Iloa elämään -lastentapahtuma näytti vertaistuen tärkeyden

Kuopiolaiset opiskelijat lähtivät mukaan toteuttamaan Iloa Elämään -päivää lapsiperheille. Kokemus oli molemmin puolin hauska ja antoisa.

Saimme olla järjestämässä Iloa Elämään -tapahtumaa Kuopiossa viime marraskuussa. Tämän mahdollisti Savonia ammattikorkeakoulussa opintoihimme sisältyvä moniammatillinen hanketyö, jota pääsimme totuttamaan yhdessä Reumaliiton sekä Kuopion paikallisen reumayhdistyksen kanssa.

Päivä koostui erilaisista aikuisille ja lapsille suunnatuista toimintapajoista, jotka toteutettiin opiskelijoiden ja vapaaehtoisten yhteistyönä sekä yhteistyökumppanien esityksinä ja näytöksinä. Mukana päivän tohinassa oli myös Reumaliiton hellyttävä maskotti Puppana-pupu.

Lähdimme hankkeeseen innolla mukaan kuka valmiiksi enemmän ja kuka vähemmän reumaan tai muihin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perehtyneinä. Sairautena lastenreuman ymmärtämistä tuki se, että me opiskelijat edustimme sekä röntgenhoitajia, sosionomeja, suuhygienisteja ja terveydenhoitajia.

Meillä oli sekä omia että Reumaliiton ideoita ja ajatuksia siitä, mitä voisimme tehdä lasten ja heidän perheittensä kanssa. Emme voineet aluksi kuitenkaan tarkasti tietää, ketä toimijoita saisimme mukaamme ja miltä lopullinen ideointi voisi näyttää. Suunnitelmat elivät ja muuttuivat, mutta ajatus työn merkityksellisyydestä säilyi kirkkaana mielissämme.

Olimme aitiopaikalla seuraamassa reumaa ja muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien lasten ja heidän perheidensä iloa, yhdessä tekemisen riemua ja hyvinvointia. Saimme hyvän kokemuksen myös siitä, millaista on suunnitella ja toteuttaa valtakunnallista tapahtumaa kaikkine sopimuksineen, suunnitelmineen ja järjestelyineen. Saimme myös hyvän oppimiskokemuksen hanketyöstä kokonaisuutena.

Hankkeen aikana aloimme ymmärtää, miten tärkeää vertaistuki on perheille, joissa lapsi on sairastunut reumaan. Lapsi on lapsi sairaudestaan huolimatta ja sekä lapselle että hänen perheelleen merkityksellisiä asioita ovat tekemällä ja kokemalla oppiminen, kädentaidot, leikkiminen sekä liikkuminen. Sairastuneiden lasten hyvinvointia olivat valmiita tukemaan kunnat, kolmannen sektorin toimijat, meidän oppilaitoksemme kuin myös me opiskelijat. Yhteistyö meidän opiskelijoiden kesken oli sujuvaa koko projektin ajan ja hankkeen kuormittavuudesta huolimatta koimme, että yhdessä saisimme tämän hankkeen toteutettua. Tarvittaessa saimme tukea ja neuvoa ohjaavilta opettajiltamme, joilta saimme täyden luottamuksen sille, että tapahtuma tulee onnistumaan hienosti.

Taikuri Hannu Juntusen esitys

Näppärät näpit -pajan helmimassaporoja.

Puppana-pupu vierailemassa Kireitä Siimoja -ongintapisteellä.

Opiskelijoina saimme tärkeää pääomaa tulevaisuuttamme varten moniammatillisesta yhteistyöstä, varsinkin kun saimme nauttia siitä parhaimmillaan. Työtä oli etenkin suunnitteluvaiheessa paljon, mutta tiimimme toimi aktiivisesti samaa päämäärää tavoitellen. Lopputuloksena oli onnistunut tapahtuma, josta lapsiperheet ja toki myös me opiskelijat saimme paljon hyviä muistoja.   

Haluamme näin kauniisti kiittää kaikkia hankkeeseen osallistuneita yhteistyötahoja sekä niitä yksityisiä yrittäjiä ja siviilihenkilöitä, jotka tekivät tästä kaikesta mahdollista. Kiitos kuuluu kaikille myös meitä opiskelijoita tsempanneille, opettajille, ammattikorkeakoulun henkilökunnalle sekä kotitaustajoukoille.

Me hanketyöntekijät sanomme nyt Iloa Elämälle jäähyväiset, mutta emme ilolle, joka jäi elämäämme. Toivomme, että tämä jokavuotinen hanke toteutuu jatkossakin ja rantautuu yhä enemmän myös pohjoisen suuntaan. Kaikkien reumaa ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien lasten ja heidän perheittensä iloksi ja vertaistueksi tarvitaan yhdessä toimimista ammattialoista riippumatta.

Kirjoittajat ja kuvaajat: Neija Tarvainen, Janika Kähkönen, Kaisa Marila, Terhi Vepsäläinen, Sari Kivioja, Jenni Lampela ja Henna Ruotsalainen