Kortisoni on oikein käytettynä turvallinen lääke

Kortisoni aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia vain harvalle, vaikka käytössä olisi suuriakin annoksia. Reumasairauksissa annokset ovat yleensä pieniä.

Kortisonin haittavaikutukset nousivat otsikoihin syyskuun alussa, kun kansanedustaja Eemeli Peltosen puoliso kertoi niiden vaikuttaneen Peltosen kuolemaan. Peltosen kerrotaan käyttäneen kortisonia suurina annoksina, ensin 80 milligrammaa, sitten 40 milligrammaa vuorokaudessa.

Huoli kortisonin haittavaikutuksista on uutisoinnin jälkeen näkynyt myös reumapoliklinikalla, kertoo HUSin reumatologian osastonylilääkäri Ritva Peltomaa.

”Kortisonin turvallisuudesta on kirjoitettu paljon. Uutisoinnissa on jäänyt vähemmälle huomiolle, että kortisoni usein tarpeellinen lääke.”

Julkisuudessa puidut ongelmat liittyvät ennen kaikkea suurina annoksina käytettyyn kortisoniin.

Reumasairauksien hoidossa suun kautta otettavalla kortisonilla on yhä tärkeä rooli, mutta annokset ovat yleensä pieniä.

”Tuoreessa nivelreumassa kortisonilääkitys on tarve aloittaa enää vajaalle puolelle potilaista. Silloinkin sitä käytetään lyhyen aikaa ja hyvin pienillä annoksilla. Yli 10 milligramman annoksia ei juurikaan tarvita”, Peltomaa kertoo.

Kortisonin etu on sen nopeus. Siksi sitä käytetään, kun tulehdus pitää saada sammumaan pikaisesti. Sen käyttö on vähentynyt, kun markkinoille on tullut uusia reumalääkkeitä

Osa potilaista kokee kortisonin itselleen tärkeäksi lääkkeeksi. Taustalla voi vaikuttaa kokemus siitä, että ikävät oireet ovat hellittäneet heti, kun kortisonilääkitys on aloitettu. Muiden reumalääkkeiden vaikutusmekanismi on hitaampi, eikä niiden välitöntä tehoa huomaa itse yhtä helposti.

Kortisonille on tarvetta myös silloin, jos muu reumalääkitys pitää tauottaa esimerkiksi haittavaikutusten takia ja uutta lääkettä ei heti päästä aloittamaan.

Aiemmin siihen siirryttiin usein raskauden ajaksi, mutta nykyisin on tarjolla biologisia lääkkeitä, joita on turvallista käyttää raskauden ja imetyksen aikana.

Hidas lasku tärkeä

”Kun kortisoni aloitetaan, samalla tehdään jo suunnitelma sen lopettamisesta”, Peltomaa kertoo.

Paras suunnitelma on mahdollisimman konkreettinen. Siihen kirjataan päivämäärän tarkkuudella, minkä verran annosta milloinkin lasketaan.

Alkuvaiheessa määriä voidaan laskea reippaammin kerralla. Mitä pienempiin annoksiin tullaan, sen maltillisemmin ja hitaammin määriä vähennetään.

”Äkillinen lasku vaikuttaa väistämättä lisämunuaisiin ja siitä voi seurata tilapäinen lisämunuaislama, josta voi olla vakavia seurauksia. Lopetuksessa käytetään pitkään pieniä annoksia, jotta lisämunuaisilla on aikaa toipua.”

Jos käyttää reumasairautensa hoitoon ainoastaan suun kautta otettavaa kortisonia, siihen ei liity säännöllisiä laboratoriossa tehtäviä seurantakokeita, toisin kuin lähes kaikkiin muihin reumalääkkeisiin.

Potilaan terveydentilaa tulee kuitenkin seurata kortisonilääkityksen aikana.

”Pienilläkin annoksilla kortisoni voi pitkään käytettynä nostaa sokeriarvoja ja verenpainetta sekä lisätä osteoporoosin riskiä. Siksi niiden seuranta perusterveydenhuollossa on tärkeää”, Peltomaa kertoo.

Nivelpistoksina annettu kortisoni ei lisää näitä riskejä.

Malttia muutoksiin

Muutamissa harvinaisissa reumasairauksissa kortisonia voidaan joutua käyttämään suurina annoksina. Silloin on kyse henkeä uhkaavasta tilanteesta.

Esimerkiksi GPA voi pahimmillaan edetä nopeasti dialyysiä vaativaksi munuaistaudiksi. Korkeilla annoksilla aloitettava kortisonihoito voi pelastaa munuaiset.

Kovana ohimokipuna alkava jättisoluarteriitti voi hoitamattomana viedä näön. Näkökyvyn säilyttämiseksi tarvitaan alussa suuria annoksia kortisonia. Kun tilanne rauhoittuu, kortisonilääkitys puretaan hitaasti pois.

Peltomaa on havainnut, että jättisoluarteriittia sairastavat saattavat herkästi turvautua kortisoniin, jos ohimoilla on ikäviä tuntemuksia.

”Voi olla, että pelätään näön menetystä ja otetaan siksi kortisonia, vaikka päänsäryn syy olisi muu. Kortisonia ei pitäisi omatoimisesti koskaan nostaa käymättä ensin laboratoriokokeissa.”

Kortisonin hyöty liittyy sen tulehdusta alentavaan vaikutukseen. Jos tulehdusarvot eivät ole koholla, lääke vain kuormittaa elimistöä turhaan.

Lihasreumana aiemmin tunnettu polymyalgia rheumatica on suhteellisen yleinen reumasairaus iäkkäillä ihmisillä. Sen hoidossa kortisonia voidaan tarvita joskus pitkiä aikoja.

Hoito aloitetaan 10–20 milligramman annoksilla, joita pienennetään tasaisesti ajan kanssa. Hoito voi jatkua kaksi vuotta, joillain potilailla pienet annokset voivat jäädä pysyvään käyttöön.

Osalla kortisonia pitkään tarvitsevista potilaista voidaan ottaa sen rinnalle käyttöön metotreksaatti, jolloin päästään pienentämään kortisoniannosta. Silloin metotreksaatista voidaan puhua kortisonia säästävänä lääkkeenä.

”Kaikilla tämä ei onnistu, etenkin iäkkäämmillä potilailla metotreksaatin aloittaminen ei aina ole mahdollista. Silloin joudutaan tekemään kompromisseja”, Peltomaa sanoo.

Yksittäisen lääkkeen sijaan lääkäri arvioi aina potilaan tilaa kokonaisuutena. Jos käytössä on paljon lääkkeitä tai on riski munuaisten vajaatoiminnasta, kortisoni voi olla kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto.

Kortisoni on hyvä renki

Kortisonin hyödyt reumasairauksien hoidossa keksittiin jo 1950-luvulla. Pian huomattiin, että lääkkeen käyttöön sisältyy myös riskejä. Vaikeat psykiatriset haittavaikutukset ovat kuitenkin harvinaisia edes suuria annoksia käytettäessä.

Pienillä annoksilla isoja mielialamuutoksia tulee vain harvoin.

Peltomaa on työskennellyt reumasairauksien parissa 1980-luvun lopulta. Silloin kortisonia käytettiin nykyistä isompina annoksina. Silti Peltomaa ei muista uraltaan yhtään tapausta, jossa kortisoni olisi aiheuttanut vakavaa masennusta. Tutumpi reaktio on yliaktiivisuus.

”Jälkikäteen potilas on voinut todeta, olinpas kierroksilla silloin alussa. Tavallisempaa on se, että ainoa muutos alussa on lyhyemmäksi jäävät unet.”

Oma lukunsa on se, että jo pelkkä tieto sairastumisesta voi olla kriisin paikka osalle potilaista.

Nivelreuma on diagnoosina monelle yhä pelottava, vaikka reumatologin näkökulmasta sen ennuste on nykyhoidoilla hyvä. Tuoreesta diagnoosista hämmentynyt potilas ei välttämättä pysty ottamaan alussa vastaan kaikkea tietoa.

”Ehkä meillä terveydenhuollossa olisi syytä käsitellä aihetta potilaiden kanssa nykyistä enemmän”, Ritva Peltomaa sanoo.

Vaikka reumasairauksien hoito on viime vuosikymmeniä kehittynyt valtavasti, kortisonia tullaan tarvitsemaan jatkossakin erityisesti systeemisten reumasairauksien hoidossa.

”Oikein käytettynä kortisoni on kohtuullisen turvallinen. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä.”

Teksti: Pia Laine
Kuva: AdobeStock (AI)

Reuma-lehti 3/2025