Suojaudu punkilta

Borrelioosi on punkin eli puutiaisen levittämän Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama monimuotoinen infektiotauti. Bakteeri löydettiin vuonna 1982, vaikka taudin tavallisimmat oireet on tunnettu jo yli sata vuotta. Borrelia-bakteeri tarttuu ihmiseen punkin eli puutiaisen puremasta. Myös muutama paarman levittämä borrelioositartunta on todettu Suomessa, mutta ne ovat hyvin epätodennäköisiä.

Borrelioosia kutsutaan myös Lymen taudiksi tai Lymen borrelioosiksi Yhdysvaltojen itärannikolla sijaitsevan Lymen kaupungin mukaan. Lymessä oli 1970-luvun puolivälissä lasten niveltulehdusepidemia. Tarmokkaat äidit saivat Yalen yliopiston tutkijat kiinnostumaan epidemiasta. Niveltulehdusten lisäksi sairastuneilla lapsilla ennen sairastumista todetut punkin puremat, niihin liittyneet rengasmaiset ihottumat ja muut yleisoireet johtivat tutkijaryhmän uuden infektiotaudin jäljille. Taudin aiheuttajaksi osoittautui Borrelia burgdorferiksi sittemmin ristitty spirokeettabakteeri. Tautia kutsuttiin aluksi Lymen artriitiksi, niveltulehdukseksi, mutta oireiden monimuotoisuuden paljastuttua uudeksi nimeksi vakiintui Lymen borrelioosi. Nykyisin puhutaan usein vain borrelioosista.

Punkki viihtyy metsässä

Suomessa punkkeja tavataan runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta alueittain myös sisämaassa. Uusimpien Turun yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan punkit viihtyvät niin havu- kuin lehtimetsissä sekä laidunmaalla. Sen sijaan niitä olisi vähemmän rantalepikossa ja niityillä, joiden on aiemmin ajateltu olevan punkkien suosikkipaikkoja.

Borrelioositartunnan riski on pieni

Noin 15–20 prosentin Suomessa esiintyvistä punkeista arvioidaan kantavan Borrelia-bakteeria ja voivan tartuttaa sen ihmiseen. Riski saada Borrelia-tartunta yksittäisestä punkin puremasta on kuitenkin pieni – arviolta joka 50.–100. punkin purema aiheuttaa tartunnan. Vuonna 2023 THL:n tartuntatautirekisteriin kirjattiin 2 286 borrelioositartuntaa, mutta tartuntoja arvioidaan olevan vuosittain jopa 6000.

Borrelioosi aiheuttaa monenlaisia oireita

Borrelioosin varhaisoireena tulee osalle tartunnan saaneista puremakohdasta alkava leviävä ihottuma, erythema migrans (vaeltava ihottuma). Tyypillisimmillään ihottuma leviää rengasmaisesti jättäen vaalenevan ja jo rauhoittuvan keskusalueen. Ihottuma voi kuitenkin vaihdella muodoltaan ja ulkonäöltään runsaasti. Se voi olla myös kauttaaltaan punoittava. Kaikki punkin pureman jälkeiset läpimitaltaan viittä senttimetriä suuremmat ihottumaläiskät on hyvä näyttää lääkärille.

Alussa bakteeri voi aiheuttaa myös yleisoireina lämmön nousua, erilaisia kiputiloja ja väsymystä. Bakteeri voi levitessään verenkierron välityksellä muualle elimistöön aiheuttaa erilaisia neurologisia oireita, kuten hermosärkyjä ja kasvohermon halvauksen, niveloireita ja pitkäaikaisia ihottumaläiskiä.

Borrelioosin hoito on antibioottikuuri

Varhaisvaiheessa borrelioosi hoidetaan suun kautta otettavalla parin–kolmen viikon antibioottikuurilla. Suurin osa tartunnan saaneista paranee erittäin hyvin. Taudin edetessä joudutaan hoidossa usein turvautumaan laskimonsisäiseen antibioottilääkitykseen. Hoidon teho on sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa hoito päästään aloittamaan.

Koska riski saada borrelioosi yksittäisestä punkin puremasta on pieni, jokaisen punkin pureman hoitaminen antibiootilla johtaisi lukemattomiin turhiin antibioottikuureihin. Jos punkin pureman jälkeen puremakohtaan ilmestyy laajeneva ihottuma tai henkilö saa selittämättömiä yleisoireita, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Lääkäri arvioi tilanteen ja määrittelee sopivan lääkityksen ja sen pituuden yksilöllisesti.

Aina, varsinkaan myöhäisvaiheen borrelioosissa, antibioottihoito ei paranna kaikkia taudin oireita, joiden syynä ovat infektion aiheuttama pysyvä kudosvaurio tai infektion laukaisema immunologinen reaktio. Uusista antibioottikuureista ei ole tutkimusten mukaan enää apua, kun elimistössä ei todeta merkkejä elävän Borrelia-bakteerin aiheuttamasta infektiosta.

Borrelioosin ehkäisy on ensisijaista

Paras keino välttyä taudilta on ehkäistä punkin pääsy iholle.

Borrelia-infektio tarttuu ihmiseen punkin puremasta vasta kun punkki on ollut ihoon kiinnittyneenä useita tunteja, jopa vuorokausia. Punkkialueilla metsässä ja korkeassa heinikossa liikuttaessa on asiallista pukeutua pitkiin housuihin sukat lahkeen yli nostettuna. Punkkialueilla oleskellessa on syytä tehdä kaikille perheenjäsenille kotieläimet mukaan lukien päivittäin punkkitarkastus ja poistaa ihosta löytyvät punkit välittömästi. Suositeltavin keino punkin poistamiseksi on tarttua siitä kiinni tukevasti mahdollisimman läheltä ihoa. Sen voi tehdä kynsillä tai apteekeista saatavilla pinseteillä. Punkin tukehduttamista rasvaamalla ei suositella. Pelkkä punkin purema ei edellytä hoitotoimenpiteitä. Vasta jälkioireiden ilmaantuessa on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin.

Kerran sairastettu tauti ei anna suojaa uudelta infektiolta, vaan paras keino välttyä taudilta on ehkäistä punkin pääsy iholle.

Suomessa punkkeja tavataan runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta alueittain myös sisämaassa eteläistä Lappia myöten.

Punkki viihtyy kosteassa, vehreässä maastossa. Punkkien tyypillisiä esiintymisalueita ovat

• lehdot
• pellonpientareet
• rantapensaikot
• korkeat heinikot.

Ei. Kaikki punkit eivät tartuta borrelioosia, vaan tartuttavien punkkien määrä vaihtelee eri punkkipopulaatioissa ja maantieteellisillä alueilla. Arviolta 15–20 prosenttia suomalaisista punkeista kantaa Borrelia-bakteeria ja joka 50.–100. punkin purema tartuttaa borrelioosin ihmiseen. Borrelia-infektio tarttuu ihmiseen punkin puremasta vasta, kun punkki on ollut ihoon kiinnittyneenä useita tunteja, jopa vuorokausia. Taudin saamisen riski on pieni yksittäisestä punkinpuremasta.

Suositeltavin keino punkin poistamiseksi on tarttua siitä kiinni tukevasti mahdollisimman läheltä ihoa ja vetää se hitaasti pois. Helpoiten se tehdään apteekista saatavilla punkkipihdeillä, mutta se voidaan tehdä myös tavallisilla pinseteillä tai kynsillä. Joskus osa imukärsästä, väkänen, voi jäädä kiinni ihoon, mutta se ei kuitenkaan lisää borrelioositartunnan riskiä. Parissa päivässä se yleensä kuivuu, jonka jälkeen se on helppo nappaista pois. Puremakohta on hyvä puhdistaa. Punkin poistamista rasvalla tai öljyllä tukehduttamalla ei suositella, sillä tukehtuessaan punkki voi oksentaa, jolloin mahdollinen Borrelia-bakteeri voi siirtyä ihoon.

Runsaalle 50 prosentille borrelioositartunnan saaneista tulee ensioireena puremakohdasta alkava usein rengasmaisesti leviävä ihottuma, erythema migrans (vaeltava ihottuma). Se kehittyy muutamasta päivästä aina useampaan viikkoon tartunnan saannista. Usein ihottumaläiskä laajenee reunoiltaan keskiosan jo parantuessa. Ihottumaläiskän muoto kuitenkin vaihtelee ja se voi olla myös kauttaaltaan punainen. Erythema migrans -ihottuma laajenee tavallisesti ainakin viiden senttimetrin läpimittaiseksi. Erythema migrans on syytä erottaa punkin ja useimpien hyönteisten puremien pistosta heti samana päivänä ilmaantuvasta yliherkkyysreaktiosta.

Tartunnan saaneella voi olla myös yleisoireita kuten lämpöilyä, kipuilua ja väsymystä. Nämä yleisoireet voivat esiintyä samanaikaisesti ihottumaläiskän kanssa tai vasta sen jälkeen.

Hoitoa ei tarvita, jos punkin pureman jälkeen ei ilmene jälkioireita. Mikäli purema-alueelle tai sen läheisyyteen kehittyy laajeneva ihottumaläiskä ja/tai kehittyy flunssankaltaisia oireita (väsymystä, lämpöilyä, lihas- tai päänsärkyä), pitää hakeutua lääkärin arvioitavaksi. Vastaanotolle hakeutuessa kannattaa mainita punkinpuremasta sekä näyttää ihottumaläiskä.

Borrelioosi diagnosoidaan esitietojen, oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella samalla, kun suljetaan pois muut mahdolliset sairaudet. Laboratoriotutkimuksista tärkein on vasta-aineiden määritys verestä tai tarvittaessa selkäydinnesteestä. Vasta-ainetutkimustulosten tulkinta vaatii asiantuntemusta. Varhaisessa borrelioosissa vasta-aineet eivät välttämättä ole vielä ehtineet nousta, jolloin niiden puuttuminen ei sulje pois borrelioosin mahdollisuutta. Borrelioosiepäilyn jatkuessa vasta-ainemääritys on syytä tehdä myöhemmin uudestaan. Toisaalta positiivinen testitulos voi olla myös väärä hälytys. Esimerkiksi SLE:ssä, nivelreumassa, syfiliksessä ja mononukleoosissa vasta-ainetulos voi olla positiivinen, vaikka henkilöllä ei olekaan borrelioosia. Täysin terveilläkin ihmisillä voidaan todeta positiivinen vasta-ainetaso merkkinä aiemmin sairastetusta ja jo parantuneesta infektiosta.

Borrelioosin hoitotulos on sitä parempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa tautia päästään hoitamaan. Borrelioositartunnan alkuvaiheessa taudin hoito onnistuu yleensä hyvin tabletteina annettavalla 2–3 viikon antibioottikuurilla. Jos tauti on edennyt laajemmalle elimistöön, joudutaan hoidossa useimmiten turvautumaan laskimonsisäiseen antibioottilääkitykseen. Hoito tulee toteuttaa aina yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, eikä sitä saa jättää kesken, vaikka oireet sen aikana helpottaisivatkin.

Punkin kehitys munasta aikuiseksi kestää kolmisen vuotta, mutta suotuisissa olosuhteissa se voi tapahtua nopeamminkin. Suomen oloissa punkin elinkaari on noin kolmesta viiteen vuoteen.

Punkilla on kolme kehitysvaihetta. Jokaisessa kehitysvaiheessa punkki tarvitsee yhden veriaterian siirtyäkseen seuraavaan kehitysvaiheeseen. Naaraan munimista parista tuhannesta munasta kuoriutuu noin 0,5 mm pitkiä vaaleanruskeita toukkia eli larvoja. Kun larva saa veriaterian (yleensä metsän pikkujyrsijät), se kehittyy noin millimetrin pituiseksi tummanruskeaksi kahdeksanjalkaiseksi nymfiksi. Veriaterian saatuaan nymfistä kehittyy edelleen aikuinen uros tai naaras. Aikuiset koiraat ovat noin 2,5 mm ja naaraat noin 3,5 mm kokoisia. Nymfi on tavallisin Borrelia-infektion tartuttaja ihmiseen.

Punkit eivät liiku elinympäristöstään kovin pitkälle, mutta voivat isäntäeläimeen esim. koiraan tai kissaan kiinnittyneinä kulkeutua myös sisätiloihin. Koiran tai kissan liikkuessa sisällä punkki voi jäädä esimerkiksi matolle tai sänkyvaatteisiin ja siirtyä niiden kautta ihmiseen.

Tämänhetkisen tietämyksen mukaan Borrelia -bakteeri ei tartu kotieläimestä ihmiseen tai ihmiseltä ihmiselle, vaan tarttumiseen tarvitaan verikontakti tautia levittävän punkin kanssa. Joissakin tapauksissa on epäilty borrelioosin tarttuneen odottavalta äidiltä syntymättömään lapseen istukan kautta. Varma näyttö sikiön äidiltä saamasta tartunnasta kuitenkin puuttuu.

Borrelioosi voi parantua hoidottakin, mutta todettu borrelioosi tulee aina hoitaa, ettei bakteeri jäisi elimistöön ja aiheuttaisi uusia, vakavampia oireita kuukausien tai jopa vuosien jälkeen.

Jos borreliabakteerit pääsevät leviämään elimistössä puhutaan borrelioosin levinneestä vaiheesta. Tällöin oireina voi olla hermostoon levinnyt neuroborrelioosi, jonka oireita voivat olla aivokalvontulehdus, kasvohermohalvaus tai hermojuuren tulehdus sekä erilaisia niveloireita. Borrelioosi voi edetä myös myöhäisvaiheen borrelioosiksi, joka voi hoitamattomana aiheuttaa hankalia oireita hermostossa, iholla tai tuki- ja liikuntaelimistössä.

Pahimmillaan mutta onneksi harvoin borrelioosi on vakava sairaus. Oireiden perusteella myöhäisvaiheen borrelioosi voi olla vaikea diagnosoida, sillä se ”matkii” monia muita sairauksia.

Voi. Kerran sairastettu borrelioosi ei anna suojaa uudelta infektiolta.

Yksittäisen punkin puremasta aiheutuva borrelioosiriski on niin pieni, ettei ennalta ehkäisevään antibioottikuuriin yleensä ole aihetta.

Kotieläimien borrelioosi on pääpiirteissään ihmisten borrelioosia muistuttava tauti ja myös sen hoitona käytetään antibioottikuuria.

Kyllä. Punkkien välityksellä ihmiseen voi tarttua myös ehrlichioosi ja jänisrutto eli tularemia, jotka kumpikin ovat bakteerin aiheuttamia sairauksia sekä virusperäinen puutiaisaivotulehdus.

Samat punkit voivat levittää borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta. Mutta molempien tautien samanaikainen tarttuminen on hyvin harvinaista.