Metotreksaatti on hyvä lääke, jolla on kehno imago
Metotreksaatti on hyvä lääke, jota vaivaa huono maine. Se tehoaa reumaan hyvin, mutta sivuvaikutukset ovat välillä ikäviä, joskin yleensä vaarattomia.
Sanna Heikkilä istuu välillä oppitunnilla oksennusvati sylissä. Niin käy, jos illan etäluento sattuu metotreksaatti-päivälle. Muutaman kerran vadille on tullut käyttöä.
Metotreksaattia Heikkilä, 25, on käyttänyt viime marraskuusta lähtien. Silloin reumatologi vahvisti työterveyslääkärin epäilyn siitä, että Heikkilää vaivanneiden kovien kipujen syy oli seronegatiivinen nivelreuma.
Ennen metotreksaatin aloitusta Heikkilä etsi tietoa netistä. Vastaan tuli karuja kertomuksia pahoinvoinnista, hiustenlähdöstä ja syöpälääkkeestä. Sosiaalisen median keskusteluissa kokemuksiaan jakaneista osa piti lääkettä kamalana, osa kertoi saaneensa siitä suuren avun.
Vaikka tarinat sivuoireista kuulostivat hurjilta, Heikkilä ei epäröinyt.
”Ei tullut mieleenkään, etten olisi aloittanut lääkettä. Reumakivut olivat siinä vaiheessa niin hirveitä, että oli ihan sama, vaikka lähtisi kaikki hiukset”, Heikkilä sanoo.
**
KUN IHMINEN sairastuu johonkin reumasairauteen, hän törmää ennemmin tai myöhemmin sanaan metotreksaatti.
Metotreksaatti on lääkeaineen nimi ja sitä sisältävillä lääkkeillä on useita eri kauppanimiä. Suun kautta otettavan lääkkeen purkissa voi lukea Trexan, ihon alle pistettävän lääkkeen pakkauksessa Metoject, Nordimet tai Injexate.
Metotreksaatti on reuman hoidon kulmakivi. Suurimmalla osalla potilaista se hillitsee tehokkaasti niveltulehduksia.
”Se on peruslääke useimmissa reumasairauksia. Se on hirveän hyödyllinen, paljon tutkittu lääke, joka on parantanut reuman hoitotuloksia todella paljon”, lastenreumatologi Johanna Kärki sanoo.
**
METOTREKSAATIN HYÖTY reuman hoidossa keksittiin vähän sattumalta. Kun lääkkeen edeltäjää aminopterinia käytettiin 1940-luvun lopulla lasten leukemian hoidossa, huomattiin, että samalla lievittyivät lasten reumaoireet.
Yksittäiset lääkärit kiinnostuivat metotreksaatin reumaoireita hillitsevästä vaikutuksesta, mutta kattavampia tutkimuksia alettiin tehdä vasta 1980-luvulla.
Yhdysvalloissa metotreksaatti hyväksyttiin reumalääkkeeksi vuonna 1988, Suomessa se vakiintui käyttöön 1990-luvulla.
**
SYÖPÄLÄÄKKEEN MAINE seuraa metotreksaattia yhä. Totta on, että metotreksaattia käytetään myös syövän hoidossa, mutta annokset ovat kuin toisesta maailmasta.
”Mittakaavaeroa kuvaa se, että syövän hoidossa annokset ovat noin satakertaisia reumaan verrattuna”, Kärki sanoo.
Jättiannoksilla metotreksaatti toimii sytostaattina eli solunsalpaajana. Silloin se estää solujen jakautumisen, mikä auttaa hillitsemään syövän leviämistä.
Pienet annokset toimivat toisin. Reuman hoidossa käytetyillä määrillä metotreksaatin vaikutus kohdistuu sytokiineihin, solujen välisiä viestejä kuljettaviin välittäjäaineisiin. Se vaimentaa tulehdusta ylläpitäviä sytokiineja ja antaa lisävoimaa tulehdusta hillitseville.
Metotreksaattia käytetään aikuisilla tavallisimmin 15–25 milligramman annoksina, lapsilla puolestaan ihon pinta-alan mukaan laskettavilla annoksilla. Lääke otetaan aina vain kerran viikossa. Sen käytön turvallisuus varmistetaan säännöllisillä laboratoriokokeilla.
**
METOTREKSAATIN HAITTAVAIKUTUKSET pelottivat myös Maritta Monosta, kun hän sai vuonna 2008 reumadiagnoosin. Monosen tiedot lääkkeestä olivat peräisin pakkausselosteesta, eivät netistä. Röntgenhoitajana uransa tehnyt Mononen, 72, oli työssään tottunut varoittelemaan potilaita netistä löytyvistä tiedoista.
Monosen nivelreuma iski kuin salama taivaalta. Eräänä sunnuntaiaamuna oikean käden etusormi oli turvoksissa eikä enää taipunut. Töissä Mononen ihmetteli, miksei saanut millään tippaletkua kiinni tippapussiin.
Nivel toisensa jälkeen alkoi oireilla. Kun diagnoosi varmistui, Mononen meni apteekkiin ja osti dosetin.
”Mietin, miten ihmeessä osaan ottaa kaikki ne lääkkeet oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä”, Mononen sanoo.
Nyt Monosta huvittaa oma alkuaikojen huolensa. Siihen mennessä lääkkeet eivät olleet kuuluneet hän arkeensa, satunnaista antibioottikuuria tai tulehduskipulääkettä lukuun ottamatta.
Reuma pelotti myös sairautena. Lähipiirissä sitä ei ollut, mutta työuransa alkupuolella hän oli kuvannut röntgenissä lukemattomia reumapotilaita, etenkin heidän käsiään. Silloin käsiin kehittyi usein vaikeita virheasentoja, joita nykyisten, parempien lääkkeiden aikaan näkee har vemmin.
Alussa metotreksaatista tuli kuvottava olo. Mononen suunnitteli itselleen aikataulun, jolla lääke haittaisi elämää mahdollisimman vähän. Hän alkoi ottaa metotreksaatin perjantaisin ja varasi lauantain lepäilyyn siltä varalta, että olo olisi silloin kehno.
Parin ensimmäisen vuoden jälkeen huono olo alkoi tulla entistä har vemmin.
”Ajan myötä se on jäänyt kokonaan pois, voin lauantaisin mennä ihan minne tahansa. Mistään ei ole tar vinnut jäädä pois.”
Metotreksaatin Mononen ottaa yhä perjantaisin. Ensin neljän maissa itse lääkkeen, sitten foolihapon ennen nukkumaan menoa, siinä kymmenen, yhdentoista maissa.
”Aiemmin otin foolihapon seuraavana aamuna, mutta vaihdoin iltaan. En tiedä onko se vaikuttanut pahan olon vähenemiseen vai olisiko se hävinnyt muutenkin.”
Metotreksaatin annostus on pysynyt jo vuosia samana, 17,5 milligrammassa. Lääkäri on välillä ehdottanut pistokseen siirtymistä, mutta Mononen ottaa lääkkeensä mieluummin suun kautta.
”Mä niin inhoan piikkejä. En koskaan tykännyt pistellä potilaitakaan.”
Metotreksaattiin lääkkeenä Mononen on tyytyväinen.
”Olen siinä mielessä onnekas, että minulle ei ole tullut niveliin reuman takia eroosiota ollenkaan. Sormissa ei reuma näy mitenkään.”
Nilkkojen niveliä Monosella on leikattu, mutta syynä ovat olleet lähinnä nivelrikko ja synnynnäiset rakenneviat.
**
METOTREKSAATIN KANSSA on aina käytettävä foolihappoa. Foolihappo kuuluu B-vitamiinien ryhmään ja sillä on tärkeä rooli veren punasolujen muodostumisessa sekä solujen jakautumisessa. Foolihapon puute aiheuttaa muun muassa anemiaa ja heikentää ravintoaineiden imeytymistä.
Metotreksaatti vaikuttaa samoja reittejä kuin foolihappo, mutta syrjäyttää sen tieltään. Siksi foolihappolisä on tärkeä. Aikuisille suositellaan vähintään viittä milligrammaa viikossa, lasten annokset lasketaan painon mukaan.
Ohjeet foolihappolisän ajoittamiseen ovat muuttuneet. Aiemmin neuvottiin ottamaan se metotreksaattia seuraavana päivänä, sittemmin ohjeeksi vakiintui 3–12 tuntia metotreksaatin jälkeen. Sekin on muuttumassa.
”Nykytiedon mukaan foolihapon voi ottaa samaan aikaan tai jopa ennen metotreksaattia. Potilaat ovat kokeneet, ettei pahaa oloa tule niin helposti, jos ottaa foolihapon ennen tai yhtä aikaa”, lastenreumatologi Johanna Kärki kertoo.
**
REUMASAIRAUKSIEN HOIDOSSA tavoitteena on aina remissio eli sairauden rauhoittuminen oireettomaksi. Osalla potilaista se onnistuu perinteisillä reumalääkkeillä, osa tar vitsee niiden rinnalle myös biologisia lääkkeitä.
Tilastotietoa reuman hoidossa käytetyistä lääkkeistä löytyy kansallisesta reumasairauksien laaturekisteristä. Sen luvut kertovat, että nivelreumaan sairastuneista aikuisista 90 prosenttia käyttää ensimmäisten parin vuoden aikana metotreksaattia, ainakin jonkin aikaa.
Metotreksaatti pitää pintansa myös pidempään eli vähintään kaksi vuotta sairastaneilla, erikoissairaanhoidon asiakkaina olevilla potilailla. Heistä 60 prosenttia käytti yhä metotreksaattia. Biologinen lääke oli käytössä noin 20 prosentilla, joko metotreksaatin rinnalla tai ilman sitä.
”Jos potilas suinkin sietää metotreksaattia, se pidetään biologisen lääkkeen rinnalla lisätehoa tuomassa. Metotreksaatti auttaa lisäksi estämään immunisoitumiseksi kutsuttua ilmiötä, jossa elimistö kehittää tietyille biologisille lääkkeille lääkettä neutraloivia vasta-aineita, eli elimistö ikään kuin hylkii lääkettä”, Kärki kertoo.
Metotreksaatin sieto vaikuttaa siten biologisen lääkkeen valintaan.
Lapsipotilailla biologiseen lääkkeeseen siirrytään aikuisia todennäköisemmin. Lapsista biologiseen lääkkeeseen siirtyy parin vuoden sisällä vajaa 40 prosenttia sairastuneista.
**
SIRPA MÄKINEN, 63, sai nivelreumadiagnoosin vuonna 2005. Ensin sairautta hoidettiin pari vuotta suun kautta otettavilla metotreksaatilla ja sulfasalatsiinilla. Lopulta molemmista oli käytössä maksimimäärät, mutta oireet eivät sammuneet.
”Olin kuin maani myynyt, mutta lääkäri sanoi, että ei kannata vaipua synkkyyteen, ei häneltä keinot lopu”, Mäkinen kertoo.
Metotreksaatti vaihtui tabletista pistokseen. Ero oli selvä jo ensimmäistä pistosta seuranneella viikolla.
”Ihmettelin, että eikö mua enää kolota mistään. Oli satumainen onni, helpotus ja ilo, ettei käsiin enää sattunut.”
Kymmenen vuotta sujui hyvin. Mäkinen kävi kerran viikossa ter veydenhoitajan luona pistettävänä. Niin hän käy vieläkin. Kun on taitava pistäjä, pistos ei tunnu hyttysenpistoa kummemmalta.
”Minä pidän kiinni siitä, että itse en tätä pistä. Minulle on tärkeää, että saan käydä siellä.”
Muutama kuukausi sitten metotreksaatin rinnalle piti ottaa käyttöön biologinen lääke. Mäkinen on sitä mieltä, että metotreksaatin hyöty saattoi vähetä, kun hänellä vuosia käytössä ollut metotreksaattivalmiste poistui markkinoilta. Hän ajattelee, ettei toinen vastaava valmiste tehoa hänellä yhtä hyvin.
Metotreksaattia hän pitää joka tapauksessa hyvänä lääkkeenä.
”Kyllä siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin. Ei sitä kokeilematta tiedä, miten oma kroppa siihen reagoi. Itse purnasin alussa vähän vastaan, mutta lääkäri lupasi, että puretaan lääkitys pois, jos se ei sovi.”
**
AIKAISEMPAA USEAMPI käyttää metotreksaattia tabletin sijaan pistoksena.
”Kokemukseni mukaan metotreksaattia siedetään usein paremmin ihonalaisina pistoksina kuin suun kautta otettuna”, Johanna Kärki sanoo.
Pistosmuotoinen metotreksaatti on nykyään tablettimuotoista yleisempi myös hoidon aloitusannoksena. Pienille lapsille pistos on ainoa vaihtoehto.
”Pieni lapsihan ei tabletteja niele”, lastenreumatologi Kärki kertoo.
Pistäminen ei välttämättä ole lapselle iso asia. Kun Kärki kysyi 3-vuotiaalta potilaaltaan, sattuvatko pistokset, vastaus oli selkeä: ”Ei satu, senkin tyhmä.”
**
YKSI MYSTEERI pitää metotreksaatin kohdalla pintansa. Kukaan ei tiedä, miksi osa sen käyttäjistä voi huonosti, osa ei. Ei tiedetä sitäkään, mikä huonon olon oikein aiheuttaa.
”Noin puolelle potilaista tulee jonkinlaisia tuntemuksia. Se voi vaihdella pienestä äklötyksestä kunnon pahoinvointiin”, Johanna Kärki sanoo.
Metotreksaatti on väriltään kirkkaan keltaista, olipa kyse pilleristä tai pistoksesta. Jos metotreksaatti on aiheuttanut ikävää oloa, pelkkä keltainen värikin voi saada olon vähän kelmeäksi. Mitä enemmän lääkkeen ottaminen ahdistaa, sen ikävämmältä koetut sivuvaikutuksetkin tuntuvat.
”Huono olo pitää ottaa aina todesta, oli sen syy mikä tahansa.”
Kärki muistuttaa, että pahoinvointi on ongelma, johon löytyy myös ratkaisuja. Yksi niistä on ajan kuluminen, sillä lääke aiheuttaa yleensä ikävimmät sivuvaikutukset ensimmäisten kuukausien aikana. Jos malttaa sietää ne, olo usein helpottaa jatkossa.
Foolihapon ottaminen entistä aikaisemmin voi myös vähentää pahaa oloa, samoin pahoinvointilääke.
Lapsipotilaidensa kuulleen Kärki ei tosin puhu pahoinvointilääkkeestä.
”Kutsun sitä hyvinvointilääkkeeksi. Sillä hyvinvointiahan sillä tavoitellaan.”
Ja jos mikään ei ajan kanssa auta, vaihdetaan toiseen reumalääkkeeseen.
**
MARRASKUUSSA REUMADIAGNOOSIN saanut Sanna Heikkilä on totutellut metotreksaattiin puolisen vuotta. Pahimmat pelot eivät toteutuneet. Hiukset eivät lähteneet, mitä nyt ehkä vähän ohenivat.
Kontrollikäynnillä reumalääkäri laski metotreksaatin annosta 20 milligrammasta 15 milligrammaan.
”Se voidaan nostaa takaisin ylös, jos kipuja tulee taas. Vielä en ole huomannut mitään eroa.”
Lääkäri kirjoitti Heikkilälle reseptin pahoinvointilääkettä varten sekä ehdotti siirtymistä pistettävään metotreksaattiin. Siitä Heikkilä ei innostunut, sillä hän on aina kammonnut neuloja.
”Jos vatsa vaan kestää, niin haluan pysyä suun kautta otettavassa lääkkeessä.”
Tärkeintä on, että lääke palautti toimintakyvyn. Pahimmillaan Heikkilä ei pystynyt liikkumaan sen vertaa, että olisi päässyt suihkuun. Nyt arki sujuu taas melkein entiseen tapaan, töiden ja opintojen parissa.
Heikkilä on opetellut elämään metotreksaatin kanssa. Hän on huomannut, että kiireisenä päivänä lääkkeestä tulee herkemmin huono olo. Jos onnistuu rauhoittamaan päivän, selviää vähemmällä.
”Jos on käynyt urheilemassa ja ulkoilemassa, syönyt ja juonut hyvin, niin pärjää lääkkeen kanssa paremmin.”
Heikkilä ottaa pahoinvointilääkkeen tuntia paria ennen metotreksaattia. Metotreksaatin kanssa hän pyrkii syömään ison aterian, ja foolihapon vuoro on kolme, neljä tuntia myöhemmin.
”Olen huomannut, että olo vaihtelee. Joinain viikkoina tulee huonompi olo, joinain voi lähteä vaikka kävelylle lääkkeen ottamisen jälkeen.”
Ei tarvitse tauottaa
METOTREKSAATTIA ei tarvitse tauottaa juuri koskaan. Sen käyttöä voi turvallisesti jatkaa läpi tavallisen flunssan tai leikkauksen. Metotreksaatti tauotetaan vain, jos joutuu sairaalaan bakteeritulehduksen takia.
Metotreksaattia ei tarvitse myöskään jättää tauolle lääkkeiden yhteisvaikutusten pelossa. Ainoa poikkeus tähän on antibiootti nimeltä trimetopriimi.
Apteekit voivat joskus virheellisesti neuvoa, ettei metotreksaattia saisi käyttää joidenkin muidenkaan antibioottien tai happosalpaajien kanssa. Ohje on sinänsä oikea, mutta koskee vain syövän hoitoa. Silloin metotreksaattia käytetään reumaan verrattuna 100-kertaisina annoksina.
Lääketauot lisäävät riskiä siihen, että reumasairaus aktivoituu uudelleen tauon aikana. Siksi taukoja kannattaa välttää.
Teksti: Pia Laine
Kuvitus: Esa-Pekka Niemi
Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 2/2024.