Nivelrikko voi saada alkunsa vammasta
Taru Siposen nivelrikko sai alkunsa nivelvammasta. Liikunnallinen työ auttoi tekonivelleikkauksesta kuntoutumisessa.
Ääni kuulosti siltä, kuin oksa olisi katkennut. Se kuului pituushyppypaikalta, Taru Siposen polvesta.
”Ääni oli niin kova, että koko Pirkkahalli raikasi”, kertoo Siponen.
Oli vuosi 1990. Parikymppinen Siponen opiskeli liikunnanohjaajaksi Varalan urheiluopistolla Tampereella ja vuorossa oli yleisurheilujakso paikallisessa urheiluhallissa.
Ensimmäinen diagnoosi oli polvilumpion murtuma. Polvi kipsattiin, mutta pian röntgen kertoi, ettei mitään murtumaa ollutkaan. Sitten epäiltiin ja hoidettiin vammaa polvikierukassa.
Kesti viitisen vuotta, ennen kuin polvikivun oikea syy löytyi. Magneettikuva paljasti, että ristiside oli poikki. Yleensä katkennut polven eturistiside laittaa stopin liikunnalle, mutta Siposen piti liikkeessä hyvä lihaskunto.
”Aktiivinen liikkuja pystyy näköjään elämään ja liikkumaan ilman ristisidettäkin”, Siponen kertoo.
Ikävästi päättyneestä pituushypystä on kulunut 30 vuotta. Siponen on sittemmin käynyt läpi useita polvileikkauksia. Niistä viimeisimmässä hän sai polveensa tekonivelen.
Vanhasta urheiluvammasta oli vuosien kuluessa kehittynyt pitkälle edennyt nivelrikko.
Monimuotoinen nivelrikko
Nivelrikkoa pidetään yleensä iän tuomana vaivana, mutta se voi saada alkunsa myös vammasta. Silloinkaan nivelrikko ei synny hetkessä.
”On tärkeää, että vammat hoidetaan alkuvaiheessa mahdollisimman hyvin. Rikkoutuneet nivelrakenteet korjataan ja nivelpinnat luudutetaan hyvään asentoon”, Jari Arokoski sanoo. Hän on fysiatrian professori ja HUSin fysiatrian ylilääkäri.
Nivelrikkoa ei enää pidetä kulumasairautena, kuten ennen. Nykyään tiedetään, että nivelrikon taustalla on monimutkainen biokemiallinen prosessi, joka muistuttaa hidasta tulehdusta. Siihen vaikuttavat monet eri solutason tekijät.
Vaikkei kysymys ole kulumasta, ikä lisää nivelrikon riskiä, sillä nivelrusto heikkenee iän myötä.
Nivelen heikentynyt rakenne ei enää kestä samanlaista rasitusta kuin ennen. Jos kuvataan yli 70-vuotiaiden niveliä, lähes kaikilla näkyy nivelrikkoon sopivia muutoksia. Ne eivät kuitenkaan aiheuta kaikille oireita.
Nivelrikkoa hoidetaan aluksi perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa.
”Alkuvaiheessa on tärkeä estää akuutin kivun paheneminen. Kivunhoidossa käytetään niin lääkkeettömiä keinoja kuin erivahvuisia tulehduskipulääkkeitäkin”, Arokoski sanoo.
Nivelrikon hoitoon riittävät aluksi keinot, jotka ovat perusterveydenhuollon käytössä: kivun hoito, liikuntaohjaus ja muu neuvota sekä kuntoutus.
Erikoissairaanhoitoa konsultoidaan, jos on tarpeen sulkea pois muu mahdollinen nivelkivun syy, esimerkiksi nivelreuma.
Nivelrikko voi yllättää
Taru Siposen nivelrikko yllätti täysin. Se paljastui, kun silloinen työterveyslääkäri tutki röntgenkuvia.
”Lääkäri ihmetteli, miten olin pystynyt elämään niin pahasti nivelrikkoisen polven kanssa.”
Siponen ei ollut itse osannut epäillä nivelrikkoa, vaan oli pistänyt kaikki polviongelmat vanhan vamman piikkiin.
Myöhemmin nivelrikko alkoi pitää itsestään meteliä. Polvi kipeytyi niin, että työkseen muita liikuttavan Siposen alkoi olla vaikea kävellä. Viimeiset pari vuotta ennen leikkausta kivut olivat kovia ja liikkuminen vaikeaa, ilman kipulääkkeitä melkein mahdotonta.
Nivelrikon alkuvaiheissa kannattaa olla kärsivällinen.
”Aivan ensimmäisissä pahenemisvaiheissa ei kannata luovuttaa, sillä pahojakin jälkiä niveliin jättäneessä nivelrikossa oireet voivat aaltoilla. Vaikka kuvissa näkyy pitkälle edennyt nivelrikko, oireet voivat olla välillä olla vähäisiä”, Jari Arokoski sanoo.
Nivelrikon kuntoutuksessa on tärkeää, että kuormitus pysyy maltillisena. Liian kova kuormitus voi sekä lisätä tulehdusta että aiheuttaa kipua.
”Nivelen selkeät tulehdustilat hoidetaan aktiivisesti tulehduskipulääkkeillä. Erillisiä nivelrikkoon suunnattuja täsmälääkkeitä ei vielä ole olemassa, vaan käytössä ovat tavalliset tulehduskipulääkkeet.”
Tekonivelleikkausta harkitaan vasta, kun muut keinot on jo käytetty. Päätökseen vaikuttavat kivun kokemus sekä se, kuinka paljon sairaus vaikeuttaa arkisista toimista selviämistä.
”Lähetettä kirurgin arvioon harkitaan, jos ongelmia alkaa tulla esimerkiksi peseytymisessä ja pukeutumisessa tai vamma rajoittaa tavallista sosiaalista kanssakäymistä. Nivelrikkomuutosten pitää myös näkyä kuvantamistutkimuksissa ”, Arokoski sanoo.
Osaa riskeistä voi hallita
Nivelrikolle tunnetaan kolme riskitekijää, joihin ihminen voi jossain määrin itse vaikuttaa: ylipaino, fyysinen kuormitus ja nivelvammat.
Painonhallinta on tärkeää kahdesta syystä. Liikakilot kuormittavat niveliä mekaanisesti ja vaikuttavat niihin myös kemiallisella tasolla. Rasvakudoksen solujen tuottamat hormonien kaltaiset välittäjäaineet, adipokiinit, lisäävät nivelessä rustoa hajottavien entsyymien tuottoa. Tämä saa aikaan prosessin, jossa nivelkudokseen tulee rappeumaa.
Nivelet tarvitsevat kunnossa pysyäkseen liikettä. Siksi liikkumattomuutta kannattaa välttää.
Liikkumisessa taas on syytä pitää maltti mukana ja pyrkiä välttämään nivelrikkoisiin niveliin kohdistuvia iskuja tai vääntöjä.
”Pienetkin vammat voivat saada aikaan sen, että pitkään hiljaisena pysytellyt kipu alkaa oireilla”, Arokoski sanoo.
Nivelrikon hoito ei kohdistu pelkästään nivelruston vaurioon tai rappeumaan, vaan kaikkeen, mihin voidaan vaikuttaa: toimintakykyyn, nivelen liikkuvuuteen, asennon hallintaan ja lihasvoimaan.
”Nivelrikkoa ei nykykeinoin pystytä nujertamaan, mutta toimintakykyä voidaan pitää yllä huolehtimalla niveltä tukevista rakenteista.”
Kuntoutuminen oli nopeaa
Kun Taru Siposen tekonivelleikkaus oli ohi, alkoi paluu takaisin normaaliin. Kivut jäivät leikkauspöydälle ja Siponen alkoi kuntouttaa polveaan aktiivisesti. Kun haavat paranivat, hän palasi altaaseen, ensin vesijuoksun, sitten uinnin pariin.
”Oli ihanaa, kun pystyin taas uimaan kunnolla ja löysin jälleen uimapotkut. Leikkauksen jälkeen en ensin meinannut päästä eteenpäin. Potkuihin tarvittava kyky kontrolloida jalkoja oli hukassa, koska en ollut pitkään aikaan pystynyt käyttämään jalkojani kunnolla uidessani”, uimaopettajankin toimiva Siponen kertoo.
Kuntosalilla hän treenasi koko kehoa ja etenkin jalkoja, teki jalkaprässiä sekä pohje- ja pakaralihaksia vahvistavia liikkeitä.
”Tasapainoharjoittelu ja keskivartalon treenaus ovat tärkeitä, mutta meinaavat monilta unohtua. Keskivartalon lihakset auttavat pitämään tasapainoa yllä”, Siponen muistuttaa.
Kuntoutuminen tekonivelleikkauksen jälkeen oli nopeampaa kuin aikoinaan ristisideleikkauksen jälkeen. Leikkaus oli syyskuussa ja jo tammikuussa Siponen oli jälleen töissä vetämässä jumppia.
Siponen on työskennellyt pitkään liikunnanohjaajana samassa työpaikassa Helsingin Vuosaaressa. Moni tunneilla käyvä asiakas tietää, että ohjaajalla on omakohtaista kokemusta nivelkivuista ja niiden kanssa liikkumisesta.
Suurin osa tunneilla kävijöistä on keski-ikäisiä tai sitä vanhempia. Melkein joka toisella on nivelrikkoa. Se, että ohjaajalla on omakohtaista kokemusta sekä kivuista että leikkauksesta toipumisesta, kannustaa myös tunneilla kävijöitä.
”Kyllä nivelrikon kanssakin pystyy tekemään myös menevämpiä jumppia, kunhan ottaa nivelet huomioon ja muokkaa liikkeitä itselle sopivaksi.”
Voimaharjoittelua ei Siposen mielestä voi korostaa liikaa. Kaikkeen liikkumiseen tarvitaan lihaksia, ja mitä vahvemmat lihakset ovat, sen paremmin ne tukevat niveliä.
Lihaskunnon merkityksestä muistuttaa myös Arokoski. Sillä on tärkeä rooli sekä ennen että jälkeen tekonivelleikkauksen.
”Toimintakyvyn kannalta on ratkaisevaa, kuinka aktiivisesti itse kuntouttaa niveltä leikkauksen jälkeen”, Arokoski sanoo.
Nivelrikko ei leviä
Jos yhdessä nivelessä on paha nivelrikko, se ei tarkoita, että sitä tulisi muihinkin niveliin.
”Nivelrikko ei leviä nivelestä toiseen”, Arokoski muistuttaa. Perinnöllinen alttius saattaa kuitenkin lisätä todennäköisyyttä, että nivelrikkoa kehittyy useampaan niveleen.
Nivelrikko ei ole vaivannut Taru Siposta missään muussa nivelessä kuin siinä, joka aikanaan napsahti Pirkkahallin pituushyppypaikalla.
”Nyt pystyn tekemään melkein kaikkea. Se on aivan ihanaa”, Siponen sanoo.
Siponen asuu Helsingin Vuosaaressa, jossa luonto ja meri ovat lähellä. Ammatikseen muita liikuttava lähtee töiden jälkeenkin liikkumaan. Siitä pitää huolen puolitoistavuotias labradorinnoutaja, jota lenkittäessä kertyy päivittäin yli 10 000 askelta.
Pari vuotta sitten Siponen huomasi, että käden niveliä kuumotti ja ote herpaantui helposti. Hänellä todettiin nivelreuma, jota hoidetaan nyt lääkkeillä. Sen takia on pitänyt tehdä töihin pieniä muutoksia, esimerkiksi luopua pienimpien lasten uimakoulujen ohjaamisesta. Jumppia hän vetää entiseen malliin.
Polvivamman ja leikkausten jälkeen Siponen on huomannut alkaneensa pelätä kaatumista. Se vähän harmittaa.
”Olen valitettavasti tullut vähän varovaiseksi. Rohkeutta pitäisi saada lisää. Eihän tässä polvessa enää mikään voi mennä rikki, kun se on sementillä kiinni.”
Teksti: Pia Laine
Kuvat: Eeva Anundi
Juttu on julkaistu Reuma-lehdessä 3/2020.
