Liike on tärkeä osa hoitoa selkärankareumassa

Rankaa on hyvä taivutella joka päivä kaikkiin suuntiin, jos sairastaa selkärankareumaa

Lauren Suomalainen asettuu kyljelleen punaisen jumppapallon päälle. Pallo on usein käytössä, kun hän ohjaa rangan taivutus- ja kiertoliikkeitä aksiaalista spondylartriittia ja selkärankareumaa sairastaville potilaille.

Aksiaalinen spondylartriitti on spondylartropatioihin kuuluva tulehduksellinen reumasairaus, joka osalla kehittyy selkärankareumaksi. Oireena on alaselän kipu, joka pahenee levossa ja helpottuu liikkuessa.

Suomalainen työskentelee HUS:n reumapoliklinikalla fysioterapeuttina. Reumalääkäri lähettää potilaan jo ensikäynnillä moniammatilliseen ryhmäohjaukseen, jossa potilas saa perustietoa liikunnasta, kuntoutuspalveluista ja sosiaalietuuksista. Vaihtoehtoisesti voi valita digihoitopolun, jossa käydään läpi samoja asioita. Lähetteen saa myös fysioterapeutin yksilökäynnille, jossa katsotaan, mitä tarpeita potilaalla on ja annetaan ohjeet omatoimiseen harjoitteluun.

Aksiaalista spondylartriittia ja selkärankareumaa sairastavilla tyypillisiä oireita ovat alaselän alueen tulehduskivun lisäksi erityisesti aamuisin esiintyvä jäykkyys, joka voi säteillä jalkaan. Myös hengittäminen voi sattua. Tulehdukset ja kivut painottuvat rangan alueelle, mutta tulehduksia voi olla myös muissa pienissä ja isoissa nivelissä.

Joillakin tauti pysyy pitkään rauhallisena. Silloin harjoittelun tavoitteena on ylläpitää hyvää tilannetta. Jos sairaudessa on pitkä aktiivinen kausi, arjessa pärjääminen voi vaatia sumplimista.

”Voi esimerkiksi joutua aloittamaan aamulla työt vähän myöhemmin. Täytyy ehkä ensin jumpata tai käydä kävelyllä, että pääsee aamujäykkyydestä. Sukkien ja kenkien laittaminen voi aamuisin olla haastavaa”, Suomalainen sanoo.

”Silloin avaavia liikkeitä voi tehdä jo sängyssä, nousta istumaan tai tehdä liikkeet seisten, oman tilanteen mukaan.”

Fysioterapeutti seuraa liikkuvuutta

Selkärankareumapotilailla liikkuminen on osa taudin hoitoa. Myös lääkityksen pitää olla kunnossa. Se on perusasia, joka mahdollistaa harjoittelun.

Fysioterapeutin vastaanotolla mitataan rangan liikkuvuutta ja joskus lihasvoimaa. Tilanteen kartoittamisessa ja seuraamisessa apuna käytetään kyselykaavakkeita.

”Jos ihmisellä vaikka lannerangan koukistus on rajoittunutta, lähdetään treenaamaan sitä liikesuuntaa. Jos on kierto tai joku muu liike rajoittunutta, harjoitellaan sitä”, Suomalainen kertoo.

Tavoitteena on parantaa rangan liikkuvuutta. Ryhtiä mitataan takaraivo-seinämitalla, jonka pitäisi olla 0 eli selkä seinää vasten seisoessa takaraivo pitää saada seinään kiinni. Jos mittaustulokseen tulee muutoksia ja asiakas alkaa taipua eteenpäin, se on hälytysmerkki.

Äkillinen liikkuvuuden väheneminen kertoo taudin aktivoitumisesta ja muutoksista rangassa. Silloin hoitoa pitää tehostaa. Jos lihasvoima on vähäistä, treenataan lihaksia.

Jos kestävyyskunto on heikko, vastaanotolla mietitään yhdessä, miten arkeen pystytään lisäämään liikettä.

Kun selkä ei lähde jäykistymään, ryhti huononemaan eikä fyysinen kunto ei pääse romahtamaan, työ- ja toimintakyky säilyvät paremmin.

Fysioterapeutin vastaanotolla liikkuvuutta seurataan yleensä kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua ensikäynnistä.

Lajit tilanteen mukaan

Selkärankareumaa sairastavalle pätevät samat terveysliikuntasuositukset kuin muillekin. Viikon aikana pitäisi tulla 2,5 tuntia kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa ja kaksi kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua. Lisäksi joka päivä tulisi selkärankaa liikutella kaikkiin liikesuuntiin.

Sopivia liikuntamuotoja ovat lajit, joissa tulee dynaamista liikettä ilman voimakkaita iskuja. Jos sairaudessa on tulehdusvaihe, tauotetaan esimerkiksi juoksua ja pallopelejä.

”Tärähdystä vältetään, koska se ärsyttää ja kipeyttää tulehtuneita niveliä. Yleensä tulehdus on SI-nivelessä, ja sinne osuu juostessa kolminkertainen isku”, Suomalainen sanoo.

Nivelystävällisiä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi uinti, kävely, soutu, melonta, hiihto ja vesiliikunta.

Jos lääkitys tehoaa ja sairaus hyvässä tasapainossa, pystyy kilpaurheilemaankin. Aksiaalista spondylartriittia ja selkärankareumaa sairastavilla paikallaanolo huonontaa oloa, kun taas liike helpottaa kipua.

”Se on hyvä motivaattori, kun oireet helpottuvat. Silloin tulee helpommin tehtyä liikkeitä”, Suomalainen sanoo.

Perusliikkeitä päivittäin

Suomalaisen vastaanotolla selkää taivutetaan istuma-asennossa eteenpäin selkä pyöreänä ja ojennetaan sitten vastakkaiseen suuntaan. Tehdään sivutaivutuksia ja kylkirutistuksia sekä rankaa avaavia kiertoja. Kaikki eivät pysty tekemään liikkeitä ilman välineitä. Silloin otetaan avuksi jumppapallo.

Pallon päällä istuen rullataan lantiota eteen ja taakse ja pyöritellään ympäri. Pallon päällä vatsallaan pötköttäen notkoselkäkin pyöristyy helpommin. Kyljellään maaten voi tehdä kiertoliikettä, kurotuksia ja pyörittelyjä.

”Hengitystäkin täällä treenataan”, Suomalainen kertoo.

Rintakehän liikelaajuuden ylläpitäminen on erityisen tärkeää, jos rintalastassa on tulehduksia.

”Hengitellään syvään sisään ja ulos päivittäin. Oikea tekniikka on tärkeä, ei hengitetä vain palleaan vaan laajemmin kylkiin niin, että koko rintakehä liikkuu.”

Myös niskaa kannattaa liikutella kaikkiin suuntiin. Kaularangan kiertoliikkeen säilymisellä on arkisen pärjäämisen kannalta merkitystä. Kun pää kääntyy, pystyy katsomaan eri suuntiin. Jos liike rajoittuu, se vaikuttaa esimerkiksi autolla ajamiseen.

”Olennaista on säännöllinen ja monipuolinen liikunta. Harjoittelu, johon sisältyy niin kestävyyttä, lihasvoimaa kuin liikkuvuutta, on paras yhdistelmä reumassa.”

Teksti: Minna ELo
Kuvat: 123rf.com ja Minna Elo

Harjoitteluohjeita selkärankareumaa sairastaville löytyy osoitteesta kuntoutumistalo.fi.

Juttu on ilmestynyt Reuma-lehdessä 3/2023.

Huomaa myös

Katso reumatologian erikoislääkäri, osaston ylilääkäri Joonas Rautavaaran luento selkärankareumasta.

Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.

Muuta evästeasetuksia

Tilaa Reuma-lehti

Reuma-lehdessä julkaistaan yleistajuista tietoa reumasairauksista ja muista tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Henkilöhaastatteluissa reumasairauksia sairastavat kertovat omista kokemuksistaan. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.