Alpakka voi lievittää kipua

Kun elämä heittää kapuloita rattaisiin, alpakoiden sympaattiset naamat saavat hyvälle mielelle. 

Keittiökaappien ovet on peitetty alpakka-aiheisilla postikorteilla. Virkattua verhoa koristavat palkintoruusukkeet, pääasiassa talli- ja seuratason ratsastuskilpailuista.  

Näkee, että Kuokkalan kylässä Joroisilla asuu eläinrakas ihminen. Tänne Tarja-Tuulikki Jokinen muutti miehensä kanssa, kun pari oli mennyt naimisiin. 

Eläinten hankkiminen oli Jokisella mielessä heti, mutta sopivaa lajia ei tahtonut löytyä. Mies ei välittänyt koirista tai kiekuvasta kukosta ja kissat saavat Jokisen niiskuttamaan. Lammastakin harkittiin. 

Kerran pari oli tankkaamassa läheisellä huoltoasemalla, kun mies kiinnitti huomiota karvaisiin eläimiin parkkipaikalla. Jokinen meni katsomaan. Se oli ensikohtaaminen alpakoiden kanssa. Ne olivat pysähtyneet tauolle matkalla alpakkanäyttelyyn.  

Nyt heillä itsellään on kolme alpakkapoikaa: Sulo, Somac ja Suffeli. Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva alpakka on kamelieläin ja läheistä sukua laamalle. 

Jokinen kasvoi Jyväskylän maalaiskunnassa tavallisessa omakotitalossa. Eläimet ovat aina olleet tärkeitä. Oli hamsteri, marsu ja ratsastusharrastus. Viisitoistavuotiaana saatu tiibetinspanieli jäi vanhempien hoiviin, kun Jokinen lähti opiskelemaan kanttoriksi Ouluun. 

Soitto toi käsikivut

Opintoihin kuului paljon soittamista. Kädet alkoivat oireilla ja ranteet turposivat. Se oli opiskelukavereiden keskuudessa tyypillinen vaiva.  

Ranteeseen pistettiin kortisonia ja annettiin mukaan lepolasta. Soittokokeisiin oli kuitenkin pakko harjoitella. Paranemiseen kului kuukausia. 

Jokinen valmistui ensin kirkkomuusikoksi, sitten urkujen soiton opettajaksi ja sai Joroisten seurakunnasta kanttorin paikan vuonna 1995. 

Ei aikaakaan, kun kivut alkoivat uudelleen. Käsien lisäksi niska ja hartiat kipeytyivät pahoin. Apua löytyi lopulta vyöhyketerapiasta ja kuivakuppauksesta – ainakin joksikin aikaa. 

Vuonna 1999 Jokinen laittoi Kodin Pellervo -lehden kirjeenvaihtopalstalle ilmoituksen. Hän sai roppakaupalla kirjeitä, kuvia isännistä traktorin edessä seisomassa. Yksi ilmoitukseen vastanneista miehistä oli muuttamassa Varkauteen opettajaksi.  

”Ajattelin, että tämän minä ainakin haluan nähdä.” 

Se oli menoa, ja pari alkoi seurustella. Kivut eivät vain hellittäneet. 

”Söin kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja roppakaupalla. Tuleva anoppini sanoi, että tuossa ei ole mitään järkeä.” 

Vaikka lääkkeistä ei ollut apua, Jokinen söi niitä, kun lääkäri kerran oli määrännyt. Hän kärsi päänsäryistä, uni oli yhtä räpeltämistä.  

Avanto, ei kiitos  

Kesällä 2002 Varkaudessa piti vastaanottoa fysiatri, jota mainostettiin kivun hoidon ja kuntoutuksen erikoislääkärinä. Ilmoitus herätti Jokisen huomion. Löytyisikö tuosta ihminen, joka tietäisi, miksi hän on kipeä? 

”Varasin ajan ja kirjoitin pitkän kirjeen. Mitä olen kokenut ja mistä asti on ollut tällaiset oireet, mikä on auttanut ja mikä ei”, Jokinen kertoo. 

Lääkäri luki ja alleviivasi välillä. Katsoi ryhdin, venytti ja taivutteli, kokeili liikelaajuudet hoitopöydällä.  

Kun lääkäri painoi fibromyalgiapisteistä, Jokinen lähes ryntäsi takaperin ulos. Kipu oli niin kova. Kontrollipisteet eivät antaneet vastetta.  

Sinulla on fibromyalgia, lääkäri totesi.  

Tulehduskipulääkkeet olivat turhia, koska fibromyalgia ei ole tulehduksellinen sairaus. Kipulääkkeiden tilalle Jokinen sai yhden fibromyalgialääkkeen ja vinkin, että avantouinti voisi auttaa. 

”Älä luule, että avantoon menen”, Jokinen vastasi. 

Lääkäri kehotti soittamaan Reumaliittoon ja pyytämään ja fibromyalgiapaketin. Siihen aikaan tietoa oli vielä tarjolla verkon sijaan paperilla.  

”Soitin seuraavan aamuna ja sieltä tuli iso, paksu kirjekuori täynnä tietoa fibromyalgiasta, lehtisiä ja monisteita. Minä vain luin ja luin niitä läpi, että tällainenko minulla on.” 

Kyytiä kivuille 

Samana vuonna Jokinen osallistui Reumaliiton Hyvän elämän ituja -kurssille. Huonekaveri kysyi mukaan avantouinnille, mutta Jokinen kieltäytyi. Hän ei todellakaan lähtisi.  

Kurssin aikana kivut olivat pahoja. Jo toisena tai kolmantena iltana Jokinen taipui mukaan avantoon.  

”Katselin tähtiä taivaalla ja yritin laskea mielessäni. En päässyt edes kymmeneen, kun kivut lähtivät. Sen jälkeen kävimme kurssilla aamuin illoin uimassa.” 

Avantouinnista tuli tärkeä harrastus. 

Mies oli lähikoululla opettajana. Parin sadan metrin päässä oli järvi. Jokinen sopi välitunnille treffit, ja mies tuli seuraksi varmistamaan, että Jokinen pääsi avannosta takaisin pukukoppiin ja lähti sitten takaisin töihin.  

Maaliskuun lopulla Joroisilla on vielä paksu hanki. Lumeen lapioitu polku vie talon kulmalta tallille. Jokinen nappaa jääkaapista muutaman porkkanan mukaan. 

Alpakat ovat tulleet suojaan makoilemaan. Porkkananpalaset houkuttelevat ne jaloilleen. Alpakat ovat lempeitä eläimiä, mutta itsepäisiä. Jokinen yrittää houkutella suklaanruskeaa Suffelia raitille kävelylle, mutta tänään ei kerta kaikkiaan huvita. Suffeli ja muut alpakat pysyvät mieluummin tarhassa ja järsivät kuivuneita pajun oksia. 

Alpakat soveltuvat eläinavusteiseen toimintaan. Jokinen ja puolisonsa käyvät alpakoiden kanssa harrastusmielessä tapahtumissa, palvelutaloissa tai seurakunnan leireillä. Niitä kierretään esimerkiksi ohjaajan tai toimintaterapeutin kanssa.  

Alpakan silittäminen ja sen kanssa seurusteleminen virkistää ja tuottaa hyvää mieltä. Eläimen taluttaminen voi olla nuorelle itsetuntoa nostattava kokemus.  

Useimmat ihmiset kohtaavat silloin alpakan ensimmäistä kertaa. Se on etu, sillä heillä ei ole ennakkoluuloja tai pelkoja, joita osalla ihmisistä saattaa olla vaikka hevosta tai koiraa kohtaan. 

Alpakoiden tuottama hyvä mieli on Jokiselle itselleen tuttu juttu. Sen jälkeen, kun alpakat hankittiin, hän pystyi jättämään kipulääkkeet kokonaan pois. Se tuntuu paitsi olossa, myös kukkarossa. 

”Ne ovat vaan niin suloisia. Se jo itsessään tuo hyvää oloa.”  

Sattuu ja tapahtuu 

Pari vuotta sitten Jokinen kaatui ja joutui ensiapuun. Liikkuminen oli tuntunut epävarmalta jo jonkin aikaa. Ensiavussa suositeltiin tarkempia tutkimuksia.  

Kuvissa aivot näyttivät erilaisilta kuin normaalit aivot. Neurologi kertoi, että Jokisella oli normaalipaineinen hydrokefalus eli vesipää. Silloin aivoihin kertyy ylimääräistä aivo-selkäydinnestettä.  

”Ratsastuksen opettajani oli jo aiemmin pannut merkille, että kaikki ei ollut kunnossa. Jos hän esimerkiksi pyysi laittamaan pohkeen tiettyyn kohtaan ja mielestäni olin sen siihen laittanut, jalka ei kuitenkaan ollut siellä missä piti.” 

Jokiselle tehtiin sunttileikkaus. Nyt kaulan kautta kulkeva letku kuljettaa aivoista ylimääräisen nesteen vatsaonteloon. 

Ennen leikkausta olo oli mennyt niin huonoksi, että Jokinen tarvitsi rollaattoria. Sairaalasta Jokinen käveli ulos ilman tukea.  Kontrollissa veriarvot ja liikuntakyky olivat palautuneet lähes normaaleiksi.  

”Tiesin, että jos laitan jalan tuohon, niin se pysyy siinä.” 

Sunttilaite kulkee mukana Jokisen kropassa loppuelämän. 

Vuosi sitten Jokinen kompastui mattoon ja kaatui leivinuunin kulmaan. Olkaluu murtui, hermot ja jänteet vaurioituivat.  

Edessä on pitkä kuntoutus. Aluksi Jokinen ei pystynyt liikauttamaan kättään lainkaan, nyt se jo toimii, vaikka tunto ei vielä ole palautunut normaaliksi. Kuntoutuksen kestoksi on arvioitu kolme vuotta. Kipulääkkeet oli pakko aloittaa uudestaan. Ratsastus ja uinti joutuivat tauolle, mutta olkapään kuntoutuessa Jokinen pystyi aloittamaan ratsastuksen uudelleen. Avantoonkin on tarkoitus palata. 

Jokinen on tarvinnut myös psykiatrista hoitoa. Ennen fibromyalgiadiagnoosia hänellä oli masennuslääkitys ja tiivis hoitosuhde mielenterveystoimistoon. Oikeaa diagnoosia etsittiin tälläkin puolella vuosia. Sitten löytyi kaksisuuntainen mielialahäiriö, maanis-depressiivisyys, jonka perusteella Jokinen on työkyvyttömyyseläkkeellä. 

”En saanut hirveän hyviä kortteja elämän arpajaisissa, vaikka toki huonomminkin olisi voinut käydä.”  

Monena aamuna alpakat antavat syyn nousta sängystä. 

Jokisen olemus valaistuu, suu kääntyy hymyyn ja silmät tuikkivat, kun puhe kääntyy alpakoihin. 

Teksti ja kuvat: Minna Elo

Artikkeli on julkaistu Reuma-lehdessä 2/2023.