Reumakyhmyt ovat yleensä vaarattomia, mutta voivat haitata arkea

Nivelreuma tuo joskus mukanaan reumakyhmyjä. Ne ovat yleensä vaarattomia. 

Reumakyhmyt ovat tavallisesti pieniä ryyni- tai hernemäisiä kyhmyjä. Yleensä ne sijaitsevat aivan ihon alla, joskus myös muualla kudoksissa tai jänteissä. Kyhmyt eivät ole vaarallisia mutta voivat hankaloittaa arkea.  

”Reumakyhmyissä on ihan omanlaisensa rakenne. Tuntuma on kuin keittämättömässä riisissä, mutta muoto yleensä pyöreä”, kuvailee reumatologi, dosentti Riitta Luosujärvi.  

Ihon alla oleva kyhmy tuntuu usein vähän irralliselta, kun sitä koskee. 

Suurimmalle osalle nivelreumaa sairastavista ei koskaan tule kyhmyjä. Jos niitä tulee, elämää reuman kanssa on yleensä takana vähintään muutama vuosi. 

Syyt vaihtelevat 

Reumakyhmyt jaetaan kolmeen ryhmään. Niistä yleisimpiä ovat klassiset reumaan liittyvät kyhmyt sekä lääkkeistä johtuvat kyhmyt. Kyhmyjä voi ilmaantua myös ilman merkkiä reumasta.  

Klassiset kyhmyt kielivät siitä, että reumasairauden hoidossa on puutteita. Aiemmin niitä tuli noin kolmannekselle nivelreumaa sairastavista aikuisista. Nykyisin niitä esiintyy harvoin, sillä käytössä on entistä tehokkaampia lääkkeitä. 

Klassisia reumakyhmyjä tulee etenkin alueille, joihin kohdistuu hankausta tai painetta, kuten kyynärpäihin tai polvien päälle. Ennen niitä oli usein myös istuinkyhmyissä. Istuinkyhmyt ovat se osa istuinluusta, jonka varassa ihmisen paino on, kun hän istuu. 

”Reumakyhmyt saattoivat olla luumun kokoisia ja niin kivuliaita, että istuminen onnistui vain erikoisvalmisteisella alustalla”, Luosujärvi kertoo. Hän on työskennellyt yli 30 vuotta reumasairauksien parissa. 

Klassisia reumakyhmyjä on tavallisesti vain muutama kappale. Toisin on nykyään yleisempien, lääkkeistä johtuvien reumakyhmyjen kanssa. Niitä voi olla kerralla jopa parikymmentä. 

Lääkkeiden laukaisemia kyhmyjä tulee varsinkin sormien ja varpaiden rystysiin. Joskus kyynärpäähän kertyy rypäs pieniä kyhmyjä.  

”Kyynärpään nivelen limapussi tuntuu silloin samalta kuin pussillinen keittämätöntä riisiä.” 

Tavallisin kyhmyjä aiheuttava lääkeaine on metotreksaatti.  

”Silloin kyhmyjä voi alkaa tulla hyvin nopeasti, kuin sieniä sateella.” 

Nivelreumaa sairastavista metotreksaatin käyttäjistä 8–11 prosenttia saa lääkkeen sivuvaikutuksena reumakyhmyjä. Yksittäisiä metotreksaattiin liittyviä kyhmyjä voi olla myös sklerodermaa tai SLE:tä sairastavilla.  

Reumakyhmyjä voi periaatteessa syntyä myös joidenkin biologisten lääkkeiden sivuvaikutuksena. Kyhmyt saattavat liittyä esimerkiksi etanerseptin, leflunomidin ja atsatiopriinin käyttöön. 

Hydroksiklorokiini puolestaan vähentää reumakyhmyjä. Sitä käytetään Suomessa yleisesti reumasairauksien yhdistelmähoidossa metotreksaatin ja sulfasalatsiinin rinnalla. Yhdistelmähoito saattaa siitä syystä vähentää reumakyhmyjä.  

Lääkäri tunnistaa helposti 

Kun nivelreumaa sairastavalle ilmestyy ihonalaisia kyhmyjä, ne ovat lähes aina reumakyhmyjä.  

”Kokenut reumalääkäri tunnistaa kyllä reumakyhmyn koskettamalla”, Luosujärvi sanoo.  

Jos tuntuma on erilainen kuin reumakyhmyssä, täytyy selvittää tarkemmin, mistä on kyse. Kihtikyhmy voi joskus muistuttaa reumakyhmyä. Kyynärpäähän voi pahan mustelman seurauksena ilmestyä ryynimäisiä kudoskyhmyjä, jotka muistuttavat erehdyttävästi reumakyhmyjä. Nivelreuma lisää myös imusolmukesyövän riskiä, mikä pitää poikkeavissa kyhmyissä muistaa.  

Seropositiivisessa nivelreumassa kyhmyjä tulee useammin kuin seronegatiivisessa. Reumatekijän puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kyhmyjä voisi tulla.  

Usein laukaisevana tekijänä on tupakointi, joka muutenkin lisää reumasairauksien riskiä.  

Silloin tällöin reumakyhmyjä löytyy ihmisiltä, joilla ei ole mitään reumasairautta eikä veressä reumatekijää. Silloin mikroskooppinen tutkimus on tarpeen, jotta varmistuu, etteivät kyhmyt johdu jostakin pahanlaatuisesta sairaudesta. Todennäköinen syy on kuitenkin jonkinlainen häiriö elimistön puolustusjärjestelmässä.   

Elimistön oma suojavalli 

Reumakyhmyn syytä ei tunneta, mutta rakenne kyllä. Ydin muodostuu kuolleesta solukudoksesta eli nekroosista sekä valkuaisaineesta nimeltä fibriini.  

”Möykky on aluksi pieni. Vähitellen elimistön suojasoluja kerääntyy sen ympärille suojaksi, kuin paaluaidaksi”, Luosujärvi kuvailee.  

Elimistö luo suojavallin itsensä ja kyhmyn ytimen välille. Vallin rakennusaineiksi paikalle kiirehtii soluja, jotka ovat auttavat elimistöä puolustautumaan: histiosyyttejä, verisuonten granulaatiokudosta, lymfosyyttejä, plasmasoluja, eosiinifiilejä sekä jättisoluja.  

”Ne eristävät kyhmyn ytimen. Kyhmyt pysyvät paikallisina, eivätkä vaikuta muuhun elimistöön.” 

Moni kokee reumakyhmyt esteettiseksi haitaksi. Usein niistä on myös käytännön ongelmia. Koska kyhmyt ovat kohollaan, ne hankautuvat ja kolhiutuvat helposti. Iho menee herkästi rikki, mikä altistaa tulehduksille.  

Haavauman paraneminen voi kestää pitkään. Jos bakteeri pääsee sisään rikkinäisestä ihosta, kyhmyyn saattaa kehittyä paise. Siksi kyhmyjen haavaumat pitää hoitaa mahdollisimman hyvin.  

Klassisisiin reumakyhmyihin liittyy joskus kipuja. Kivun todennäköisyyteen vaikuttaa se, missä kyhmyt sijaitsevat.  

Lääkkeiden laukaisemat kyhmyt ovat harvoin kipeitä, mutta voivat muutoin haitata arkea. Jos kyhmyjä on sormien nivelten päällä, ne voivat vaikeuttaa käsien toimintaan.   

Taudin aktiivisuus vaikuttaa 

Jos reumakyhmyt johtuvat lääkkeistä, kyhmyt häviävät hiljalleen, kun niiden aiheuttaja poistuu elimistöstä. 

Kyhmyjen pelossa ei kuitenkaan pidä vältellä metotreksaattia.  

”Metotreksaatti on niin tehokas lääke, että sitä kannattaa käyttää, jos se suinkin sopii. Suurimmalle osalle se onneksi sopiikin. Hydroksiklorokiinin samanaikainen käyttö vähentää kyhmyjen muodostumista”, Luosujärvi sanoo.  

Mitään reumalääkettä ei koskaan pidä lopettaa omin päin, vaan pyytää, että lääkäri tarkistaa lääkityksen. Satunnaiset kyhmyt ovat aina pienempi haitta kuin nivelreuman paheneminen.  

Joskus lääkäri voi päätyä siihen, että reko-yhdistelmähoidon kaksi muuta lääkettä, hydroksiklorokiini ja sulfasalatsiini, riittävät. Silloin metotreksaatille ei välttämättä tarvita korvaavaa lääkettä.  

Joskus lääkkeiden laukaisemia kyhmyjä ilmaantuu muutaman kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Paljon tavallisempaa kuitenkin on, että ne ilmestyvät vasta kun reumasairaus on saatu remissioon eli oireettomaksi.  

Klassiset reumakyhmyt puolestaan suurentuvat taudin aktiivisessa vaiheessa ja pienentyvät, kun sairaus rauhoittuu.   

Klassisia kyhmyjä on aiemmin leikattu joskus pois esteettisistä syistä. Leikkauksen hyödyt jäävät usein vähäisiksi, sillä kyhmyt ilmestyvät usein toistuvasti samaan paikkaan.  

Leikkaus on aina tarpeen, jos kyhmy on kiinni hermossa tai varsinkin jänteen sisällä. Kyhmy voi kiristää jännettä ja aiheuttaa sen katkeamisen.  

Joskus kyhmyihin liittyviä kipuja hoidetaan kortisonipistoksilla. Luosujärvi itse ei suosi sitä, sillä kyhmy tulehtuu pistettäessä helposti.  

Harvinaiset poikkeukset 

Joskus harvoin reumakyhmyjä voi ilmestyä myös muualle kuin ihon tuntumaan: keuhkoihin, sydämeen tai aivokalvojen pinnalle.  

Jos kyhmy sijaitsee keuhkoissa, se voi aiheuttaa ärsytysyskää ja hapenpuutetta. Aivoissa kyhmy voi aiheuttaa neurologisia ongelmia, sydämessä rytmihäiriöitä. Elimistön sisällä olevat kyhmyt paljastuvat yleensä vain kuvantamistutkimuksissa.  

Potilaat eivät läheskään aina kerro reumaa hoitavalle lääkärille vaivoista, joita he eivät liitä reumaan. Lääkärille on kuitenkin tärkeää saada kokonaiskuva potilaan voinnista. 

”Lääkärin pitää kuunnella herkällä korvalla, miten potilaat kuvailevat omaa oloaan”, Riitta Luosujärvi sanoo. 

Liian huolissaan näkymättömistä reumakyhmyistä ei kannata olla. Luosujärvi on reilun 30 vuoden aikana kohdannut vain muutamia kymmeniä potilaita, joilla kyhmyjä on ollut keuhkoissa. Kyhmyjä sydämessä tai aivoissa on tullut vastaan niin vähän, että ne voi laskea yhden käden sormilla.  

Teksti: Pia Laine

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 1/2020.