Susanna Niemelä: Vapaaehtoisuus on lahja, itsellenikin
Vapaaehtoisuus on pyyteetöntä auttamista, mutta usein siitä on iloa itsellekin, kirjoittaa Susanna Niemelä.
Mitä vapaaehtoisuus käytännössä oikein on? Joskus tulee hetki, jolloin tuntee halua auttaa toista ihmistä, olla tukena tai ehkä tehdä jokin hyvä palvelus ihan pyyteettömästi, ilman velvoitteita tai että raha vaihtaa omistajaa. Halu tehdä jotain toisen hyväksi, antaa pala itsestään. Siis lähimmäisen rakkautta parhaassa mahdollisessa muodossa. Sitä on vapaaehtoisuus.
Vapaaehtoisuus on muuttunut vuosien mittaan. Nykyään yhdistyksissä on paljon vapaaehtoisia, sillä yleensä ne pyörivät vapaaehtoisten voimin. Ennen vanhaan oli suurempia perheyhteisöjä, joissa pidettiin talkoita, joihin osallistui koko naapurusto tai jopa pitäjä. Sekin oli vapaaehtoistyötä, toisen auttamista pyyteettömästi.
Vapaaehtoisena pääsee toteuttamaan omaa itseään, omia unelmiaan tai sitä, mitä on aina halunnut kokeilla tai tehdä, mutta joka on jäänyt työn tai jonkin muun asian vuoksi kokematta tai tekemättä.
Luottamushenkilöt ovat yhdistyksissä tärkeitä. Hallituksen jäsenillä on suuri vastuu yhdistyksen asioista. Usein unohtuu, että hekin ovat vain vapaaehtoisia. He pysyvät usein samassa tehtävässä vuosia, koska ihmiset kokevat hallitustyöskentelyn liian vaikeaksi tai vastuulliseksi, eivätkä uskalla lähteä siihen mukaan. Yhdistyksillä on joskus vaikeuksia löytää uusia jäseniä hallitukseen. Ilman hallitusta ei yhdistystäkään voi pyörittää.
Korona on näkynyt jäsenkatona monessa yhdistyksessä. Ei ole voitu järjestää kohtaamisia, kerhoja tai kursseja ja kokouksetkin on pitänyt pitää etäyhteydellä. Toivottavasti vähitellen pääsemme takaisin ainakin jonkinlaiseen normaaliin, mikä se normaali sitten onkin.
Itse olen ollut vapaaehtoisena 1990-luvulta. Olen aina kokenut vapaaehtoisuuden voimaannuttavana, suurena lahjana, elämän täyttymyksenä sekä omalle elämälleni merkityksen antajana. Vaikeaa reumaa sairastavana en ole koskaan voinut olla työelämässä. Vapaaehtoisuus on antanut minulle mahdollisuuden kuulua yhteisöön ja olen sen myötä saanut ihania uusia elinikäisiä ystäviä. Kyllä, vapaaehtoisuus on todella vahvistanut minua!
Susanna Niemelä
Kirjoittaja on Oulun reumayhdistyksen varapuheenjohtaja.
