretään heidän omasta ulosteestaan tehtyä valmistetta.

Ihminen ei itse tiedä, kumpaan ryhmään kuuluu. Siten varmistetaan, etteivät tutkittavan omat ennakkokäsitykset hoidon tehosta pääse vaikuttamaan tuloksiin.

”Seuraamme, muuttuuko tutkittavien mikrobisto ulosteensiirron seurauksena. Lisäksi tutkimme koepalojen avulla suolen läpäisevyyttä, sytokiineja ja paljon muuta”, Hiltunen kertoo.

Sopivien koehenkilöiden haku on yhä käynnissä. Tärkeimpiä kriteereitä ovat, että tutkittavalla ei ole diagnosoitu tulehduksellista suolistosairautta ja että selkärankareuma on aktiivinen. Oireiden on täytettävä selkärankareuman aktiivisuuden arvioinnissa käytettävän basdai-lomakkeen mittaristolla vähintään taso neljä.

Tutkimuksen aikana ei muuteta lääkitystä, ainoana erona on ulosteensiirto ja sen vaikutusten seuranta. Tutkittavien vointia ja mikrobiston muutoksia seurataan vuoden verran ulosteensiirron jälkeen. Sitten päästään analysoimaan tuloksia.

”Sopivien koehenkilöiden löytäminen on vienyt oletettua pidempään. Ulosteensiirron on saanut vasta kaksi tutkittavaa. Emme välttämättä saa koko ryhmää kasaan vielä tämän vuoden puolella. Ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta on todennäköisesti luvassa parin vuoden sisällä”, Hiltunen kertoo.

Tärkein tavoite on selvittää, vaikuttaako ulosteensiirto selkärankareuman aktiivisuuteen. Aihe on uusi. Tiedossa ei ole, että juuri tästä aiheesta olisi vielä julkaistu tutki-muksia.

”Aiempien tutkimusten mukaan moneen tulehdukselliseen reumasairauteen liittyy suoliston mikrobiston epätasapaino ja monimuotoisuuden väheneminen. On myös löydetty yksittäisiä patogeeneja, jotka ovat tutkimuksen kannalta hyvin mielenkiintoisia”, Hiltunen sanoo.

Kuka oikein on terve?

Nykytarkkuudella mikrobeja on osattu tutkia vasta tovin. Aiemmin piti turvautua näytteestä otettujen mikrobien viljelyyn. Se oli työlästä ja vaivalloista, eikä kaikkia osattu viljellä lainkaan.

Kaikki muuttui, kun geenejä opittiin tutkimaan sekvensointitekniikoilla. On vain 16 vuotta siitä, kun ihmisen koko genomi onnistuttiin selvittämään ensimmäisen kerran. Nyt geenien tutkimiseen käytettävä sekvensointitekniikka on arkipäiväistynyt ja halventunut niin, että sitä käytetään mikrobien tunnistamiseen.

Pelkkä eri mikrobien tunnistaminen ei kuitenkaan riitä. Vastaamatta on yhä tärkeä kysymys: millainen on terve mikrobisto?

”Meillä ei ole vielä olemassa tarkkaa määritelmää siitä, mikä on normaali, terve mikrobisto. Terveiden ihmisten mikrobistossa on paljon vaihtelua. Nykyään ajatellaan, että ihmisen mikrobisto on terve, jos ihminen on terve”, Reetta Satokari sanoo.

Tutkimuksissa vertaillaan jotakin sairautta, esimerkiksi nivelreumaa, sairastavien ihmisten mikrobistoja terveen kontrolliryhmän mikrobistoon.

”Kunnollisen mikrobistoanalyysin tekeminen on yhä monimutkaista ja aikaa vievää. Markkinoilla ei ole vielä kuluttajille tarkoitettuja luotettavia testejä.”

Jukurttihyllyillä on jo vuosia ollut tarjolla tuotteita, jotka kertovat olevansa probiootteja, eli niiden pitäisi edistää hyvää mikrobistoa. Hyvien suolistobakteerien kasvua edistäviä tuotteita puolestaan kutsutaan nimityksellä prebiootti.

Kumpikaan ryhmä ei ole vielä teholtaan kovin järeä, mutta tulevaisuudessa saattaa olla toisin.

”Kun saadaan selville, mitkä mikrobit ovat terveyden kannalta tärkeimpiä, voi olla mahdollista kehittää tehokkaampia tapoja lisätä niiden määrää elimistössä”, Satokari sanoo.

Mikrobien yhteydessä puhutaan usein myös suoli-aivo-akselista. Mikrobit todennäköisesti vaikuttavat hyvinvointiimme paitsi suoliston myös aivojen kautta.

”Mikrobit tuottavat paljon ainesosia, jotka ovat samankaltaisia kuin ihmisen omat välittäjäaineet. Ne voivat sitoutua ihmisen eri reseptoreihin. Enimmäkseen tätä tapahtuu suolistossa, mutta jotkin mikrobit tuottavat ainesosia, jotka muistuttavat hyvin paljon neurologisia välittäjäaineita”, Satokari sanoo.

Yksinkertaistaen: kehomme voi siis kuvitella, että osa mikrobien tuottamista aineista on sen omia välittäjäaineita. Eli oman elimistömme sijaan pientä osaa toiminnastamme ohjaavatkin mikrobit.

”Tämä tutkimus on vielä alkutekijöissään”, Satokari muistuttaa.

Ruoki ystäviäsi oikein

Jos haluaa mahdollisimman suotuisan mikrobiston, kannattaa katsoa lautaselle. Ravinto on nimittäin lääkkeitä parempi tapa vaikuttaa suoliston terveyteen.

Ihminen ei pysty hyödyntämään kaikkea syömäänsä ravintoa, vaan osa siitä jää mikrobien ruoaksi.

”Kuitupitoinen ravinto on tärkeää. Mikrobit pilkkovat kuitupitoista ravintoa lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi, jotka hillitsevät tulehdusta”, Satokari sanoo. 

”Jos tuntuu, ettei vatsa oikein siedä kuitua, sitä voi lisätä vähitellen. Kannattaa myös kokeilla erityyppisiä kuidun lähteitä. Rasvaista ruokaa on hyvä välttää”, Satokari sanoo.

Piirroskuva mikrobihahmoista ruokailemassa

Runsas tyydyttyneiden rasvojen määrä ravinnossa lisää suolen läpäisevyyttä, eli mikrobeja ja niiden rakenneosia pääsee kiertämään suolesta muuhun elimistöön. Elimistö on ohjelmoitu puolustautumaan väärässä paikassa olevia mikrobeja vastaan tulehdusreaktiolla. Siten rasvainen ruoka voi pitää yllä matala-asteista tulehdusta.

”On hyvä kiinnittää huomiota siihen, millaista ruokaa syö, kun oireet ovat vähäisimmillään. Ruoka vaikuttaa mikrobiston koostumukseen ja sitä kautta suolen läpäisevyyteen ja tulehduksiin.”

Mitä mikrobit kertovat reumasta?

Kukaan ei vielä tiedä varmaksi, kumpi on ensin, suoliston epätasapaino vai mikrobiston muutokset.

”Tätä on vaikea tutkia ihmisillä. On mahdollista, että kyseessä on eräänlainen noidankehä. Sairaus voi aiheuttaa fysiologisia muutoksia, jotka muuttavat mikrobistoa. Muuttunut mikrobisto taas voi pahentaa tilannetta esimerkiksi edistämällä tulehdusta”, Reetta Satokari sanoo.

Reumasairauksiin liittyviä mikrobeja tutkitaan maailmalla ahkerasti. Kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä julkaistut tulokset viittaavat siihen, että ainakin osaan sairauksista liittyy suoliston mikrobiston epätasapaino.

Eri reumasairauksien välillä vaikuttaa olevan eroja. Selkärankareumaa sairastavien suolistossa vallalla on eri mikrobi kuin vaikkapa nivelreumaa sairastavan.

”Reumaan liittyvän mikrobiston tutkimus on todella ajankohtainen aihe”, ulosteensiirrosta väitöskirjaa tekevä Johanna Hiltunen sanoo.

Tutkimuksista on saatu vasta alustavia tuloksia. Tanskassa on parhaillaan käynnissä laaja tutkimus ulosteensiirron käytöstä nivelpsoriaasin hoidossa, Yhdysvalloissa Sjögrenin syndrooman hoidossa. Norjalainen systeemistä skleroosia käsitellyt tutkimus oli kooltaan pienehkö.

”Veikkaan, että viiden vuoden kuluttua olemme näiden asioiden suhteen paljon viisaampia”, Johanna Hiltunen sanoo.

Teksti: Pia Laine
Kuvitus: Esa-Pekka Niemi

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 2/2019.