Niina Kärkkäinen: Millaista on hyvä hoito?
Hyvä hoito on lopulta kiinni yksinkertaisista asioista. Siitä, että potilas tulee kuulluksi, että häntä uskotaan eikä hänen kipujaan vähätellä.
Hymy, kannustavat sanat tai myötätuntoinen kosketus olkapäälle ovat inhimillisiä eleitä, mutta myös tehokasta hoitoa. Asiaa auttaa, jos lääkäri ei vaihdu joka kerta. Jos lääkäri tuntisi potilaan pidemmältä ajalta, epäilyt ja ennakkoluulot potilasta kohtaan vähenisivät ja esimerkiksi kipulääkkeen määrääminen olisi helpompaa.
Terveydenhoitojärjestelmämme tuottaa potilaan kannalta usein pirstaloituneita palveluja. Omassa tapauksessani reumaa hoidetaan reumapoliklinikalla, reuman aiheuttamia silmäongelmia silmäpoliklinikalla, reuman aiheuttamia nivel- ja pehmytkudosmuutoksia kirurgian poliklinikalla, vatsaongelmiani gastroenterologian poliklinikalla, työkykyasioitani työterveyshuollossa ja työterveyteen kuulumattomia perusterveydenhuollon asioita terveysasemalla. Luonnollisesti erikoispoliklinikoilla keskitytään vaivaan, jonka takia siellä olen.
- Terveydenhoitojärjestelmämme tuottaa potilaan kannalta usein pirstaloituneita palveluja.
Lääkärit hoitavat reumaani, silmiäni, rystysiäni ja mahaani, kaikkia erikseen ja eri paikoissa. Saan lääkkeitä lääkkeiden perään, mutta kysyykö kukaan, onko hoitokokonaisuuteni jo liian raskas? Käytän kolmea eri reumalääkettä, kahta eri silmätippaa sekä -voidetta, kolmea kipulääkettä ja kolmea vatsalääkettä. Hoidan kuivia limakalvojani suihkeilla, atooppisia ihottumiani rasvoilla ja halkeilevia suunpieliäni lääkevoiteilla. Jokaisella lääkärillä saattaa olla uusi idea, miten oireitani voitaisiin helpottaa. Minä taas kysyn: ”Onko hoitokokonaisuuteni jo liian raskas toteutettavaksi jokapäiväisessä elämässä? Millä maksan kaikki lääkkeet, joista läheskään kaikki eivät ole Kela-korvattavia?”
Joskus taas tarve on akuutti. Reumapotilaalle pistosaikojen saatavuus on tärkeä asia. Tulehtuneen nivelen kanssa ei ole helppo odotella kahta viikkoa. Paitsi, että joskus odotellaan. Olen itse purskahtanut itkuun kuultuani, että joudun odottamaan tulehduskipujeni kanssa kaksi viikkoa. Toivoisinkin, että reumapotilaille olisi tarjolla akuuttihoitoa: nopeaa pistoshoitoa, johon ajan voisi varata vaikkapa sähköisesti. Tiettyinä päivinä ehkä?
Hoitotakuu on periaatteessa hyvä asia, mutta siihenkin sisältyy ongelmia. Hoitotakuulla varmistetaan, ettei kukaan joudu odottamaan tutkimuksia tai hoitoja kohtuuttomasti. Silti potilas joutuu odottamaan, joskus kauankin. Leikkauksen osalta ensin terveyskeskuslääkärille, sitten erikoissairaanhoitoon, magneettikuvaan, leikkaukseen. Jokaiseen erikseen, jos kyseessä on kiireetön leikkaus. Yhteensä näistä voi kertyä vuodenkin verran odottamista, ennen kuin hoitoa vaatinut ongelma ratkeaa. Tässä ajassa monet viettävät useita pitkiä sairauslomia, eikä sekään ole ilmaista. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota potilaat arjessaan kokevat.
- Potilas on kokonaisuus, ja sellaisena hänet pitäisi kohdata.
Potilas on kokonaisuus, ja sellaisena hänet pitäisi kohdata. Myös hoidon sitovuus ja potilaan taloudelliset resurssit vaikuttavat hoidon toteuttamiseen. Taloudelliset seikat tulevat harvoin hoitotilanteessa puheeksi, mutta vaikuttavat merkittävästi monen potilaan elämään. Se olisi hyvä tiedostaa. Minua on aika ajoin kehotettu menemään mindfulnessiin, pilatekseen, joogaan tai muihin kipupotilaille sopiviin ryhmiin. Nehän rentouttaisivat ja rauhoittaisivat. Menisinkin todella mielelläni, mutta ei minulla ole ollut varaa käyttää 150-200 euroa sellaiseen. Tätä lääkärit ja terapeutit eivät aina tunnu ymmärtävän. Tässä suhteessa ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa. Yleensä mikään kurssi ei ole ilmainen.
- Tyytyväinen potilas usein sitoutuu hoitoon paremmin kuin tyytymätön.
Potilaiden tarve inhimilliseen ja tasavertaiseen kohteluun on aina olemassa. Tyytyväinen potilas usein sitoutuu hoitoon paremmin kuin tyytymätön. Kokiessaan olonsa turvalliseksi ja kohdatuksi potilas varmasti toipuu paremmin. Empaattiseen kohtaamiseen ja hoidon jatkuvuuteen kannattaisi terveydenhuollossa panostaa paljon enemmän.